Pieniä iloja Smä glädjeämnen

Eilen puoliltapäivin ilma kirkastui ja aurinko rupesi hellittelemään meitä taas vaihteeksi. Vaikka onhan sitä aurinkoa saatu tänä kesänä aivan tarpeeksi minun mielestäni. Iltapäivällä pääsin lapsenvahdiksi, kun yksivuotiaan vanhemmista toinen oli töissä ja kotona oleva halusi tehdä rakennushommaa eteenpäin. Energiaa tällaisella vuoden vanhalla poikasella riittää. Lähdimme ulos kun ilma oli niin kaunis, ruokimme kaneja (harmittaa kun ei tullut kamera mukaan), katselimme ympärillemme puutarhassa, vähän tutkimme ulkona olevia leikkikaluja, kuten polkuautoa ja muita poljettavia vehkeitä. Sitten koulusta tulleet kaksoset halusivat pikkuveljen mukaan hyppelemään hyppymatolle ja voi sitä riemua! Kameraa kaipasin taas, että olisin saanut hänen ilmeensä ikuistettua.
Tänään on myös ollut ulkoilupäivä, koska on aurinkoista ja kuivaa ja lämmintäkin lähes 15 astetta varjossa. Länsituuuli kyllä puhaltaa reippaasti, mutta ei se haittaa. Pyykit kuivuvat nopeasti narulla auringossa. Ruohonleikkuukin käy paikoilla, mihin aurinko ja tuuli sopii. Aamulla pesin viimeisetkin ikkunat, saunan ja suihkuhuoneen. Joten sekin urakka on pulkassa. Huomenna pitäisi olla edelleen samanlaista, joten ehkä saan istutettua joitakin taimia ja muutenkin ulkona oltua.

Sedan tolvtiden igår har det varit uppehåll och soligt väder. Sol har vi haft alldeles tillräckligt ändå i sommar tycker jag.
På eftermiddagen i går behövdes mina insatser som barnvakt.  Så jag hade glädjen att ha en ettåring till sällskap hemma hos honom. Vi var ute förstås när det var så fint väder, matade kaniner, han hoppade på studsmattan med sina syskon. Och gick, och gick. och tittade på allt inom synhåll. Också vattenpölarna som låg kvar på asfalten intresserade enormt. Vilken energi en ettåring har! Tyvärr hade jag inte kameran med!
I dag har det vackra vädret fortsatt. Tvätten har torkat ute på kort tid.  Också gräset hag klippts på ställen, där det blåser och är soligt; där har det varit tillärckligt torrt. I morse tvättade jag de sista fönstren i huset, det i bastun och ett i duschrummet. Så det är klart det också! Skönt, bara njuta av att se de rena rutorna! Större glädjeämnen behöver man inte här i livet!!

Kesän kypsymistä

Palaanpa lestini ääreen taas. Kesä kulkee vääjäämättä kohti syyskuukausia. Sen näkee monista jo kuihtuneista ja siemeniä rakentavista kukista. Omenapuusta, jossa muutamat omenat odottelevat punerrusta poskilleen, minulla tosin vain valkea kuulas kypsyilee omia aikojaan syömäkelpoiseksi. Ilma on edelleen helteistä ja kosteaa.  Ukkostakin on ollut kerran pari, onneksi ei kovin rajuja ukkosilmoja ja sadettakin on saatu.

Kasvihuoneessa tomaatit kasvavat. Kohta nekin ovat punaposkisia. Sinisarja agapanthuskin saavutti huippunsa, tässä jo muutamia kukkia on kuihtumassa. Toinen nuppu aukeamassa.

Alpi kukkii jo myös. Tämä on aivan luonnossa kasvava alpi, joka on saanut kotipaikan minun hoivistani.
Eilen aloitin jokavuotisen puuverstasurakkani. Olen katkonut puita moottorisahalla eilen ja tänään. Tänään, kun homma oli hoidettu, olikin sitten otettava suihku ja betasalpaaja ja laskeuduttava levolle, kuten sanotaan. Siinä tunnin pari huilailtuani rupesi tekemään mieli lättyjä eikä siinä muu auttanut kuin nousta sekoittamaan ohukaistaikinaa ja lättyjä paistamaan. Kyllä ne sitten maistuivatkin hillon keralla.
Nyt vain kastelen kukkaruukkuja ulkona ja ihailen kesän aikaansaannoksia. Samaa toivotan lukijoillekin.

