söndag 30 januari 2011

Ajatuksia sunnuntaitouhuissa

Tammikuun aurinko ei vielä paljon lunta sulata, kuitenkin, kuitenkin aavistuksen se sitä kuluttaa.
tänään 0-keli, päivällä kävi aikamoinen viima tuolla tasangoilla patikoidessani tunnin lenkkini. Ei se tuuli paljon matkantekoa hidastanut, vaikka oli osaksi vastatuulta, luoteesta luulisin. Mutta toinen puoli oli sitten myötätuulta, joten tasan taisi mennä tuulen vaikutus. Aurinko paistanut siniseltä taivaalta koko päivän.
Mutta en sitten enempää ulkoillut vaan olen tehnyt kotihommia. Silitin kasan vaatteita, joita oli kerääntynyt pyykinpesun jäljiltä sekä mankeloin muutaman lakanan. Samalla kuunnellen radio Suomea. Tänään on sunnuntai, joten sieltä tuli esim. sunnuntain vakio-ohjelma tosikoille ja veitikoille eli Kansan radio, kuten nimi virallisesti kuuluu. Paljon tulee epäkohtia ja purnauksen aiheita esille. Ihan mielenkiintoista kuultavaa. Monet soittelevat sinne pilke silmässään, toiset taas niin sanotusti venkoilevat ja toiset taas esittävät ihan oikeaa asiaa. Paljon olisi asioiden tilassa korjattavaa! Eihän ne kaikki asiat kuitenkaan koskaan ole kaikkien mielestä hyvin. Pienten eläkkeiden turvin elävien asia kyllä huolettaa, valtaosa heistä on tietenkin naisia, jotka ovat tehneet töitä kotonaan, tai pienellä palkalla muualla. Heidän eläkkeessään ei ole hurraamista, ehkä vain kansaneläke monella. Ja vanhat naiset ovat sitkeitä, eivät suostu kuolemaan aivan pienestä. Eläkkeiden suunta on pienenemään päin. Vaikka kustannukset nousevat, sähkö ja öljy kallistuvat, ruoka kallistuu, verotus kiristyy, eläkkeet polkevat paikallaan. Tosi on, niihin tulee jonkinlainen (taitettu) indeksikorotus, käytännössä muutamasta sentistä muutamaan euroon kuukaudess, mutta ei se riitä korvaamaan kaiken elämisen kallistumista.
Lisäksi tulevat vanhempana lääke-, sairaus- ja sairaalakulut nousemaan. Puhumattakaan hammaslääkärikuluista ja silmälääkärikuluista. Pelkkä silmälasien uusiminen on jo iso menoerä. Ja hampaitten paikkaus. Kenellä pienten eläkkeiden saajista on enää varaa sellaiseen ylellisyyteen? Vastaus kuuluu: ei kenelläkään.

lördag 29 januari 2011

Muistomerkkejä

Eilen tuli otettua näitä satamakuvia. Enpä viitsi jättää niitä koneen pimentoihin, vaan kirjoittelen hiukan jatkoa edelliseen postaukseeni. Tässä tämä aikoinaan mahtava purjelaiva Pommern vileä lähempää kuvattuna. Oli vaikea liikkua, kun joka paikassa lumivallit vastassa.
Ruorimies tähyää kaukaisuuteen. Takana oikealla Pommernin keulapiikki. (En tiedä, miksikö sitä kutsutaan merimieskielellä). Ja lipputankoja. Jotenkin ahtaan vaikutelman saa, minusta patsas ei ole oikein sijoitettu.

Tässä jokin kello..?  Voisiko olla laivakello? En muista. Parkkipaikan kupeessa.

