lördag 31 december 2011

Uusi vuosi oveen kolkuttaa

Aurinkoinen pakkaspäivä pimenee iltaan. Vuoden viimeiseen. Jouluvalot loistavat tyynessä illassa. Kuuntelen lauluyhtye Rajattoman joululaulu-cd:tä kuin vielä hetken pidentääkseni joulutunnelmaa.
Sain sähköpostilla myös pienen joulumuiston: yksi nuorimmaisista lapsenlapsista piparienleipomispuuhissa.
Hän näyttää kovasti keskittyneeltä työhönsä. 
Samalla kun jätämme hyvästejä joululle, ajattelemme jo tulevaa vuotta. Mitä se tuo mukanaan. Kysymys on puhtaasti retorinen, emme vielä voi tietää. Toivoa voimme, että maailmantilanne pysyisi rauhallisena. Taas öljyvaltiot alkavat korostaa omaa arvoansa. Iran leikkii ohjuksillaan. Sitä taas ei Israel voi sallia, sille naapurien  käyttäytyminen on  elinkysymys. Pitkän matkan ohjukset ovat sille tosiasiallinen uhka, johon maan on suhtauduttava vakavasti. Ja amerikkalaiset suojelevat heitä. 
Euroopan tilanne on myös arveluttava. Kuinka käy rahaliiton. Kuinka Suomi selviää velkojensa kanssa. Joudummeko me veronmaksajina maksamaan myös etelä-Euroopan maiden velkoja. Ei riitä, että sinnittelemme omien vaikeuksiemme kanssa, on otettava vastuuta myös muiden maiden taloudesta, vaikka nämä ovat huolettomasti eläneet yli varojensa. Ovat siis itse aiheuttaneet vaikeutensa luottaen siihen, että EU auttaa kyllä.
Mitä tapahtuu Venäjällä. Olemme kuitenkin sentään rajanaapureita, joten meidän on otettava tämäkin asia huomioon. Miten suhtautuu tuleva presidenttimme, kuka hän sitten lienee. Oikeastaan tarvitsisimme presidentin, joka osaa ottaa itänaapurimme huomioon eikä turhia isottele sinne suuntaan, mutta joka ei myöskään ole liian mateleva.  Muistakaamme Paasikiven suurta ansiota tähän suuntaan. Ja samalla 60-luvun  "valveutunutta" neuvostomielistä nuorisoa, joka nyt on eläkeiässä ja jättämässä asemansa. Heille itänaapuri satelliitteineen oli paratiisi, josta piti ottaa mallia meilläkin. He eivät ole asenteestaan irti päässeet.
Mielestäni Suomen on ajateltava lähinnä omaa etuaan ja pidettävä huoli omista asioistaan ensi kädessä, ei eristäytyen vaan yhtenä toisten joukossa.
Ja minkälaiseksi muodostuvat oman elämän puitteet. Onko toivoa  edes nykyisenlaisen elämän jatkumisesta. Kestääkö terveys, kuinka pitkään. Voisiko vielä saada jotain aikaan, vai onko vain kulutettava aikaa päivästä toiseen.  Meillä jokaisella on omat huolemme kannettavanamme. Toivokaamme, että tulevaisuus näyttää meille vain hyvät puolensa.
(Det här skriver jag senare på svenska)

måndag 26 december 2011

Aamuyöstä alkoi Det började tidigt på morgonen

myrskytä, noin neljän viiden aikaan. Myrsky kohisi, jyski ja paukkui nurkissa. Sähkö ei onneksi katkennut kertaakaan, ei edes vilkkunut . Vaikka eihän sekään olis katastrofi ollut näinä kynttilänpolttoaikoina ja aamukahvini olisin helposti keittänyt puuhellalla.
 Yhdeksältä tuuli oli jo laannut niin paljon, että uskalsin lähteä ulos katsomaan sen tekemiä jälkiä. Katto näytti olevan paikoillaan, samoin kaikki "tuutit ja tötteröt" jotka sinne kuuluvat. Ei kaatuneita puita, vain tuulen repimiä oksia.
Aallot velloivat rannassa mutta vesi oli samassa korkeudessa kuin se on ollut pitkin syksyä
Det började storma vid 4-5 tiden på morgonnatten. Det dånade, knakade, ven i knutarna. Men strömmen gick inte av. Vid nio-tiden hade det lungnat ner sig så pass att jag vågade gå ut och inspektera skadorna. Bara nerrivna grenar, inga fallna träd. Och taket tycktes vara helt också.
Vattnet vällde in mot stranden i den västliga blåsten men det hade inte stigit mer än  tidigare.
Jag vågade mig ut på landsvägen för att testa hur hårt det blåste där. Jag fick nog jobba mig fram och hålla ordentligt i mössan.
Uskaltauduin maantiellekin testaamaan, josko siellä jo pysyisi pystyssä. Ajoittain ja paikoitellen sain tehdä töitä päästäkseni eteenpäin. Ja lakista oli pidettävä kiinni.
Tien vieressä olevilla alavilla pelloilla lilluu  vesi. Mutta vähän ylempänä olevat vihannoivat kuin keväällä.
På åkrarna bredvid vägen ligger det vatten, annars grönskar de som på våren.

