fredag 25 februari 2011

Toinen vierailu tänään

Metsäkauriit ovat liikkeellä.  Toinen ryhmävierailu tänä päivänä. Neljän  kauriin joukosta erkani yksi ja töpötteli aurattua tietä pihaan päin. Varmaankin sama, joka eilenkin kävi lintulaudalla. Se näytti tietävän tarkalleen mihin suunnistaa. "Siellä se on..."
Oikeassa oltiin, tästä vain yli!
Ja siemeniä syömään. Maasta löytyy yhtä paljon siemeniä kuin lintulaudaltakin, sillä niitä on meidän varaltamme siihen kaadettu.

Toiset kolme jatkoivat vesakon taimien syömistä ja kaivoivat myös lumen alta suuhunpantavaa. Puiden alla on paikoittain ohuelti lunta. Vilkuilivat vain silloin tällöin kaverin suuntaan.

Ja etenivät hitaasti poispäin.

Kaveri lintulaudan alla pureskeli ahneesti siemeniä.

Kunnes havaitsi jäävänsä toisista jälkeen.

Ja lähti niitten perään parilla pitkällä loikalla.

Vain peräpään ehdin saamaan kuvaan...
...kun se hävisi toisten jälkiä myöten metsään.

Metsän asukkaita kylässä

Pakkasia on kestänyt niin pitkään, että metsänväkikin alkaa olla epätoivoisia. Niiltäkin ruoka rupeaa olemaan vähissä kaiken lumen keskellä. Siitä on  ollut osoituksena kauriiden kulkeminen ihmisten läheisyydessä. Toissapäivänä näin viisi yksilöä, eilen kolme kerralla. Eilen kolme yksilöä käveli tietä pitkin lähes pihaan, hyppäsi sitten lumivallin yli metsätielle.
ja vaelsi  hiljakseen eteenpäin napsien syömistä oksista, ympärilleen katsellen, kuunnellen.
Ensimmäinen on ehtinyt jo oikealla olevan katajan taakse.


Katosivat sitten tuon pienen harjanteen taakse.


Närhi napsii katajanoksaan kiinnitettyä sämpylää.


Mustarastas odottelee vuoroaan. Se on kovin peloton, tulee usein lähelle mennessäni ulos ja lintulaudalle. Se lensi tähän, kun olin auton luona, asettui siihen, kävin hakemassa kameran ja otin kuvan aivan vierestä. Hetken kuluttua se lensi lintulaudalle.
Myöhemmin iltapäivällä huomasin vielä yhden kauriin lintulaudan alla syömässä maassa olevia siemeniä.

onsdag 23 februari 2011

Kukkanen piristää

Aamulla - 18 C-astetta. Päivällä kymmenen tienoilla. Aurinko paistaa ja on oikein hieno ulkoiluilma, joka vain haluaisi ulkona olla. Itse olen pistäytynyt asioita hoitamassa, mutta muuten varsinainen ulkoileminen on jäänyt vähemmälle.Sisälläkin rupeaa tuntumaan, että pitäisi pölyjä ainakin pyyhkiä. Valon lisääntyessä sen huomaa. Onneksi ei ole pimeää ympäri vuoden, että tulee joskus siivottuakin kunnolla.
                                 Kukkaset kohottavat mielialaa ja piristävät  ympäristöä kummasti!                                  Ihanaa iltapäivää!

måndag 21 februari 2011

Tänään, pitkästä aikaa

on voinut ulkoilla auringonpaisteessa, ilman että sormet jäätyvät. Vain -6 astetta päivällä. Kävelin rantaan, mökille, katsomaan, kuinka siellä talvehtivat puksipuut jaksavat.
Runsas lumi ja tuuli painaneet katajan maahan.

Siellä, siellä se ranta on ja rannalla laituri, joka on hävinnyt lumen alle, vain nokkaa vähän näkyy ulospäin.

Mutta missähän ne rappuset ovat?
Sinne suunnistetaan.

Kyllä ne raput löytyivät pienen tunnustelun jälkeen. Oven edestä vain harjalla lunta pois ja sisään.


Otin puksipuista oksia ja panin ne veteen juurtumaan. Voi olla, että on aikaista vielä.

Puksien vartijat talven aikana. Sammakko näyttää vähän yllättyneeltä kun taas kilpikonna ottaa rauhallisemmin.
Näin surkealta näyttää Sinisarjan ruukku. Lehdet ovat kuihtuneet alkutalvesta. Saa nähdä, onko siinä vielä mitään elämää. En ole saanut sitä koskaan vielä kukkimaan, vaikka se on ollut ruukussansa jo ehkä ainakin kolme kesää. Vaihdoin mullan muistaakseni viime vuonna. Mutta en tiedä, pitäisikö istuttaa syvään, matalaan vai mullan korkeudelle. Ehkä ruukkukin on liian iso.