Niinkuin tämäkin patsas. Nimeä en muista, näin sitä tulee sokeaksi lähiympäristölleen. Muuten, taitaakin olla jonkinlainen hukkuneiden muistomerkki. Minulla oli täysi työ päästä kapealta kujalta pois autoineni, en voinut lähteä katsomaan, mitä tekstissä luki. Läheiseltä rakennustyömaalta oli väki lähdössä kahvipaussille.
Ja vielä tuulilasin läpi otettu kuva Merenkulunoppilaitoksesta korkealla mäellään aivan sataman tuntumassa. Sieltä on hulppeat näkymät lahdelle, jonka rannassa satama on.

fredag 28 januari 2011

Nimetöntä kaukokaipuuta

Toisinaan saarella asuminen käy ahdistavaksi, tuntuu, että on kuin vankina. Jokaikinen tienpätkä päättyy rantaan... Jos haluaa muualle, on joko lähdettävä uimaan, soutamaan, purjehtimaan, ajelemaan veneellä tai tilattava autopaikka ja hytti matkustajalaivalta. Spontaanisti ei pääse muutamaa kymmentä kilometriä kauemmaksi.
Alussa tuo suljetun paikan kammo tuntui enemmän, nyt kymmenien vuosien päästä enää harvoin. Kun sellainen joskus yllättää, tai kaukokaipuu tai halu päästä muualle, ajelen lenkin lauttasatamaan aistimaan siellä tuntuvaa lähdön tunnelmaa, vaikka ei laivoja juuri sillä hetkellä olisikaan satamassa. Tänään on kaunis aurinkoinen päivä, ihmiset hymyilevät ja minulla oli muutenkin asiaa kaupunkiin niin poikkesin samalla tässä monen kaukokaipuun lähtöpisteessä.
Vaikka ei yhtäkään matkustajaa eikä laivaa ollut paikalla, voi aivan konkreettisesti aistia matkustamisen tunnelman.  Nyt on kaikki pysähdyksissä, vain meri lainehtii satamassa vapaana.

Näitä pitkiä landgongeja pitkin matkustajat kiiruhtavat ensin laivasta ulos, sitten uudet matkustajat sisään, samalla kun autojonot alhaalla odottavat, että laivasta tulevat autot pääsevät kaikki ulos ja sitten odottavat saavat ajaa sisään.
Tammikuun pakkasillakin sataman vesi pysyy ja pidetään sulana. Autolautan ramppi pistää esiin laiturista. Taustan taloissa asuvilla on hienot näköalat satamaan. Aina kaikki eivät ehkä kuitenkaan ole pelkästään iloisia kesän vilkkaasta laivaliikenteestä, vosin kuvitella.

Matkustajien sisäänmenohalli, toinen niistä. Taustalla näkyy purjelaiva Pommernin korkeat mastot, se on  nykyään museolaivana.
Toisen satamarakennuksen sisääntulo matkustajille. Ankkuri kertoo omaa tarinaansa.
Nämä rakennukset ja rakennelmat lienevät monille lukijoille tuttuja. Ehkäpä ne herättävät vähän kaukokaipuun tunnelmia näin kevään korvalla.

onsdag 26 januari 2011

Vuodatus

Monilla paikkakunnilla Suomessa on ollut laajoja sähkökatkoksia ja myös pitkäaikaisia. Ihmisiä on jouduttu evakuoimaan kodeistaan, kun niissä ei lämmitys ole toiminut sähkönpuutteen takia. Tuntuu aivan uskomattomalta nykyajan yhteiskunnassa, että todellakin olemme niin riippuvaisia sähköstä ja niin haavoittuvaisia sen suhteen myös. Ajatelkaapa tilannetta, että joku vihamielinen ryhmä tekisi tuhoiskun joitakin sähkölaitoksia vastaan? Voitteko kuvitellakaan, kuinka sekaisin kaikki menisi?
Mutta riittää, että satelee lunta reilusti jonain talvena, niin katastrofi on valmis. Ei tule lämpöä, ei valoa, ei vettä. Yhteydet ulkomaailmaan netin kautta menevät poikki. Puhelimet toimivat kunnes akut loppuvat. Lankapuhelimet olisivat varmimmat myös tuollaisessa tilanteessa.
Kuitenkin - ilmaston lämpenemisuhkasta tai -toivosta huolimatta jokainen pohjoisen asukas tietää, että pakkasia tulee mitä suurimmalla todennäköisyydellä, että lunta sataa aika varmasti myös ja silti ei varauduta siihen talven tullen.
Samaa lyhytnäköistä ajattelua on VR osoittanut ryhtyessään rakennuttamaan vetureitansa ja vaunujansa Italiassa, jossa on aivan toisenlainen ilmasto. Nekin hyytyvät arktisessa ilmastossamme.
Mistä tämä lyhytnäköisyys johtuu? En voi muuta syytä ajatella kuin voitontavoittelua. Sähkö on pörssitetty. Kaikkihan tietävät, että siellä vallitsee kvartaaliajattelu eli mahdollisimman suuret voitot lähmimmän vuosineljänneksen aikana. Eihän siinä ehdi kuin aamen sanomaan, kun kvartaali on ohi ja voitot taskussa ja kiiruhdetaan seuraavan kvartaalin, firman ja voiton kimppuun. Omistajat eivät välitä muusta kuin omasta rahakukkarostaan.
Jos elettäisiin rauhallisemmin ja vanhan kaavan mukaan, sähkölaitoksetkin huolehtisivat verkoistaan, katsoisivat, että linjat toimii ja palvelua hätätilanteissa olisi saatavilla. Nyt ei ole ketään vastuunkantajaa missään.

