fredag 30 september 2011

Syyskuun viimeinen Den sista september

Tänään syyskuun viimeisenä päivänä olemme saaneet todella nauttia vielä lähes kesän lämmöstä. Aurinko on paistanut ja lämpöiset tuulet ovat puhallelleet. Aamuyhdeksän jälkeen oli tietysti heti lähdettävä ulos haistelemaan ilmaa. Mikä ihanuus saada vetää raikasta aamuilmaa keuhkot täyteen! En kuitenkaan lähtenyt aamulenkille (olen jo muutaman lenkin tällä viikolla tehnyt), vaan olin päättänyt, ettän tänään, vihdoinkin, minä seen teen! Nimittäin pesen kulkuvehkeeni ja koska on lämmintä, vahaan sen myös. Muistaakseni viimeksi pesin keväällä aikaisin, ja sitä ennen edellissyksynä! Nyt on viimeinen mahdollisuus tehdä se itse ja ulkona.

Sista tillfället att tvätta bilen ute och vaxa den. Bra, att det är gjort till vintern.
Kuluihan siinä muutama tunti, mutta nyt se on tehty! Näkee taas kuvajaisensa auton kyljestä! No ei sen takia, mutta säästää auton maalia, kun pitää sen puhtaana. Valitettavasti en ole ollut kovin tarkkana sen suhteen.
Nyt voivat siis pakkaset tulla ja lumisateet ja jäiset aamut jne.
Än så länge ser utfarten ut så här, ingen snö ännu.
Toistaiseksi lähes 20 astetta lämmintä ja vihreää.
Tillsvidare nära 20 grader varmt och grönt.
Toisella puolella taloa kukkivat syysasteri, orvokit, kehäkukat, hajuherneet tuijien lomassa.
Pä andra sidan om huset blommar höstaster, viol, ringblommor, luktärter mellan tuijorna.
Tuolla kävin ajelemassa ruohonleikkurilla, kun olin saanut auton vahattua. Puiden tyvet ovat varjossa, mutta...
Där klippte jag gräset efter biltvätten och -vaxningen. Stammarna står i skuggan, medan...
...latvat kylpevät syysauringon valossa.
...trädtopparna badar i höstsolens ljus.
Vähitellen, huomaamatta hiipii syksy joka paikkaan.
Småningom, nästan obemärkt, smyger sig hösten fram överallt.
Auringon säteet siivilöityvät vaahteran lehtien takaa ja läpi.
Solens strålar silar sig genom och mellan lönnens blad.

onsdag 28 september 2011

Syksyn värejä Höstliga färger

Eilen illalla aurinko laski kauniisti länteen ja tyynen lahden taakse. Otin kuvan ikkunan läpi, siitä tuli sen takia tummempi kuin oikeasti oli.
Kaunista, kun veteen kuvastuu auringonlasku ja vastarannan puut ja vesi on peilityyni.
Aamu valkenee tänään poutaisena toistaiseksi. Yöllä oli kirkas tähtitaivas, vaikka sadetta oli luvattu.
Pihavaahtera on saanut syksyn värejä. Toissa päivänä aurinko paistoi ottaessani siitä kuvan. Taustan koivut ovat vielä vihreitä, vaikka keltaisia koivunlehtiä alkaa näkyä ilmassa tuulisina päivinä ja maassakin jo aika tavalla. Niin paljon, että kantarelleja on vaikea erottaa kaiken keltaisen keskeltä.
Hajuherneet ovat vielä voimissaan.
Ujona kurkistelevat orvokit penkistään hajuherneitten takaa.
Ehtivätköhän nämä ruusunnuput aueta vielä tänä syksynä!?
Itsekylväytyneet kehäkukat kukkivat vielä aurinkoisella paikallaan ulkona niitten kanssa kasvaneiden tomaattien kera.
Syksyä parhaimmillaan.
Höstbilder har jag lagt hit i dag. Också skrivit en bit på den svenskspråkiga bloggen...!