Ja ihmekös tuo, esim. tänä aamuna oli 6,8 astetta lämmintä eikä vielä ole pakkasia ollut varsinaisesti.
Och undra på det, i morse hade vi 6,8 grader varmt!
Aurinko oli nousemassa.
Solen var på uppgående.
Aurauskepit törröttävät tien varsilla toimettomina.
Plogpinnarna står till ingen nytta.
Toistaiseksi ei ole ollut lunta.
Tillsvidare har vi inte haft snö.
Puolen päivän aikaan käy edelleen reipas tuuli.
När halva dagen har gått, blåser det ännu ganska friskt, men stormen har bedarrat.
Ja "myrskyn jälkeen on poutasää" Kari Tapiota lainaten. Ei muuten satanut yhtään mitään.
Och efter stormen blir det uppehållsväder som det brukar.
Någon nederbörd har det inte varit.

torsdag 22 december 2011

Lyhyt ja pimeä päivä Kort och mörk dag

Joulukuusia on katseltu "sillä silmällä".
Tämä kuusi olisi kaunis joulukuusenakin. Tällä kertaa se jäi vielä paikalleen kasvamaan. Sen vieressä ja takana kasvaa tammi. Isompana niille tulee ahdasta. Sitä paitsi tie kulkee vierestä. Joten ehkä ensi jouluna siitä tulee joulukuusi.
Tämä on pienempi kuusi, mutta sopisi myös joulukuuseksi. Muutaman vuoden kuluttua se on liian iso kasvamaan tässä tien vieressä ja mutkassa. Oksat alkavat työntyä tien päälle.
Vesi on edelleen korkealla, ehkä vähän alempana nyt kuin tässä kuvassa, joka on otettu kymmenen päivää sitten.
Mutta muuten on tänään vielä pimeämpää kuin tuossa kuvassa. Vaikka pilviverho ei olekaan aivan kompakti.
Ihmekö tuo, kun elämme vuoden pimeintä ja lyhyintä päivää. On muuten tyyntä, mittari on hiukan plussan yläpuolella. Ja maa on musta. Huomenna pitäisi taas ruveta tuulemaan lounaasta ja ilman lämmetä joulua kohti.
Årets kortaste och mörkaste dag. Mörkt, lugnt, litet på plussidan visar termometern. Fortfarande högvatten i viken.
På sistone har man gått och tittat på granar "med det ögat", kanske skulle den eller den passa till julgran.

lördag 17 december 2011

Huomenna 4. advettisunnuntai

Maisema ulkona on lähes kesäinen.
Vain lehdet puissa puuttuvat ja tietysti valo. Tänään ei valoisaa tullut lainkaan, iltapäivällä alkoi lisäksi sataa vettä ja tuulla. Lämmintä edelleen muutaman asteen verran.
Sisällä on lämmintä ja lamppujen ja kynttilöiden valoa.
Kohta sytyttelen takkaan tulet, kunhan olen ensin paistanut luumuiset joulutähdet.

4. adventsöndagen i morgon. Naturen är grön, bara bladen fattas i träden. Och ljuset. I dag blev det aldrig ljust, på eftermiddagen blåste det upp och började regna och det fortsätter än.
Inne är det varmt och skönt. Snart skall jag tända brasan i kakelugnen, men först gräddas julstjärnorna.

onsdag 14 december 2011

Täyden kuun aikaan Det har varit fullmånestid

Olemme saaneet nauttia täydenkuun valoisista öistä, nyt kuujuuston reunasta alkaa olla nakerrettu  pala pois. Tänä aamuna oli kirkas kuutamo, kun ilma oli selkeä ja tyyni. Eihän sitä kuvaan juuri saa ilman hienoja kuvauslaitteita, mutta vielä yhdeksän aikaan aamulla oli lännen taivaalla mollottamassa kuu samaan aikaan kun koivunrunkoihin jo heijastuu idän puolelta nouseva päivän kajo.

Idän taivas ei paljon aurinkoa lupaillut vaikka sitä sitten myöhemmin saatiinkin katsella sen verran kuin se nyt taivaanrannalta paistelee tähän aikaan vuodesta.
Muuten tuntuu, että päivä ei valkene ollenkaan tähän vuoden aikaan. Sitä vielä odotellessani otin kuvan
kuusta ikkunan läpi.
Kuulun niihin, jotka eivät saa nukuttua täyden kuun aikaan. Siksi olenkin nukkunut vain lyhyitä öitä viime aikoina. Tyydyn siihen, sillä tiedän, että pian taas voin nukkua niin paljon kuin ikinä nukuttaa. Kumma kyllä, pinnalta katsoen ei tämä lyhytunisuus sen kummemmin väsytäkään.