tisdag 25 januari 2011

Sydäntalvea

Sunnuntaina oli näin aurinkoista. Tänään (ja eilenkin) on toista, pilvistä, pohjoinen viima puhaltaa ja kinostaa lumia taas, niin entisiä kuin uusiakin, mittarissa on kylläkin vain -3 astetta. Kävelin tunnin mittaisen lenkkini taas, puolet matksasta vastatuulta, toinen puoli myötäistä. Oikein virkistävää olla ulkona, viihdyn pienessä pakkasessa paremmin kuin kesän 30-asteisessa helteessä. Viime kesänkin vietin varjoisilla paikoilla suurimmaksi osaksi.
Kuva saa symboloida yhä kasvavaa kaipuuta kuitenkin kevääseen ja kesään. Kunhan lumet sulavat, saan ruveta kasvihuoneen tyhjentämiseen ja pesemiseen.
Katolla on lunta jonkinverran, tämä on länsipuolelta, jossa on enemmän. Itäpuolelta on lumet luisuneet alas. Tällä puolella toimii tuo terassin loivempi katto-osa topparina lumelle, joka näin ollen ei saa tarpeeksi vauhtia alas. Ja onhan tuulet käyneet enimmäkseen idän-pohjoisen akselilla, joten ne ovat tuiskunneet harjan yli tälle puolelle. Luulisin, toivon, että rakenteet kestävät.

On hanget korkeat nietokset, vaan joulu on jo mennyt. Talven törröttäjiä törröttää, odotellaan kevätaurinkoa. Rappusetkin ovat lumen alla. Tältä puolelta ei ole kuljettu ulos, vain jouluvaloja sytytetty terassilta.

söndag 23 januari 2011

Talvisunnuntai

Vaikka en paljoa viime yönä nukkunut ja vaikka olen aamupäivän kuunnellut Chydeniusta ja Rydmania, olen ehtinyt myös ulkoilemaan ja tekemään hyödyllisiä huushollihommia, sunnuntaista huolimatta. Ilma on mitä kaunein, aurinko paistanut koko päivän eikä pakkanenkaan ole hätyytellyt liki nollan lukemissa. Ja on tyyntä! Se on kaikista mukavin sääilmiö.
Hain puita sisälle, vein linnuille siemeniä, kolasin puutarhatietä auki jonkin matkaa. On helpompi kantaa puita näin. Kävelin pienen lenkin vain tontilla, mutta upottavassa lumessa, joten se ehkä on väärti vähän enemmänkin, tarkoitan kuntoilun kannalta.

Heräsin

tai oikeastaan en nukkunut ollenkaan, aamuyöstä näihin Kaj Chydeniuksen Nuoruustangon säveliin. Ne vain pyörivät päässä. Viideltä nousin niitä kuuntelemaan ja panen ne tähän toistenkin kuunneltaviksi. Paras on mielestäni tuo Kiti Neuvosen tulkinta, mutta Jenna Bågeberg ei jää yhtään jälkeen, hänen esityksensä on vain uudempi versio tästä iki-ihanasta tangosta. Ja satuin löytämään tämän aivan kertakaikkisen ihanan Kari Rydmanin laulun Niin kaunis on maa, joka on yksi lempikappaleitani.
Molemmissa lauluissa on tumma, kohtalonomainen tunnelma.