tisdag 27 september 2011

Tunnus

Blogihetki alkoi mukavissa merkeissä. Olin saanut  tämän ystävän tunnustuksen blogilta Arkea juhlaa ja unelmia, siis Marleenalta. Kiitos Marleena tunnuksesta! Aivan kuin tekstissäkin sanotaan, ystävyys merkitsee paljon, myös blogiystävyys. Varsinkin minulaiselleni yhdessä paikassa viihtyjälle ja kotikissalle blogiystävyys on mielenkiintoinen ja maailmaa avartava asia.




"Ystävyys on akku elämän arjessa!"

Ystävyys ja ystävät, myös kaikki blogiystävät, ne on vain niin elämän suola, ilo ja kaikkea millä ihminen pääsee jo pitkälle, vaikka elo muuten olisi kurjaa. Huolet tuntuvat pieniltä, varsinkin kun pieni ihminen löytää ystävyyden avaimet, niitä pitkään kaivattuaan. Täällä blogimaailmassa olen saanut tuon myös nähdä ja se tuntui NIIN hyvältä, kun ystäviä löytyy pienelle ihmiselle. Mieleni on keveä ja aurinkoinen, vaikka hetkeä aikaisemmin olin tuoliin lysähtänyt elon murheiden kasaannuttua. Sitä tämä elämä on...vuoristorataa ♥

Tämän tunnustuksen haluan ylläolevilla saatesanoilla antaa kaikille lukijablogeille ja heidän kirjoittajilleen, ketään unohtamatta ja ketään asettamatta erityisasemaan, kaikki olette sen ansainneet. Siis olkaapa hyvät ja napatkaa mukaanne! 


Voit antaa tämän tunnustuksen eteenpäin, kenelle tahansa, ystävyyden osoituksena jos haluat, mutta muista säännöt! Eli kerrot mistä olet tämän saanut jne...kyllä te tiedätte



Kuvan teksti:

fredag 23 september 2011

Pieniä iloja Smä glädjeämnen

Eilen puoliltapäivin ilma kirkastui ja aurinko rupesi hellittelemään meitä taas vaihteeksi. Vaikka onhan sitä aurinkoa saatu tänä kesänä aivan tarpeeksi minun mielestäni. Iltapäivällä pääsin lapsenvahdiksi, kun yksivuotiaan vanhemmista toinen oli töissä ja kotona oleva halusi tehdä rakennushommaa eteenpäin. Energiaa tällaisella vuoden vanhalla poikasella riittää. Lähdimme ulos kun ilma oli niin kaunis, ruokimme kaneja (harmittaa kun ei tullut kamera mukaan), katselimme ympärillemme puutarhassa, vähän tutkimme ulkona olevia leikkikaluja, kuten polkuautoa ja muita poljettavia vehkeitä. Sitten koulusta tulleet kaksoset halusivat pikkuveljen mukaan hyppelemään hyppymatolle ja voi sitä riemua! Kameraa kaipasin taas, että olisin saanut hänen ilmeensä ikuistettua.
Tänään on myös ollut ulkoilupäivä, koska on aurinkoista ja kuivaa ja lämmintäkin lähes 15 astetta varjossa. Länsituuuli kyllä puhaltaa reippaasti, mutta ei se haittaa. Pyykit kuivuvat nopeasti narulla auringossa. Ruohonleikkuukin käy paikoilla, mihin aurinko ja tuuli sopii. Aamulla pesin viimeisetkin ikkunat, saunan ja suihkuhuoneen. Joten sekin urakka on pulkassa. Huomenna pitäisi olla edelleen samanlaista, joten ehkä saan istutettua joitakin taimia ja muutenkin ulkona oltua.