Fullmånesnätter är fina men också sömnlösa. Jag hör till dem, som inte sover så bra när det är fullmåne. Även om det är molnigt alltså. I natt var det igen klar himmel och fint månsken. Fast månen är på nedangående, eller hur man nu uttrycker det, för den börjar vara märkbart naggad i högerkanten .
Ännu vid niotiden stod månen högt på himlen. Man borde ju ha en fin utrustning för att få en bra bild på den, men i stort sett får man här en uppfattning om hur det "stod till". Samtidigt som månen hängde i väst så började dagen gry i öst och så småningom blev det ju soligt en stund på dagen.

onsdag 7 december 2011

Pimeää on Det är mörkt

Vielä kymmenen aikaan on pimeää. Pakkasta n. -3 astetta, tyyntä. Toissapäivänä satoi ensi lumen, lumipälviä hiekkakäytävillä vielä jäljellä. Pakkasta ollut kolmatta päivää nyt. Hiljakseen se talvi hivuttautuu tännekin.
Ännu vid 10-tiden är det mörkt. Det är -3 grader kallt, ingen blåst.  I förrgår fick vi litet vitt på marken, litet finns det kvar av den varan här och var.  Det har varit minusgrader i tre dagar nu. Vintern nöter sig fram litet i taget.
Muuten eletään hämäränhyssyä. Annars är det bara att leva i vinterskymning.

Nautitaan takkatulen lämmöstä. Man njuter av spisvärmen.
Yritetään luoda valoa  ympäristöön kynttilöin. Och försöker sprida ljus i omgivningen med ljus, artificiella och levande.

fredag 2 december 2011

Katselen edessäni aukeavaa maisemaa

seestyvää taivasta, liikkumattomina seisovia puita, pientä aaltojen liikettä hämärtyvällä selällä. Harmaa orava on menossa siemeniä syömään lintulaudalle, se tekee matkaa puusta puuhun koskettamatta maata kertaakaan. On joulukuun toinen päivä , noin neljä astetta lämmintä.
Näkymä pihan puolelle on edelleen lumeton, ei minkäänlaista jäätymistä vielä ole tapahtunut. Löysin kanttarelleja kuvasta oikealle olevalta sienipaikaltani.
Minkälaista oli vuosi sitten?  Joulukuun 1. päivänä 2010 sama paikka näytti tämän näköiseltä.

Lunta oli pyryttänyt jo useamman kerran marraskuussa, tässä näkyy jo kinoksia pensaitten juurilla, aura on käynyt muutamia kertoja, vaikka kuva on juuri lumisateen lakattua.
Tunnelman luojana lumi tietysti kuuluu talveen. Ja kaikki näkyy valoisampana. Mutta silti pidän tästä lämpimästä syksystä enemmän.
Ei ole tarvinnut vielä pelätä liukkaita kelejä kävellessä eikä autoa ajaessa. Aamupäivä meni kaupunkireissulla, hiukan katselin kaupoissa tarjolla olevaa tavaraa, mutta en inspiroitunut. Juu, kyllä niin paljon, että nappasin mukaani yhden nupussa olevan amarylliksen ja punaisen joulutähden! Siinä joulun tunnelmaa!
Sekä -- joulu-kin-kun!! Paikallisen teurastamon myymää, suolattua sian kinkkua. Oletan, että se pysyy hyvänä pakkauksessaan vielä jääkaapissa jonkin aikaa, sitten rupeaakin houkutus olemaan suuri sen uuniin panemiseen..
Muistan lapsuudenkotoani joulukinkun paistamisen leivinuunissa. Iso uuni oli ensin lämmitetty pitkillä haloilla kuumaksi, siinä oli paistettu leivät ja laatikot ja viimeksi pääsi paistumaan kinkku, joka sai tiristä uunisssa hvyän tovin, varmaan aamuun saakka. Se oli kotona kasvatettua kinkkua, taatusti luomua siihen aikaan ja kyllä se maistuikin kuin parhain karamelli, varsinkin se paistamisessa syntynyt liemi hiveli suuta. Ja tuoksui hyvältä.
Silloin ei vielä pidetty läskiä ja rasvaa terveydelle haitallisena.
Var en sväng till stan, köpte min första julstjärna i år (har inte tagit skyddsplasten av ännu) och föll för en skinka också. Den får vänta i kylskåpet någon dag och så måningom hamnar den i ugnen.
Speciellt god var den skinka, som vi hade i barndomshemmet. Grisen, som vi hade haft ute i sin hage på sommaren, som hade fått böka i jorden och fått garanterat tillsatsfri mat, som hade sovit ut i sin koja i halmen och vilat där under den värsta hettan på dagen, som vi barn hade lekt med, kittlat den bakom örat, den grisen hade fått sätta livet till för att vi barn och vuxna skulle få mat.
Först hade den stora bakugnen värmts upp med massor av ved, sen hade där gräddats vetebröd och jästbröd, mängder av kålrotslådor och potatislådor och till sista kom det skinkans tur. Den fick vara i ugnen över natten tror jag. Men god var den sen, den smakade skinka - och på den tiden var man inte rädd för varken fläsk eller fett i köttet.
Så var det då.