Kari Rydman - Niin kaunis on maa

Kiti Neuvonen - Nuoruustango

Jenna Bågeberg - Nuoruustango

lördag 22 januari 2011

Aurinko

paistaa ja pakkasta oli aamulla -3, päivällä -2 ja nyt se on varmaan lähempänä nollaa. Tuuli käy kuitenkin luoteesta, joten tuskin plussalle päästään tänään. Puolilta päivin oli aura käynyt kun palasin tunnin lenkiltäni. Siitä oli sitten jatkettava ulkoilua lumikolan kanssa toinen tunti lähes. Mutta tulos on sitten hyvä: piha on lumeton ja siisti.
Kataja pihaympyrän keskellä voi hyvin.
Auringolla on ihmeellinen voima saada kaiken näyttämään valoisammalta, niin konkreettisesti kuin kuvaannollisestikin.

Maailma avartuu, kun näkee vähän kauemmaksi. Poikkesin eilen kalakauppiaan kojulle, ja hänen kanssaan olimme yhtä mieltä siitä, että säät vaikuttavat kovasti vointiin ja mielentilaan. Kun aurinko näyttäytyy, mielikin kirkastuu samalla. Se on sitä luonnon omaa valoterapiaa.  Ostin häneltä savustettua lohta, graavattua lohta sekä suutarin lohta eli silakkaa säilöttynä. Jonkin aikaa pärjään niillä. Nyt kun ei muista tarvitse huolehtia, voin syödä mitä itse milloinkin haluan tai sitten ei.

Ihmettelin, kun  mallin piirtäminen ei oikein kiehtonut (ed. postauksessani), mutta olihan siihen syykin! Ajatukset olivat muualla. Olihan maailmaan tullut uusi pieni lapsenlapsi, pikkuinen poika oli nähnyt päivänvalon saman päivän aamuna! Kävin häntä jo tervehtimässä illansuussa ennen piirustukseen menoani. Mutta kuvia en pystynyt ottamaan, kun unohdin tohinassani kameran autoon. No, vanhemmat ovat ottaneet kuvia, joita minäkin saan nähdäkseni sitten vähitellen.
Niin se elämä jatkuu  nuorien kautta.

Lähes kuvaton edelleen

Otin kyllä juuri kuvan täysikuusta (aavistuksen verran jo ruvennut kapenemaan oikeasta laidastaan), mutta eihän siinä kuvassa näy kuin mustaa taivasta ja pienoinen vaalea täplä. Klikkaamalla sitä saa kuvan vähän tokenemaan. Voinhan sen kyllä tähän ottaakin, siis tässä täysikuu lauantaiaamuna.
Taisi tulla jokin puunoksa kuun eteen. Taivas pilvetön ja kuunvalo selkeä. Kuitenkaan kamerassa ei siitä kaikesta näy mitään. Luvassa on ehkä aurinkoinen päivä, joten silloin kai saa kuviakin otetuksi.
Jotenkin vain ei ole ollut mitään kirjoittamista. Olin elävänmallin-tunneillakin, mutta ei sekään oikein innosta  juuri nyt. Taidankin palata asiaan myöhemmin.
Jotta mukaan tulisi vähän väriäkin, eiliset amarylliksen kuvat saavat tuoda sitä.