Ikkunan takana avautuu näkymä metsään, jossa oravia  ja tiaisia asustaa.

Toisesta ikkunasta paistoi aurinko sisään. Etelän puoleinen ikkuna.
Lännen puoleisesta ikkunasta näkee terassille ja rantaan.

Tulojälkeni lumessa. Aika palata samoja jälkiä ylös. Olen joskus aikaisemmin kertonut kuvin ja sanoin mökistä, joten ei siitä sen enempää tällä kertaa.
Lastenlasten rakenteilla oleva leikkimökki puussa odottelee taas tulevaa kesää. Jospa silloin projekti nytkähtäisi eteenpäin.

Jäällä lumi hohtaa valkoisena auringossa.

lördag 19 februari 2011

Aurinkoista

Aurinkoista ja kylmää! Vielä ensi yö on kuulemma ainakin kylmä, sitten sää kai muuttuu epävakaiseksi taas. Olen kantanut puita sisään, että ehtivät kuivumaan ulkokosteudesta, ennenkuin on aika ne polttaa. Aamuvarhaisella olin palelluttaa sormenpäät lähes 27 asteen pakkasessa.
Kyselin vähän, mitä ilmastointilaitteessa voisi olla (Huom. edellinen postaus). Sen jälkeen suljin koko aparaatin päältä pois ja annoin sen lämmetä huoneen lämmössä luukku auki parin tunnin ajan. Kun panin taas päälle, se toimi aivan moitteettomasti! Kylmyys oli ehkä päässyt sinne sisään näin kovalla pakkasella ja jäädyttänyt kondenssikosteutta, mikä taas esti tuuletinta pyörimästä. Siispä tiedän nyt, kuinka menetellä, jos vastaavaa vielä  tapahtuu. Tämähän oli monen vuoden pakkasennätys, joten ei sitä niin usein pääse tapahtumaan.

Ennen aamuaurinkoa...

...on aamukuu. Puoli kahdeksan aikaan ei kameraan tartu valoa tämän enempää. (Klikkaa kuvaa suuremmaksi)  Auringonnousuun on vielä aikaa. Ulkona näyttää olevan -26,8 astetta pakkasta. Ilmastointilaite rupesi ontumaan puolenyön kieppeillä, makasin valveilla ja kuuntelin kuunvalossa sen vaivalloista surinaa. En kuitenkaan sulkenut sitä. Nyt aamulla katselin, että lämmönvaihdin (värmeväxlare) ei pyöri, on kuin sillä olisi jokin este. Jotenkin sen täytyy johtua pakkasesta. Se terhakasti aloittaa pyörimisen, mutta sitten tulee "kapuloita rattaisiin" ja lopulta se pysähtyy. Hetken työntää ilmaa sisään ja sitten alkaa punainen vilkkuvalo vilkuttaa. Ja sama alkaa kohta uudelleen. On ihanan hiljaista, kun se ei toimi! Jos voisin, sulkisin sen kokonaan pois käytöstä. Mutta sanovat asiantuntijat, että se pitää huoneilman kosteuden sopivana, samoin tietysti lämpötilan.Ja säästää lämpöä talvella sekä kesällä pitää huoneilman sopivan viileänä.  Tiedä sitten. Nyt kyllä nautin täydellisestä hiljaisuudesta ja polttelen tulia kaakeliuunissa ja keittiön hellassa.

fredag 18 februari 2011

Pakkasia

Pakkanen jatkuu koko maassa, tänään, huomenna, ylihuomenna. Sitten ehkä ehkä alkaa tulla muutosta. Mutta nyt on ainakin aurinkoista, joten nauttikaamme siitä! En viitsi panna talvisia aurinkokuvia, jokainen nauttii niistä omilla silmillään luonnossa ulkona.
Eilen illalla, auringon hitaasti laskiessa, sen kuvajaiset seinällä aiheuttivat nostalgisen kaihoisan tunnelman.
Samanlaisen tunnelman saan tyyninä kesäiltoina, kun pelkästään hyttysen kaihoisa ininä kulketuu korviin. Jostakin lapsuuden tunnelmasta tai kokemuksesta se varmaan on lähtöisin.
Illalla kohtastin pyöreän kuun kaupungissa. Mutta se oli saanut seurakseen toisen yhtä pyöreän, jolla lisäksi oli selvästi
viisarit naamallaan.
Klikkaa kuvaa suuremmaksi paremmin nähdäksesi!

torsdag 17 februari 2011

Pakkaspäivä

Valoa alkaa olla jo reilusti näin päiväsaikaan. Aurinko paistaa, mutta lämpötilat pysyttelevät reilusti pakkasen puolella. Nyt -13 astetta. Tuuli on kovaa itätuulta, joka nipistelee todella ankarasti poskia vastatuulessa. Koin sen lenkilläni taas kerran. Tuntuu, että aivojen kuorikerrokset saivat aivan kunnollisen happiannoksen tällä kertaa. Harmi kun kamera ei ollut mukana, sillä tunnelma oli arktinen lumivallien reunustamilla pikkuteillä, kuin olisi lumitunnelissa kulkenut.
Saa nähdä, tuleeko liikenneongelmia tänään, vielä ei lunta ollut pahemmin kertynyt tielle. Nyt sitten päivän rutiineihin kiinni! Imurointia jne.  Mukavaa päivänjatkoa.

onsdag 16 februari 2011

Olipa taas mukava päästä blogillekin!