Jäät lähtivät liikkeelle tänään

Vain päivän myöhemmässä kuin viime vuonna lähtivät jäät liikkeelle. Sattui aivan samoin kuin viime vuonna, tuuli puhaltaa lahden takaa ja ajaa jäät tänne puolelle.

Tässä on vielä aika paljon avovettä tällä puolella, tarkkasilmäinen näkee takana ja takavasemmalla sinisen avoveden kimmeltävän auringossa. Nyt muutaman tunnin jälkeen tuo toisen rannan avovesi on suurentunut ja tämän puolen pienentynyt. Huomiseksi luvataan kovaa koillistuulta ja se tietää sitä, että jäät lähtevät seilaamaan tuosta vasemmalle ja häviävät pois.
Ilta kuluu televisiota katsellessa ja vaalituloksia kuunnellessa.  Jännä nähdä, minkälainen tulos tulee olemaan. Loppujen lopuksi luulen, että muutokset tulevat olemaan aika pieniä.

Krookuksien aikaan

Aurinkoinen huhtikuun päivä taas tänään. Kuukausi on puolessa välissä. N. kymmenen astetta lämmintä varjossa. Länsituuli puhaltelee. Olen ollut haravoimassa eilen ja tänään. Oudokseltaan se tuntuu kropassa tosi makeasti. Tuskin liikkumaan pääsen, niin on ruoto ottanut ja saanut kyytiä!

Piti jäädä illalla pois kevään viimeiseltä kurssitunnilta, kun en kerta kaikkiaan jaksanut. Toinen asia tietysti on, että olisin voinut ottaa rennommin eilisen päivän. Mutta kun oli iili päällä tehdä juuri nyt.

Kukkia  ilmestyy lisää ja mehiläisiäkin jo lentelee. Muurahaiset ovat vallanneet puolet tontista.

Pian on metsänpohja sinisenä sinivuokoista.

Krookuksia on myös keltaisia, tuolla taka-alalla, ja valkoisia.

Kevättähdet täydessä kukassaan, etualalla leskenlehden kukka.

Jäät pysyttelevät vielä paikoillaan. Mutta jäille menemistä ei ole enää. Ranta rupeaa olemaan sulana. Varmaan seuraavan myrskytuulen aikana lähtevät jäätkin.

Kevättä

Tänään oli lämmin, aurinkoinen kevätpäivä. Aurinkoa oli vähän liikaakin valokuvaukseen. Krokukset kukkivat siellä ja täällä.Vaaleat seisoivat lumen sulamisvedessä ei niin kauan sitten.

Sinivuokot alkavat availla nuppujaan.

Jäät ovat sulaneet rannasta. Yhtenäinen jääpeite vielä lahdella muuten.

Laiturin vieressä on sula rako. Vesi on aika korkealla.

Kevään merkkejä

Huikaiseva keväinen auringonpaiste tänään! Taas tunnin kävelylenkki, jaloissa tuntui kyllä vielä eilinen pitkä lenkki. Mutta hyväähän se teki tietysti se käveleminen. Sitten aamupuuron jälkeen ulos taas puita hakemaan sisälle. Samalla vein linnuille siemenensä ja oravakin siellä oli aterioimassa jo. Se kyllä hävisi mäntyjen yläoksille, kun lähestyin lintulautaa.
Puita hakiessani havaitsin varsinaisen kevään merkin: muurahaispesän lumen alta paljastunut laki kuhisi täynnä muurahaisia! Aivan paksuna kerroksena ne touhusivat auringossa omalla reviirillään, mutta eivät olleet lähteneet lumelle tarpomaan. Ehkä niillä on lumen alla pesän pinnassa käytäviä..?! Kyllä se kevät on tulossa! Muutenkin kyllä aurinko jo sulattelee lumia, pälviä ilmestyy pihaankin auratulle alueelle.
Otin samalla varaston kupeelta sisään kylvöalustoja, tänään on kylvettävä joitakin siemeniä.