Neljä isoa kukkaa kaatoivat painollaan koko ruukun, oli kukkavana leikattava irti ja pantava vaasiin. Mutta eipä hätää, uusi on tulossa! Ja ilostuttavathan nämä kukat silmää vielä jonkin aikaa.
Oikeastaan pitäisikin suunnitella jo ensi kesän puutarhatöitä ja istutuksia. Mihinkä panen viinimarjapensaat kasvamaan, uusi penkki niille tehtävä. On vanhoja mustaviinimarjapensaita ja uusia taimia, on myös punaisia viinimarjapensaan taimia (mikäli ovat pysyneet hengissä talven yli). Mihin saisin perustettua uuden mansikkamaan, vaikka pienenkin, puhumattakaan kaikista perennoista ja ennen kaikkea ruusuista, jotka haluaisin oikein kunnolliseen ruusutarhaan, että ne pääsisivät oikeuksiinsa. Tietäisiköhän joku neuvoa, voiko tietokoneella tällainen amatöörikin tehdä puutarhasuunnitelmia oikein konkreettisesti piirtämällä kukkapenkkejä ym.? Ja mikähän ohjelma se olisi...

onsdag 19 januari 2011

Joko voisi uskoa todeksi?

Nyt on joulu pakattu laatikkoihin taas vuodeksi eteenpäin. Vain muutaman pöytäliinan peseminen on tekemättä, tapahtuu, kunhan tulee tehtyä! Olokin tuntuu keväisemmältä, niin sisällä kuin ulkonakin. Ulkona on oikeastaan aika keväisen näköistä juuri tällä hetkellä, mittari on hiukan plussan puolella, auringonvalo siivilöityy esiin pilvien läpi, on valoa, vaan ei suoraa aurinkoa.! Maassa on yöllä satanutta nuoskalunta, jonka sanotaankin enemmän - ainakin keväämmällä -  sulattavan kuin lisäävän lumen määrää. Joten toivossa jo eletään varovaisuudesta huolimatta! Räystäiltä tippuu vettä. Lumet ovat tulleet jytinällä katolta alas suurimmaksi osaksi. Terassin lattialta lumet sulaneet.
Eihän sitä vielä voi kevääksi uskoa! Mutta toivoa on siitä kuitenkin!

tisdag 18 januari 2011

Suojakeli jatkuu toistaiseksi

Eilen suojakeli sulatteli lumia + 3 asteen voimalla. Samalla keli muuttui suorastaan hengenvaarallisen liukkaaksi, kävelijälle kaikista liukkainta, tiet ovat kiiltävää jäätä. Ajotiet on hiekoitettu. Yö on ollut plussan puolella, tällä hetkellä on lähes +1 aste lämmintä. Luvassa on kyllä taas kylmenevää, joten ei vielä liikaa voi innostua kevään tulosta!
                                            Appelsiinipuu kyllä kaipaa jo hiljalleen valoisampaa. Tänään on tehtävä jotain järkevää, kuten pakata joulutavarat laatikoihinsa. Samalla kun teen sitä, voin järjestellä nuket ja nukenvaatteet taas omille paikoilleen sunnuntain käytön jälkeen.
Oikeastaan pitäisi ommella jonkinlainen nukkumakorin suojus kankaasta. Koriin voisin petata nuket nukkumaan joko peiton alle tai peiton päälle. Nyt ne nukkuvat milloin sängyllä, milloin komeron hyllyllä.
Nalle on 40 v vanha. Karvat kuluneet pois, siksi on hyvä pitää puseroa päällä. Vauvanukke n. 25 v. vanha, siis tuo isompi. Sen vaatteiksi sopivat pienet vauvakoot. Pienempi nukke on muutama vuosi sitten ostettu, jotta saan tehdä sille nukenvaatteita! Myyjä kassalla totesikin, että hankit itsellesi töitä! Tuon vaaleanpunaisen mekon olen neulonut soveltaen jotain Novita-lehden tai Suuri Käsityölehden ohjetta.
Peitto, jolla nukke makaa, on puuvillalankapaloista virkkaamani.

Tämä nukenpeitto on palasista ommeltu lähes 40 vuotta sitten. Toinen puoli on yksiväristä vihreää kangasta.
Nämä nukenhousut ja -takki on neulottu jokin aika sitten television äärellä. Puuvillalangasta.

