Uskomatonta kuinka aika kuluu, kuusitoista vuotta siitä, kun Suomi kukisti Ruotsin viimeksi, ja voitti maailmanmestaruuden jääkiekossa. Yhtä uskomattoman hienoa on, että se jälleen tapahtui. En uskaltanut katsoa televisiosta ottelua, jos vaikka olisi käynytkin niin, että Ruotsi olisi voittanut. Sain sitten kahdentoista aikaan yöllä messin mobiiliin, että "me voitimme", nuorimmainen oli katsellut ja ilmoitti! Olihan se ihanaa! Ja vielä ihanampaa, että voitto oli niin suuri ja selvä. Ei ole mitään jossittelu siitä.
Muistaako muuten kukaan sellaista kuriositeettia urheilun piiristä, että vuosia sitten silloinen presidentti ehdotti, että urheilun parista karsittaisiin kaikki kansallisuussymbolit kuten kansallislaulut, ne kuulemma kiihottavat vain kansallisuustunteita ja ovat näin esteenä kansojen veljeyden tiellä. Esitys ei ottanut tulta. Mitenkäs me nyt juhlisimme jääkiekon mestaruutta, jos ei voitaisi soittaa kansallislaulua, kehua suomalaisia ja Suomea ja sisua ja heiluttaa siniristilippuamme
Minäkään en katsonut matsia vaan nukuin ihanaista unta.
SvaraRaderaAamusella kyselin kuopukselta, jotta kuis kävi.
Kuopus katteli hölmönnäköisenä ja totes sä taidat olla viimonen, joka tietää, että maailmanmestaruus tuli.
Mainiota päivää!
Olihan se hieno uutinen kuulla sitten aamulla! Mainiota päivää sinullekin, Tarina! Täällä on taas vaihteeksi aurinkoista.
SvaraRadera