tisdag 30 november 2010

Aamurusko

Tein puolen tunnin kävelylenkin aamuhämärissä. Pakkasta edelleen -7 noin, tuulikin käy edelleen koillisesta, mutta ei niin kovana kuin viime aikoina. Virkistävää pirtsakassa pakkasessa! Aurinkokin rupesi nousemaan yhdeksän nurkilla. Kotiin päästyäni otin muutaman kuvan aamuruskoisesta taivaasta!


Elämme lähes kaamosaikaa. Lyhyt valoisampi hetki kahden pimeyden välissä. Mutta kaunista tämäkin, värejäkin löytyy.

söndag 28 november 2010

Piuhoja ja pakkasia

Siellä ne valot tuikkivat, kuin satumaassa.(Klikkaapa kuvaa suuremmaksi, niin näet paremmin!)
                                             Vaikeaa vain saada hyvää kuvaa valoista pimeässä.
Johto tulee häviämään lumeen.
Pakkasta on reilut 10 astetta. Jouluista lumimaisemaa.
Polttopuita kuluu. On kyllä kannattanut ahkeroida kesän aikana. Nyt poltan edelliskesän puita, en tänä kesänä tehtyjä.

fredag 26 november 2010

Pikkujoulu

Ulkona satelee hiljakseen lunta ja hämärä rupeaa muuttumaan pimeydeksi.
Sisällä palavat adventtikynttilät ja takkatuli (kohta).
Joulun aikaan postaukset saattavat jäädä harvempaan, mutta kevätauringon myötä kai sitä herätään uuteen intoon ja inspiraatioon.
Hauskaa pikkujoulua ja joulun odotusaikaa!

onsdag 24 november 2010

Nostalgiaan jatkoa

On lisättävä vielä tämä kuva vekkihameesta, jonka ostin joskus 70-luvulla sen kauniin, suorastaan hehkuvan värin vuoksi. Harvoin sitä tuli käytettyä, mutta kaunis se on minusta vieläkin!

Otin vielä kuvan 60-luvulla virkkaamistani pitsinenäliinoista.

Ulkona lumimyrsky jatkuu hellittämättömällä voimalla, pikemminkin se on yltynyt kuin osoittaisi laantumisen merkkejä. Kun kävin postilaatikolla jalkaisin, sain kahlata polviani myöten kinoksissa ja koillistuuli oli tosi kovaa.

Lumi lentää ja kinostuu paikoin, toisin paikoin ei ole lunta ollenkaan. Huomiseksi myrskyn ja lumisateen pitäisi hellittää. Peruutin pari menoa tänään huonon kelin takia.

Nostalgiaa

Näin pimeänä aikana mieli lentää kauas pois. Ulkona riehuva napapiirin myrsky vielä vahvistaa halua ajatella jotain muuta. Lisäksi takkatuli virittää ajatukset vaikkapa menneisiiin aikoihin. Ja kun sisällä on oltava, tulee kaiveltua varastoja.Löysin nostalgisia tavaroita niiltä ajoilta, kun vielä oltiin nuoria. Siihen aikaan maailma oli aivan toinen kuin nykyään. Jotkut asiat paremmin, jotkut huonommin. Eräästä laatikosta löysin tämän aarrerasian.
Olen keräillyt näitä vaatteiden pakkauslaatikoita. Muutoissa ne ovat vähentyneet, mutta jokunen on vielä jäljellä.
Muistaakohan kukaan enää aikaa, jolloin kaupungilla kuljettiin kesälläkin hansikkaat kädessä, käsilaukku käsivarresta roikkuen ja saumalliset nailonsukat jalassa? Vaikka oltiin nuoria.

Tässä kolme paria sen aikaisia kesäkäsineitä, vasemmalla valkoinen nailonkangaspari, ruskeat ovat myös ohutta pitsistä nailonkangasta ja sinertävät hiukan paksumpaa nailonsekoitusta varmaan.

Käsilaukut olivat pieniä ja pulleita. Ruskea laukku on ollut käytössä varmaan 70-luvulla. Sitä ennen minulla oli musta pieni pullea, jossa oli enemmän metallia. Siitä minä pidin!

Musta, kiiltävä krokotiilin nahkaa imitoiva asiakirjasalkku oli "must". Ei tuo krokotiilinnahkainen, vaan yleensä asiakirjasalkku. Siinä kulkivat luentopaperit mukavasti mukana.

Kankaiset nenäliinat kuuluivat asiaan! Silloin ei pidetty paperiliinojen käyttöä "suotavana", jos niitä silloin vielä oikein olikaan. Nenäliinat olivat kauniita, niitä käytettiin, pestiin ja silitettiin. Tässä muutama konekirjonnalla ja konepitsillä koristeltu nenäliina.

Hieman diskreetimpää koristelua ja pitsejä.


Miehille tarkoitettuja nenäliinoja. Oikealla taskuliina koristeeksi näkymään taskusta.
Itse tein monia nenäliinoja liinakankaasta ja virkkasin pitsit reunaan. Niitäkin laatikossa oli, mutta jäivät jotenkin vain kuvaamatta.