Nämä nukenhousut on neulottu villalangasta isolle nukelle, sopisivat hyvin oikean vauvankin housuiksi. Pidän tästä mallista erityisesti ja olen etsinyt sen ohjetta tehdäkseni lisää pöksyjä, mutta en löydä ohjetta enää mistään! Housut on muistaakseni neulottu yhtenä kappaleena, ts. ei ole mitään ommeltuja saumoja, vaan kaikki muodot on saatu lisäämällä ja vähentämällä silmukoita. Kunpa vielä löytäisin sen ohjeen!
Salomonin solmuilla tehty huivi.


 Kotiväki-puuvillalangsta neulottu vauvan/nuken takki.
Nuken/vauvan slipoveri ja laukku.

Sukkia ja ranteen lämmittäjiä.

Näin sitä muututaan lapsenmieliseksi uudestaan, kun ikää tulee. Lapsuudesta muistan kaivanneeni suunnattomasti hienoa nukkea ja vaatteita sille. Elettiin kuitenkin niukkuuden aikaa, eikä nukkeja niin vain ollut saatavilla, muita kuin räsynukkeja, joille ostettiin sitten guttaperkkapää kaupasta, muuten tehtiin itse. Vaatteisiin ei juuri ollut mitään kauniita kankaita saatavilla. Ainakaan nukenvaatteisiin. Muistan, että suunnittelin erilaisia vaatteita ja yritin ommella niitä vanhoista, hylätyistä pitovaatteista.
Sieltä kai juontaa tuo halu tehdä nukeille jotakin kivaa. Ja kun on lapsenlapsia, he saavat sitten leikkiä näillä mielin määrin täällä mummolassa.

måndag 17 januari 2011

Sunnuntaina...

...tiet olivat auraamattomia vielä yhden aikaan päivällä, jolloin poikien perheet olivat tulossa käymään. Myös isot tiet olivat auraamatta. Lunta oli kuitenkin niin paljon tässä sisääntulotiellä, että oli soitettava aura hätiin, kun muuten ei kinoksissa päässyt etenemään. Kun aura tuli, oli tie hetkessä auki ja piha myös.
Sain siis lapsia ja lapsenlapsia talon täydeltä kylään! Kyllä siinä itsekin nuortuu, kun heidän kanssaan touhuaa.
Emil näytti todella nauttivan saadessan leikkiä Jenna-siskonsa kanssa. Jenna on niin huolehtivainen ja innokas hoivaamaan pikkuveljeään. Mutta niin ovat muutkin sisarukset.

Äitinsä huomasi isoäidin ruutujen virkkausohjeen Suuri Käsityö-lehdestä ja kertoi siitä Jennalle, joka on innostunut virkkaamisesta. Varmaan  ruutuja rupeaa syntymään vähitellen.

 Lapset rakensivat puupalíkoista korkean tornin ja jännitimme, pysyykö se pystyssä niin kauan, että saan kuvan otettua. Juuri sen ajan pysyikin! Noel ja Emma rakentavat Jennan kanssa.
Yksi huone on leikkihuoneena, siellä säilytän kaikkia jäljelläolevia leikkikaluja ja siellä lapset saavat touhuta kaikessa rauhassa.
Emmalla on pilkettä silmissään, energiaa riittää monenlaiseen touhuun. Hän juuri opetti minua taittelemaan servettejä omalla tavallaan joulun tienoolla. Mutta missä on Jeremi!? Tietokoneella näkyy olevan. Mutta Jeremistä on kuva joululta, jolloin hän leikki
                                                            Emilin kanssa! Tytöt leikkivät nukeilla serkkunsa kanssa, joka oli jo ehtinyt lähtemään, kun otin kuvia. Luulenpa, että kerronkin nukeista enemmän toisella kertaa.

lördag 15 januari 2011

Amaryllis

Vielä en malta olla ottamatta mukaan lauantain silmäniloksi tätä alati runsastuvaa amaryllistä.