Sedan tolvtiden igår har det varit uppehåll och soligt väder. Sol har vi haft alldeles tillräckligt ändå i sommar tycker jag.
På eftermiddagen i går behövdes mina insatser som barnvakt.  Så jag hade glädjen att ha en ettåring till sällskap hemma hos honom. Vi var ute förstås när det var så fint väder, matade kaniner, han hoppade på studsmattan med sina syskon. Och gick, och gick. och tittade på allt inom synhåll. Också vattenpölarna som låg kvar på asfalten intresserade enormt. Vilken energi en ettåring har! Tyvärr hade jag inte kameran med!
I dag har det vackra vädret fortsatt. Tvätten har torkat ute på kort tid.  Också gräset hag klippts på ställen, där det blåser och är soligt; där har det varit tillärckligt torrt. I morse tvättade jag de sista fönstren i huset, det i bastun och ett i duschrummet. Så det är klart det också! Skönt, bara njuta av att se de rena rutorna! Större glädjeämnen behöver man inte här i livet!!

onsdag 21 september 2011

Syksyä hissukseen Hösten smyger sig in

Vielä on lämmintä ja vihreää. Mutta satelee hiljaista sadetta, on harmaata. Koivut alkavat saada lisää keltaista, kuitenkin ovat vielä vihreitä. Toissapäivänä, kun kävi kova tuuli, lensi ilmassa keltaisia koivunlehtiä kuin sadetta. Nyt ne makaavat maassa.
Syksyn töitä on myös tehty aina kun sateelta on voinut. Polttopuiden halkominen on tehty, uusia pinoja pinottu ja lisää pitäisi vielä tehdä. Toivottavasti tulee pitkä ja leuto syksy, kuten hiukan on ennusteltu, niin ehtisin tekemään ennen kuin talvi lopullisesti saapuu.
Siivouskin on ollut vaiheessa, vain yksi "kokonainen" ikkuna jäljellä pestävänä sekä kaksi "puolikasta" ja oven päällä oleva ikkuna.
Nyt näköalat ikkunoista ovat kirkkaat eivätkä sameat .
Myös pölyt ovat saaneet kyytiä taas kerran. Keväällä tavallinen imurini rupesi savuamaan imuroidessani ja minun oli pakko heittää se ulos. Oli sitten ruvettava käyttämään keskusimuria, joka on odottanut toimettomana kolme vuotta, sitten rakennuksen valmistumisen! Vierastin sen käyttöä enkä edes kokeillut niin kauan kuin oli tavallinen imuri käytössä.
Nyt siis vain letku seinään ja napista painaen alkaa imurointi. Ihan mukavaahan sillä on imuroida, ei tarvitse raahata imuria perässään. Letku tosin on pitkä ja kömpelökin mutta menettelee kyllä. Samasta pistokkeesta yletty imuroimaan pariin kolmeen huoneeseen. Sitten on siirryttävä toiseen pistokkeeseen. Onhan se kätevää. Roskat tyhjennetään sitten imurin "keskuksesta". Eivät sentään lennä ulos saman tien!
Sisäkukkaset olivat ulkona kesällä. Piristyivät kyllä aivan silmissä. Lämpö, valo ja sade silloin tällöin tekevät ihmeitä niillekin! Viimeksi ovat sisään päässeet joulu-/marraskuun-/syyskaktus...
...sekä amarylliksen sipulit ja pelakuut.
Amarylliksen sipulit saavat kuivahtaa ja levätä nyt ennen kuin uusi kasvukausi alkaa. Pelargoniat jäävät luultavasti ikkunalaudalle talvehtimaan.
Ulkona myös kesäkukkaruukut on tyhjennetty lähes kaikki. Kesä on mennyt.