Myös irtokauluksia käytettiin leninkien kauluksissa, kun haluttiin olla siisti tai vähän arkista hienompi.

                                      60-luvulla lahjaksi saamani keraaminen hajuvesisuihkepullo.
70-luvun tekokukkia. Ne kiinnitettiin neulalla esim. kävelypuvun rintamukseen juhlatilaisuuksiin.
Kävelypukujakin oli monen mallisia. Itselläni oli aniliininpunainen Chanel-puku, jonka takin liepeet ja hihansuut oli koristeltu  hopeapunoksin. Sitä pukua suorastaan rakastin. Hameet olivat lyhyen
puoleiset siihen aikaan.

Lukioaikana olin Ruotsissa kesätöissä. Sieltä ostin tämän kankaan ja ompelin siellä ollessani kesähameeksi. Nyt olen ratkonut sen. Jospa siitä voisi tehdä jotain...

60-luvulla ostin nämä make up-välineet Tukholmasta. Luomiväriä ja huulipunaa. Ne ovatkin ainoat, mitä koskaan olen ostanut ja käytössä vieläkin. Ripsiväriä jonkinverran. Yleensä olen ollut ilman meikkiä.

söndag 21 november 2010

Viikko ennen 1. adventtia

on sää aivan yhtä harmaata kuin on ennenkin enimmäkseen ollut. Mittari on nollassa, ehkä +0, koska lumi on sulamassa.
Tänään ajattelin laittaa Karjalan paistia, siitä riittää  useammallekin tai useammaksikin kerraksi. En ostanut lampaanlihaa, vaikka sitä kaupassa olikin. Minulla kun on ennakkoluuloja entuudestaan lampaanlihaa kohtaan. Kuulopuheista olen ymmärtänyt, että lampaanliha maistuu lampaan villalta? Onkohan noin. En muista  itse maistaneeni! Nolottaa, kun en ostanut sitäkin, vaan tyydyin vain naudan- ja sianlihaan. Lisäksi sipulia, porkkanaa, laakerinlehteä ja maustepippuria mausteeksi suolan lisäksi. Piti laittaa se yöksi uuniin, mutta laitoinkin vasta tänä aamuna. En olisi kuitenkaan saanut nukutuksi tietäessäni, että uuni on päällä. Vaikka en kyllä saanut muutenkaan, taitaa olla se täydenkuun aika.
Siellä se muhii. Tuoksuja rupeaa leijailemaan keittiöstä. Nyt on odotettava vesi kielellä vielä muutama tunti. Ainakin kahteen saakka. Sitä ennen aion lisätä sinne perunoita sopivasti kypsymään.
Enää viikko jäljellä pikkujouluun! Vähän joulutavaroita otin jo esille.

Otin tämän joulupukin varastosta sisälle katsomaan, että valmisteluja tulee tehdyksi.

Tonttulyhty odottelee pääsyä rapulle valaisemaan yöllisten liikkujien touhuja.

Sisällä olen polttanut vanhat kynttilät lähes loppuun. On hankittava uusia. Yksi joululiinakin on päässyt jo senkin päälle.

Sattumalta näin tällaisen kyltin kaupassa. Se miellytti niin silmääni, että mukaanhan se tarttui. Tarkoitus on ripustaa se ulko-ovelle. (Tässä se riippuu keittiön seinällä kalenterin koukussa.) Toivottavasti se on sään kestävä.
Nyt perunoita kuorimaan!
Hyvää sunnuntaita kaikille tämän lukeville!

lördag 20 november 2010

Lunta ja luomisajatuksia

Lumisadetta katsellessa ja päivän valkenemista odotellessa lueskelen blogeja. Luin aarrekartasta, josta useammatkin blogit kirjoittavat. Aarrekartasta, johon voi kiinnittää kuvia ja tekstejä kuvaamaan omia unelmia ja toiveita. On sitten vaikka seinällä muistuttamassa näistä unelmista.
Jotain vastaavaa koin eräällä kirjoituskurssilla, jossa kehotettiin kirjoittamaan siitä, minkälaista toivoisi elämänsä olevan esim. vuoden tai viiden vuoden kuluttua. Kirjoitimme haaveistamme, toiveistamme, unelmistamme. Tämä kirjoitus oli vain itseämme varten.  Siitä sitten näkisimme vuoden tai viiden kuluttua, mitä on tapahtunut: Olemmeko saaneet toiveitamme toteutetuksi mitä ne sitten ovat olleetkaan. Mitkä ovat olleet realistisia, mitkä utopistisia haaveita. Matkan varrella voisi tietysti lukea, mitä sitä tulikaan haaveiltua.
Tällä hetkellä, juuri nyt, en muista, missä tuo liuska on (pitänee penkoa kirjoituspöydän laatikoita), mutta luulen muistavani ainakin yhden asian, minkä siihen kirjoitin. Ja sen suhteen olen ainakin päässyt alulle...
Asiaan kuuluu, että kurssin vetäjä lupasi lisäksi antaa henkilökohtaista palautetta kirjeitse eräästä toisesta aiheesta kirjoitetusta tekstistämme. Lähetin tekstin hänelle puhtaaksi kirjoitettuna, kuten asiaan kuului, vieläpä lisäsin vastaus-, palautuspostimerkin. Vielä ei ole palautetta kuulunut, ei liioin muutakaan elonmerkkiä. Joten se siitä. Kun en ole viitsinyt peräänkään soitella. Ehkä siitä sitten ei ollut mitään sanottavaa. Tietysti olisi hyvän tavan mukaista  1) pitää lupauksensa 2) vastata kirjeeseen.