Nimetöntä kaukokaipuuta

Toisinaan saarella asuminen käy ahdistavaksi, tuntuu, että on kuin vankina. Jokaikinen tienpätkä päättyy rantaan... Jos haluaa muualle, on joko lähdettävä uimaan, soutamaan, purjehtimaan, ajelemaan veneellä tai tilattava autopaikka ja hytti matkustajalaivalta. Spontaanisti ei pääse muutamaa kymmentä kilometriä kauemmaksi.
Alussa tuo suljetun paikan kammo tuntui enemmän, nyt kymmenien vuosien päästä enää harvoin. Kun sellainen joskus yllättää, tai kaukokaipuu tai halu päästä muualle, ajelen lenkin lauttasatamaan aistimaan siellä tuntuvaa lähdön tunnelmaa, vaikka ei laivoja juuri sillä hetkellä olisikaan satamassa. Tänään on kaunis aurinkoinen päivä, ihmiset hymyilevät ja minulla oli muutenkin asiaa kaupunkiin niin poikkesin samalla tässä monen kaukokaipuun lähtöpisteessä.

Vaikka ei yhtäkään matkustajaa eikä laivaa ollut paikalla, voi aivan konkreettisesti aistia matkustamisen tunnelman.  Nyt on kaikki pysähdyksissä, vain meri lainehtii satamassa vapaana.

Näitä pitkiä landgongeja pitkin matkustajat kiiruhtavat ensin laivasta ulos, sitten uudet matkustajat sisään, samalla kun autojonot alhaalla odottavat, että laivasta tulevat autot pääsevät kaikki ulos ja sitten odottavat saavat ajaa sisään.

Tammikuun pakkasillakin sataman vesi pysyy ja pidetään sulana. Autolautan ramppi pistää esiin laiturista. Taustan taloissa asuvilla on hienot näköalat satamaan. Aina kaikki eivät ehkä kuitenkaan ole pelkästään iloisia kesän vilkkaasta laivaliikenteestä, vosin kuvitella.

Matkustajien sisäänmenohalli, toinen niistä. Taustalla näkyy purjelaiva Pommernin korkeat mastot, se on  nykyään museolaivana.

Toisen satamarakennuksen sisääntulo matkustajille. Ankkuri kertoo omaa tarinaansa.

Nämä rakennukset ja rakennelmat lienevät monille lukijoille tuttuja. Ehkäpä ne herättävät vähän kaukokaipuun tunnelmia näin kevään korvalla.

Uusi vuosi 2011

Taas saa opetella uuden vuosiluvun kirjoittamisen. Joulun aika ja vuoden vaihde ovat sujuneet rauhallisessa, kiireettömässä hengessä. Ja todella talvisissa merkeissä, kuten koko maassakin. Uuden vuoden yönä rupesi satamaan lunta, sitä tulikin reilusti ja koko uuden vuoden ensimmäisen päivän tiet pysyivät auraamattomina, vasta illalla myöhään tuli aura, joka sitten putsasi pihankin isommista lumista.

Valo vaan ei riitä vieläkään kuvaamiseen. Tämä kuva on otettu kymmenen aikaan aamulla tänään, jolloin olin käynyt aamukävelyllä ja katselin, kuinka taivaanrannalle kehittyi aamurusko. 

Sitä kesti vartin verran. Sitten taivas vetääntyi harmaaseen pilveen ja harmaana se on sen jälkeen pysynyt. Vähän aikaa sateli luntakin, olin jo siihen mennessä kolannut loput lumet pihasta pois.