Hösten har anlänt. Under torra dagar har jag hunnit klyva vedhögen, som samlades in på sommaren. Så det har blivit nya vedtravar att ta ur efter en eller två vintrar.. Också städning har varit aktuell i form av fönstertvätt. Nästan alla är tvättade.
 Dammsugaren började ryka i våras när jag dammsög, så den flög ut och nu använder jag centraldammsugare, som blev installerad  då huset byggdes för tre år sedan. Hittills har jag inte använt den alls, men den är nog bra. Man slipper  dra dammsugaren efter sig.
På sommaren hade jag inneväxterna ute. Nu är alla inne igen. Också kaktusen och amaryllislökarna. Amaryllisen skall vila nu, den får torka och ta det lugnt. Pelargonerna tror jag får stå på fönsterbänken  över vintern.

onsdag 14 september 2011

Myrskyä ja joogaa Storm och yoga

Myrsky meitä riepottelee. Yöllä on satanutkin, mutta ei muuta. Sähköä on ainakin toistaiseksi. Puut huojuvat kyllä reippaan näköisesti. Tänään, jos ei hirveästi rupea satamaan, on oltava ulkotöissä. Pitää korjata rannasta pois viimeisetkin kesän kalusteet. Jos ei tuuli ole vienyt jo mennessään. Ei kylläkään, koska tuuli puhaltaa rantaan päin.
Yöt pimenevät ja pitenevät. Ensi viikon perjantaina on syyspäiväntasaus, sen jälkeen pimeä vie vuorokaudesta aina isomman palan.
Pimenevässä syksyssä olen suunnitellut harrastaa jogaa. Olin eilen ensimmäisellä joogatunnilla. Jooga auttaa rentoutumaan, samalla kuitenkin tehokasta jumppaa.
Varmaan kestää jonkin aikaa, ennenkuin pystyn tällaiseen suoritukseen (kuvan norppasin netin artikkelista). Kuitenkin olin jo eilisen tunnin jälkeen väsynyt, suorastaan uninen. Pakko mennä aikaisin nukkumaan ja nukuinkin yhdeksän tuntia putkeen!
Nyt aamulla tuntuukin jo virkeämmältä.

Stormen har farit över oss. På natten har det regnat, men ström har vi fortfarande fast träden vajar nog ganska vilt. I dag hoppas jag kunna vara ute ändå litet, kanske bärga in alla sommarsakerna från stranden. De finns kvar hoppas jag, för det blåser mot stranden.
Nätterna blir mörkare och längre. På fredag nästa vecka har vi höstdagjämningen, då tar mörkret allt större bit från dygnet, ända till mars månad.
I mörkret har jag tänkt lära mig litet av yoga. Var igår på första lektionen, blev så avslappnad och trött, att jag måste gå och lägga mig tidigt och sov 9 timmar i streck! Effektiv träning var det. Bilden har jag lånat från nätet. Det tar tid innan jag kan utföra motsvarande rörelser!

söndag 11 september 2011

Näyttelyssä, loppuosa På en utställning, sista delen

Vielä yksi postaus näyttelystä. Ännu ett inlägg från utställningen Mina händers verk.

Kansallispukuja itsetehtyinä. Luulisin näiden olevan kunnan alueen kansallis- ja muinaispukuja.
Nationaldräkter har sytts i byn. Antar, att de är kommunens dräkter.
Ns muinaispuvuista en tiedä, kunka autenttisia ne ovat, mutta oletan että museovirasto on niitä tutkinut ja suurin piirtein ainakin oikeiksi havainnut.
Sk forntidsdräkter. Hur autentiska de är, vet jag inte. Troligtvis har nog museibyrån gett sitt utlåtande om deras riktighet.
Tämä on entisöity tuoli, taas mieshenkilön tekemä. Luulisin hänen tehneen kokonaisen kaluston näitä, ainakin mielessä on.
Den här stolen är renoverad. Troligen har hantverkaren renoverat ett helt möblemang.