Lauantai

Tänään aurinko näyttäytyy silloin tällöin korkealla olevan ohuen pilvi- tai sumupilvikerroksen läpi ja lomitse.
Lauantai eikä kiirettä mihinkään. Nukuinkin niin hyvin, että en aikoihin ja pitkään. Ilman mitään nukutuspillereitä. Menin vain aikaisin nukkumaan, kun väsytti ja heräsin 10 tunnin jälkeen! Luksusta! Ylellisyyttä!
Sitten olen hiljakseen lähtenyt ulos, kannoin puita sisään niin paljon kuin sisätiloihin sain mahtumaan. Ulkona kirpeähkö 12 asteen pakkanen. Annoin siemeniä linnuille, mustarastas oli taas juuri syömässä ja väistyi syrjään vasta ryhtyessäni nostamaan siemensäiliön kantta. Viereisestä kuusesta se katseli, mitä tapahtuu ja luultavasti palasi syömään.
Hain lehden laatikosta. Silloin aurinko paistoi täydeltä terältä. Eipä ollut kameraa mukana.
Tuossa kuvassa näkyy jälkeni, kun kahlasin koko talven kerääntyneessä lumessa rantaan ja mökille, katsomaan, mitä sinne päin kuuluu. Ei näkynyt kumma kyllä yhtään kauriin jälkiä. Rannassa on lunta, lunta.
Mökin katolla on myös lunta, mutta toivoa vaan saa, että se sieltä alas tipahtaa ilman suurempia vahinkoja. Terassillakin oli paksu lumikerros. Mutta oven edessä ei lunta ollenkaan, joten pääsin sisään hyvin. Siellä sisällä on peruslämpö päällä, sisällä talvehtivat viime kesänä hankkimani pari puksipuuta ruukuissaa. Viheriöivät siellä viiden asteen lämmössä.
Tässä etualalla toinen ja toinen tuolla kauempana. Yhtä vihreitä nyt kuin tässäkin. Saattaisivat selvitä talven yli esim. kasvihuoneessakin (kylmässä), mutta enpä ruvennut vielä kokeilemaan. Oli muuten hiki hatussa, kun olin tuon lumessa kahlauksen tehnyt! Mutta kuten kuvastakin näkyy, aika pilvistä on ajoittain. Illaksi ja huomiseksi onkin taas luvassa uutta lunta.
Nyt olisi vielä se imurointi tekemättä, jota jo muutaman päivän ajan olen suunnitellut...

torsdag 13 januari 2011

Yhtä ja toista

Amaryllis on silmän ilo tällaisena harmaana päivänä. Lunta satelee, lämpötila on laskusuunnassa, aamulla oli -2 astetta, nyt -3.
Kävin  seurakunnan järjestämällä lounaalla, jossa meitä paikkakuntalaisia hemmoteltiin niin musiikin kuin maittavan kalalounaan muodossa. Myös vieraana oli sairaalapappi, joka esitteli työtään monipuolisesti. Hän on naispuolinen pappi, joka on istunut myös mallina elävän mallin piirtämiskurssillamme. Aika monipuolinen pakkaus siis!
Kotiin palatessani voin vain havaita, että vettä ei tule putkista eikä kraanoista! Ihmettelin jo, että kuinka ne putket nyt jäätyvät, kun ei pahemmillakaan pakkasilla. Soitin kuitenkin vesiyhtiöön varmuuden vuoksi. Ja sieltä sainkin vastauksen, että jossain muualla tällä seudulla on vesijohto rikkoontunut ja he hoitelevat asiaa. Olihan se helpotus kuulla, ettei omat putket olleet jäässä, mutta harmillista sitten kuitenkin.Sen verran lirisi vettä, että sain talteen vähän juomavettä ja muuhun tarpeeseen.
Nyt, kun pari tuntia on kulunut, on putket korjattu ja vettä tulee normaalisti hanasta! Korjausmiehet ovat todellisia arjen sankareita!

onsdag 12 januari 2011

Talvi jatkuu

Ja lumisade senkun jatkuu. Kävin aamupäivällä-päivällä kaupungissa ja sain todella ajella sankahkossa suojakelin lumisateessa. Hyvä puoli siinä, että on suojakeli, on, ettei lumi lennä tuulen mukana niin kuin pakkaslumi. Lumet eivät vieläkään ole pudonneet katolta, kiikkuvat vain räystäällä.
Eilen kuvasin amarylliksen, tänään se on paljon suurempi, mutta otan uuden kuvan vasta huomenna.