Lintulaudalla on kiirettä, yksi mustarastas oli syömässä eikä lähtenyt pois vaikka menin viereen viedessäni siemeniä syötäväksi. Katsoi vain, että mitähän nyt tulee tarjolle. Harmi, kun ei ollut kamera silloin mukana. Mutta olin juuri päättänyt, että enempää kuvia ei kannata ottaa näin vähäisessä valossa.
Puita olen kuskannut sisään ja polttanut joka päivä.  Ilman en osaa enää ollakaan, tulesta leviää niin ihana lämpö huoneeseen.
Koska tulee paljon oltua sisällä, olen tehnyt käsitöitä, siihen tapaan totuin jo ennen joulua, jolloin puikot heiluivat todella ahkerasti. Yhdet pienet villasukat ovat valmistuneet. Lankoja en ole vielä päättänyt. Se on se kaikkein ikävin homma koko sukan valmistamisessa!

Vaihteeksi tekee mieli virkatakin jotakin, etsin jotain kivaa mallia sellaiseen. Lankojakin löytyi.

Löysin kivan mallin  tästä virkkauskirjasta

Tästä virkkauksesta, joka on helppoa pylväitten ja ketjusilmukoitten yhdistelmää, tulee verho (voisi olla pöytäliinakin), ajattelin laittaa saunan ikkunaan. Samanlainen sopisi vaatehuoneen ikkunaan.
Eilen ja tänään on siis sadellut lunta, on harmaata ja pakkasta -1,5 ja viime yön -5 asteen välillä. Katselin Kustaa Vilkunan kirjasta

mitä ennen vanhaan on ajateltu vuoden ensimmäisen päivän säästä. Suojakeli olisi toivottua, sillä silloin tulisi hyvä kesä, ajattelivat vanhan ajan ihmiset. Nyt ei ihan suojaan päästy, vaikkei paljon puuttunutkaan, joten kuinkahan tulee käymään. Eri puolilla Suomea ajateltiin vähän eri lailla myös. Etelässä ajateltiin, että kun on kylmä tammikuu, tulee hyvä kesä, pohjoisessa taas odotettiin hyvää kesää lauhempien talvien jälkeen.
Ennen kaikkea jää mieleen, kuinka paljon uskottiin erilaisiin taikoihin ja tapoihin ja uskomuksiin. Luulisi olevan parempi elää nykyaikana, jolloin vähemmän uskotaan tällaisiin "henkimaailman" asioihin. Nyt mennään enemmän faktojen mukaan, vaikka ei me nykyaikanakaan vielä "täysinoppineita" ollakaan.

Nyt näyttää siltä, että taivas on selkenemässä ja aurinkokin sieltä vielä esiin tulee. Sekin olisi jotain positiivista kansanuskomusten mukaan, varsinkin, jos se olisi tapahtunut eilen!

Joulun aikaa eletään aina Nuutin päivään saakka.

Päivällä

Aurinko valaisi hetken marraskuista harmautta. Piti ottaa muutama kuva ja zoomatakin.

Vielä on lunta maassa. Vähän on satanut lisääkin.

Tuuli

on tyyntynyt yön aikana. Lämpöasteita 3,5 Celsiusta. Ulkona on siis MÄRKÄÄ! Toistaiseksi maisemat valkoiset.

Rapulta lumi on sulamassa.

Aura kävi aamuyöstä...

                                             ja jätti pihaan aikamoisen soransekaisen lumikasan.

Toivottavasti vesikeli jatkuu niin kauan, että kaikki lumet sulavat ainakin teiltä. Ettei tulisi kovin liukasta.

Vuodenaikojen vaihtelua

Hopeapaju syksyistä taivasta vasten.

Kuva on otettu muutama päivä sitten. Tuntuu siltä, että valoa ei ole enää tuonkaan vertaa. Pimeys lisääntyy huimaa vauhtia. Tuleekohan mitään muutosta viikon päästä, kun siirrytään taas talviaikaan.

                                Uusia limoviikunoita tulossa sen ison 30-vuotiaan tilalle, jonka annoin vanhainkodille.

Elämä siis jatkuu niidenkin suhteen, täälläkin. Talven tulosta huolimatta.