Alla oleva matto kuului näyttelyyn, niitä oli enemmänkin. Samoin kudottuja kankaita, verhoja, lakanoita , tyynyliinoja ja pyyhkeitä. Pitäisi mennä katsomaan uudestaan, että saisi kaikki mukaan.
Mattan under hör till utställnignen, det fanns flera mattor. Liksom vävda gardiner, lakan, kuddvar, handdukar. Borde gå igen och titta för att få allting med.
Ja lopuksi: Olinhan siellä minäkin. Galleria oli laitettu aulaan, kahvitarjoilun yhteyteen. Minusta ei siellä niin paljon kuitenkaan tauluja ollut kuin oli sanottu.
Slutligen: Jag var nog med också. I gallerian i aulan fanns det tavlor.
Tämä Dianan maalaama akvarelli Märketin majakalta saa edustaa akvarelleja.
Den här Dianas tavla får representera akvarellerna. föreställer Märkets fyr.

Minä olin saanut kaikki jättämäni  kuusi piirrosta esille.
Jag lämnade in sex teckningar.
Näyttelyvieras lepuuttaa jalkojaan kahvikupposen äärellä.
En utställningsbesökare vilar på benen vid en kopp kaffe.

Näyttelyssä jatkoa på en utställning fortsättning

Lisää taitavia tekijöitä. Fler duktiga handarbetare.
Tässä aivan ihania aidosta lampaanvillasta kehrättyjä villalankoja. Kasvivärjättyjä, katsokaa kuinka hienot värit tuolla taka-alan korissa! Pöydällä on jo kauan ennen viikinkiaikaa,  tekijän Mayn mukaan, käytössä ollut "nålbindningsteknik" (jos nyt muistan oikein tuon nimen), siis virkkuuneulalla "sidotaan" lanka silmukoiksi, näyttää monimutkaiselta ja onkin vaikeampaa kuin tavallinen virkkaaminen ja kutominen, siis neulominen. Jälki on purkautumatonta. Enpä ole oikein sisällä näistä termeistä, joten jätänpä enemmät kertomiset. Takana näkyy näillä langoilla kirjottu tyyny, kaunis pehmeine väreineen. Seinällä samoilla langoilla kirjottuja huoneentauluja, mallit 50-luvulta.
Här syns garner av äkta fårull. De har växtfärgats, en del har färgats med ngn lus, som jag har glömt namnet på. På bordet nålbindningsarbeten, en gammal teknik, som användes redan långt innan vikingarnas tid enligt May. Det såg svårt ut.
"Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto" . Yleismaailmallinen käytännön totuus. Langoista on innostunut May.
Och med ullgarn broderade väggbonader med mönster från 50-talet.
Korujen tekijäkin löytyi. Edes naapurilla ei ollut harmaata aavistusta hänen harrastuksestaan! Näin vähän sitä tiedetään toisistamme, vaikka luulisi maalla tiedon kulkevan. Mutta eihän mikään ole niinkuin ennen, Eva siis esitteli tekemiään koruja.
Eva kom med egen tillverkade smycken. Grannen berättade, att hon inte visste om Evas hobby innan!
Ja tässä aukenee todellinen satumaailma nukkeinee ja tonttuineen. Huomannette myös ikkunalla olevat lasityöt. Marina tekee posliinista nukkiensa posliiniosat itse ja ompelee loput. Tässä hänellä oli juuri kerran poltetut pää ja kädet vesiastiassa (?), jonka jälkeen hän hioo ne hienolla hiekkapaperilla, polttaa ja maalaa jne. Esillä oli myös valmiiksi maalattuja nukenpäitä. Huomatkaa tuo keskivasemmalla oleva valkoisiin puettu prinsessa hienoissa valkoisissa vaatteissaan. Ojjoi. Marina sanoi, että hänen luonaan on aina joulu, minkä hyvin uskookin kaikkia tonttuja katsellessa.
Marina lagar dockor, som det syns här. Hon gjuter poslinsdelarna i formar, bränner dem, slipar och målar. Det blir mycket pysslande. Hon syr resten av dockorna själv och kläderna också. Hos henne är det alltid jul, sa hon och det tror man på, när man ser alla tomtarna. Titta också på glasarbetena i fönstret, det heter visst tiffany.
Lisää uskomattoman taitavia naisia! Tässä Ethel nyplää, siksi kai sitä sanotaan. Katsokaa mikä määrä lankoja on pidettävä ruodussa. Oikealla näkyy valmista nypläyspitsiä! Tosi kaunista. Ethel sanoi, että onhan hänellä malli kun ihmettelin, kuinka hän pystyy pitämään kaikki langat ojennuksessa!
Och en knypplande dam sitter här och knypplar spets. Ethel sa, att hon har ju mönster att gå efter för att hålla reda på trådarna.