fredag 19 november 2010

Marraskuun kaktus

Marraskuun kaktus on ilahduttanut aukaisemalla  kukkansa marrskuun pimeyteen. Ei kai kiitollisempaa ja helppohoitoisempaa kasvia ole kuin se. Vain joskus muistan kastella sitä. Kesän se saa viettää ulkona aivan oman onnensa nojassa. Ennen pakkasia on sitten muistettava ottaa se sisään.

torsdag 18 november 2010

Postikorttimaisemaa

Aamu valkenee talvisen lumisena, yöllä on satanut lunta. Maisema kuin postikortti. Eilisestä valokuvakierroksesta jäi vielä  muutama kuva, jotka voisivat olla tässä paikallaan.
Ilmoittelu kielletty bussia odotellessa.

Valtaojassa vesi virtaa iloisesti kohti tierumpua.

Yleiskuva kylältä. Kuvaavaa on tuo radiomasto taustalla. Olen joskus laskeskellut, että yhdellä kertaa niitä on näköpiirissä näissä maisemissa  puolenkymmentä! Kukaan ei vielä tiedä, mitä vaikutusta niillä on ihmisen hyvinvointiin vai onko mitään. Pahoin pelkään, että jotakin voi olla.

Nyt tämäkin jäätynyt vesilätäkkö on jäänyt lumen alle. Petollisen liukasta, jos sattuu astumaan sen päälle.

onsdag 17 november 2010

Joutsenten laulua

Kun lähdin aamulenkkikävelylleni, paistoi aurinko leppoisesti (kylläkin suoraan silmiin) siniseltä taivaalta. Oli kirpeän viiden pakkasasteen ilma, maailma loisti valkoisena, kuuraa oli maassa, ruohikoissa, puitten oksilla.




Joutsenet kuuluivat taas olevan liikkeellä. Ne kuulostivat vähän kiihtyneen oloisilta, lentelivät myös levottomasti. Ehkä yön aikana syntynyt jääpeite hämmensi niiden mieliä. Onneksi oli kamera mukana, joten saatoin yrittää saada niitä ikuistetuiksi kuviin.

Siellä yksi parvi on ruokailemassa.

Nämä ovat ensimmäiset ikinä ottamani kuvat lentävistä joutsenista.

Siellä lentää toinen joutsenparvi.



Taas eri parvi joutsenia lentämässä lahdelta toiselle.
Niitä oli aika monia parvia liikkeellä.
Iltapäiväksi pilvistyi ja säätiedotusten mukaan uusia lumisateita on odotettavissa huomenna.

Puunkaatoa

Eilen en jaksanut laittaa enempää kuvia. Nyt voisin jatkaa siitä, että kaunis ilma antoi inspiraatiota ulkona tekemiseen. Ja sainkin sellaisen oivalluksen, että mun on kaadettava muutama puu pois mun polttopuuverstaaltani, niitä on liikaa siinä, törmäilen niihin ja ne ovat tiellä työtä tehdessä. Ja sanoista, tai ajatuksista, tekoihin!  Hetken kuluttua kolme liian tiheässä kasvanutta puuta makasi tantereella.
                                                                Kuusen kanto vain jäi.
Ja pari pihlajan kantoa. Takana näkyy tyvi koivusta, jonka katveessa pihlajat ovat kasvaneet.Lähellä on myös isoja kasvavia kuusia, joten ahtaassa paikassa ovat olleet. Sen vuoksi ne olivatkin aika lailla kärsivän näköisiä.

                                Pari vuotta sitten kaadetun koivun kannossa kasvaa jo laavaa ja sammalta.
Nämä olisi vielä karsittava ja katkaistava sopivan mittaisiksi.

Latvat ja oksat vietävä polttokasaan. Paksuimmista oksistakin saa hyvää hellapuuta.
Huomasin sähkömoottorisahani terän olevan teroittamisen tarpeessa. Mutta lisäksi terä on venynyt kesän ahkerassa käytössä. pitäisi kiristää. Luulen, että se ei riitä, vaan sitä pitäisi lyhentääkin. Kun saan asiantuntevia kyläilijöitä, on kysyttävä heiltä, miten menetellään.