lördag 10 september 2011

Näyttelyssä På en utställning

Suurinpiirtein "kätteni työt " on nimeltään näyttely kunnan toisella nuorisoseuran talolla. Eilen se järjesteltiin ja tänään oli avajaiset.
"Mina händers verk" är temat för en utställning på ungdomslokalen Högtomt. I går lämnades verken in, idag var det "vernissage".
Mukana on käsitöitten harrastajia, niin miehiä kuin naisia, mitä erilaisimpia käsitöitä. Myös taiteilijoita tauluineen. Pihalla on  tulijoita vastassa moottorisahalla muotoiltuja puupatsaita. Sisällä avautuu varsinainen ahkeruuden, kauneuden ja harrastajien ilon maailma.
Handarbetande kvinnor och män visar upp sina händers verk. Med finns också tavlor. Ute vid ingången hälsar trästatyer formade med motorsåg besökarna välkomna. Inne väntar en speciell glädjens värld som  flitiga  händer har skapat.
Gretel virkkaa isoäidin ruutuja, mutta hän on myös kutonut kankaita, kirjonut ja nimikoinut lakanoita, virkannut pitsejä, ommellut (mökkitekniikalla?) patalappuja ym. ym. Tässä hän kertoo töistään.
Gretel sitter och virkar mormorsrutor, samtidigt som hon berättar om sitt intresse. Hon har också vävt, virkat spetsar till lakan, sytt grytlappar mm bland allt annat.
En muista näiden tekijän nimeä, siis juhannussalkoja pienoiskoossa sekä veneitä. Ainakin veneiden tekijänä oli varmasti mies.
Midsommarstänger i miniatyr och träbåtar.
Lisää kirjontatöitä. Valitettavasti en kirjoittanut ylös tekijöiden nimeä. Kaunista ja taidokasta. Jossain kuvissa näkyy kyllä tekijän nimilappu, kuten tässäkin.(Klikkaa kuvaa suuremmaksi)
Mer vackra handarbeten. Jag skrev inte upp namnen på  upphovskvinnor och -män. Här syns dock namlappen. (klicka bilden större)
Miehistä käsityötaitoa. Tekijä myös entisöi huonekaluja.
Upphovsmannen till de här arbetena renoverar också  gamla möbler.
Isojen päiväpeitteiden virkkaaja on nykyään 91-vuotias ja virkkaa edelleen. Tässä on ainakin viisi erilaista päiväpeittoa, lapuista näkee. Erilaisia valkoisen sävyjä sekä keltainen.
Hon, som har virkat alla de här sängöverkasten, är nu 91 år gammal och fortsätter och virka.
Koritöitä ja -maalausta Korgarbeten och -målning
Aivan uskomattoman paljon tehdään käsillä kaikenlaista kaunista ja hyödyllistä.
Jatkoa seuraa...
Otroligt mycket utförs det allehanda vackra arbeten i hemmen ute i landsbygden.
Fortsättning följer...

fredag 9 september 2011

Syksyisiä askareita, kuten sienessä käyntiä. Toissapäivänä, kun sade ja aurinko vuorottelivat, lähdin katsomaan, oliko ilmestynyt uusia kantarelleja. Kauniin ilman vallitessa keräilin kassiin reilun saaliin, sitten alkoi sataa ja loput keräsin sateessa. Se siitä.
Lupasin parinkymmentä tuijan tainta pois, loput istutan tänne rantaan menevän tien varteen, molemmille puolille, sopivin välein. Muutaman taimen kerrallaan, tähän mennessä kahdeksan.
Ikkunoiden pesemistä. Tähän mennessä viisi ikkunaa, jokaisessa kahdeksan pintaa pestävänä. Lisäksi yksi ovi-ikkuna, kaksi plus kaksi pintaa. Peseminen sinänsä ei ole konstikaan, mutta kiipeileminen  tikkailla ylös ja alas ottaa jalkoihin ja onhan se aikamoista tasapainoilua. Mutta hiljaa hyvä tulee, eli teen muutaman ikkunan kerrallaan.
Tänään oli kaunis aurinkoinen ilma. Puut odottavat halkomistaan, mutta vielä niitä kauniita ilmoja tulee muitakin.

torsdag 8 september 2011

Punainen perjantai

Pukeudu punaiseen perjantaina 9.9. oli haasteena Muotisalonki-blogissa . Taka-ajatuksena huomion kiinnittäminen naisten sydänsairauksiin. Samalla haastettiin bloggaajia kertomaan omista kokemuksistaan sydänsairauksista ja niiden kanssa elämisestä ja niiden hoitamisesta. Otin haasteen vastaan monen muun muassa, paitsi siksi, että pidän punaisesta pukeutumisessani, myös juuri sydänsairaudesta kertomiseksi.
Aikaisemmin kai oli tavallista, että sydänsairuaksia ei pidetty naisten tautina. Nykyään on ymmärretty, että naisilla voi olla aivan yhtä  vakavia sydänvaivoja kuin miehillä, oireiden esiintymismuodot vaan voivat olla erilaisia  kuin miehillä. Niinpä nykyään otetaan naistenkin oireilut yleensä vakavasti. Minunkin flimmerini sai vuosien lääkekokeilujen jälkeen oikean diagnoosin ja oikeat lääkkeet, mistä olen ikuisesti kiitollinen silloiselle, asiansa osaavalle lääkärilleni.
Itselläni   sydävaivojen syynä oli vuosia kestänyt  stressitila, joka on hiljakseen  laukaissut sairauden. Kun sen olisi uskonut aikaisemmin, mutta kun ei.
Nyt elän normaalia elämää. Rasitan itseäni niin paljon kuin mieli tekee. Jossain menee kyllä raja, jonka ylittyessä tiedän, että flimmeri tulee. Silloin on vain hellitettävä ja otettava leväten. Elettävä hissukseen. Aina ei suinkaan ole mitään etukäteisaavistusta kohtauksesta, vaan se voi tulla yllättäenkin. Varsinkin jos olen stressaantunut. Ulkoilen paljon, liikun, ruoassa vältän yletöntä rasvaisten ruokien nauttimista. Kahvin olen vähentänyt minimiin. Nukun säännöllisesti. Ja voin etupäässä hyvin.
Sen tiedän, että taipumus tähän vaivaan minulla on ainakin  osittain perinnöllinen, toinen vanhemmistani kärsi myös samantapaisista sydänvaivoista.

Mitä sitten teen pitääkseni sydämeni kunnossa?! En oikeastaan mitään erityistä. Unohdan vaivani heti, kun se on ohi. Ja palaan normaaliin elämään. Olen niin onnellisessa asemassa, että ei ole muita haittaavia tekijöitä. Siis liikun paljon, koska liikkuessani voin hyvin, varsinkin ulkona liikkuessani. Ja sydän voi hyvin. Makaamaan ehtii kyllä sitten joskus. Jos rupeaa loikoilemaan, sitä kyllä  saa tehdä loputtomiin. Eikä ehkä enää sitten pystykään liikkumaan, jos tarpeeksi kauan loikoilee..
Vain äärimmäisen rankat harjoitukset voivat aiheuttaa kohtauksen. Jossain menee raja, jonka ylittyessä tiedän, että nyt on tulossa ja silloin on hellitettävä ja ruvettava olemaan hissukseen.  Paljon ulkoilmaelämää siis on minun reseptini. Koska voin harrastaa sitä itsekseni, ei tarvitse kiinnittää huomiota pukeutumiseen, joten päälläni saattaa olla mitä tahansa (viittaan  Muotiblogiin, jonka kautta tämän aiheen sain), kunhan se ei estä liikkumista eikä haittaa tekemistä.
Vältän liiallista kahvin juomista, koska se rasittaa sydänta omalla tavallaan. En syö jatkuvasti rasvaisia ruokia. Juon keskimaitoa. Usein luomumaitoa, jota ei ole homogenoitu, kylläkin pastöroitu. Se on vatsalle eduksi. Kasviksia mahdollisuuksien mukaan. Voita kyllä käytän! Koska se on luonnollista, luonnonmukasta eikä manipuloitua kuten margariinit. Yleensä en syö valmiita eineksiä ollenkaan.
Ennenkaikkea yritän välttää stressiä sen jokaisessa muodossa. Se on oikeastaan tärkeintä tällä hetkellä. Stressi on kaiken pahan alku ja juuri. Jos ei lasketa perimää. Kun stressaannun, toimintoni hidastuvat kuin hidastetussa elokuvassa. Haukon henkeä, huulet sinistyvät ja voimat valuvat jalkojen kautta pois. Stressi on myrkkyä.
Mutta pukeudutaanpa punaiseen perjantaina ja muistetaan , että sydän reistailee niin miehillä kuin naisilla, ehkä ei aivan samalla tavalla, mutta kuitenkin yhtä vakavasti. Olisi kuunneltava omaa kehoaan ja mitä sillä on sanottavana. Ymmärrettävä signaalit ja helpotettava niin kehon kuin sielun oloa ajoissa, ennen kuin mitään vahinkoa ehtii tapahtua.
Pitäisi helpottaa sydämen tilaa ajattelemalla positiivisesti, unohtamalla turhat kiireet ja nauttimalla elämästä - niin kauan kuin se on mahdollista. Jos se yleensä on mahdollista. Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että stressini ovat vähentyneet.

söndag 4 september 2011

Tyyni syyssunnuntai

Syksyisiä, seesteisiä päiviä. Vielä aivan lämmintä, aamulla seitsemän aikaan +12,7 astetta, aivan tyyntä. Kauempaa pelloilta kuuluu kurkien huutoja. Niitä on kokoontunut sinne syömään ja lepäämään. Pian on taivaalla nähtävissä kurkiauroja, jotka suuntaavat etelää kohti. Hanhiauroja olen jo nähnyt. En tiedä, ovatko joutsenet vielä täällä, vai joko ovat lähteneet.
Muuten on hiljaista, pari metsästäjän pyssynlaukausta kuului aamun hiljaisuudessa. Heitäkin on siis liikkeellä.
Kovin pieneltä näyttää vielä tämä hopeapajun taimi, jonka aikaisemmin syyskesällä istutin tänne rannan tuntumaan. Luulisin sen kuitenkin kestävän täällä veden äärellä auringon paisteessa, mutta myös tuulien tuiverruksessa.
 Aamukaste makaa maassa pitkälle puoleen päivään. Kengät kastuvat kävellessä. Ruusut ovat aukaisseet nuppujansa.
Ehtivät kukkia vielä ennen kylmien tuloa. Tässä on yksi ja sama ruusu, kukat eri kehitysvaiheessa, pienin on nuorin. Väri vaihtuu vanhetessa.
Ja vielä on nuppuja tulossa.
Punahatut kukkivat edelleen. Ne ovat kukkineet kauan jo. Edessä oleva kultapiisku on kuihtunut, mutta sen edessä oleva kukkii vielä.
Rauhallista sunnuntaita lukijoille!