 Eilen se ei onnistunut yrityksistä huolimatta, väitti tietokone, että olisi rukattava proxyasetuksia?! Sama jatkui koko illan. Sitten tietysti muita teitä pitkin kävin katsomassa, pääseekö muille blogeille (täällä samalla paikkakunnalla oleville): ei päässyt. Päättelin, että vika on tässä meidän serverissämme. Parasta siis vain odotella ja panin koko vehkeen kiinni ja vietin rauhallisen loppuillan. Nyt siis taas kaikki toimii, Gott sei Dank!
Nyt on hiukset leikattu siis, olo paljon parempi sen puoleen. Hintakin tipahti viisi euroa edellisestä. Aina kannattaa vähän mutista. Ettei kaikki ole niin itsestään selvää. Enkä ehtinyt lukemaan yhtäkään juorua, kun kampaajatyttö oli sellaista rupattelevaa sorttia ja yhteistä puhuttavaakin löytyi. No, ensi kerralla sitten.
Sään puolesta on hemmottelut kaukana, lunta leijailee alas harmaalta taivaalta, tuultakin löytyy ja pakkasta on n. kymmenen astetta. Siinä tämän päivän raamit ja kehykset.
Tuli nukuttuakin aika hyvin. Näin untakin, että olin edesmenneen mieheni häihin menossa. Ne olivat suuret seurapiirihäät. Sisään ei ollut menemistä ilman "hienompaa" vaatetta. Sellaisille, joilla ei ollut tarpeeksi hienot kuteet päällä, oli varattu mahdollisuus vuokrata vaatteita. Minullekin oli kuulemma varattu jokin sinisen pikemmin turkoosin värinen juhlakomistus, vaikka itse olin tyytyväinen päälläni olevaan valkoiseen puseroon ja pitkään hameeseen.. Mutta en minä sitä päälleni pannut. Katselin vain menoa silmät ymmyrkäisinä, kun juhlavieraat sonnustautuivat valkoisiin unelmiin pukuhuoneissa. Ajattelin, että jätän väliin. Ja sitten heräsin.

tisdag 15 februari 2011

Aikomuksia

Paras kai aloittaa säätiedotuksella: Aamulla oli pakkasta 24,7 astetta viiden aikaan mikä on tämän talven ennätys. Nyt aurinko jo lämmittää ilmaa, äsken kyllä oli pilvistä ja satoi hiukan lunta taas vaihteeksi. Luvassa on taas kovia tuulia loppuviikoksi ja siis liikenneongelmia tiedossa.
Olen tässä muutaman päivän ajan aikonut kampaajalle menoa, pitäisi tukka taas leikata. Onhan edellisestä kerrasta jo aikaakin, luultavasti marras-joulukuun vaihteessa sain viimeksi tätä arvokasta hoitoa. Arvokasta siksi, että se maksoi kokonaista 30 €, (pesu), leikkaaminen ja kuivaus. Syksyllä käydessäni sain antaa 18 € samasta käsittelystä. Siksi kysyin aikaa tilatessani hintaa ja sain vastauksen, että he ovat siirtyneet aikaveloitukseen jo ainakin vuosi sitten, koska eivät saa ottaa eri hintaa mies- ja naisasiakkailta. Siitä ei kyllä ole koskaan ollut puhetta heidän kanssaan aikaisemmin. Veloittavat siis sen mukaan, kuinka kauan käsittely kestää! Uutta ainakin meikäläiselle. Aina on ollut eri käsittelyillä oma hintansa, jonka he sitten laskevat pöytälaatikossaan, vähän niinkuin piilossa asiakkaan silmiltä.
Nyt on siis nopeutettava käsittelyaikaa, jos aikoo päästä jotakuinkin sopuhinnalla sieltä ulos. Pestävä tukka itse. Ennen lähtöä sinne. Ja ehkä vielä föönattava itse jälkeenpäin... Ei kyllä tunnu kampaajakäynniltä, pikemminkin heitteillejätöltä.
Täytyy taas harkita kampaajan vaihtoa. Olen vain niin tapoihini urautunut, että menisin mieluummin tuttuun paikkaan, jos se vain suinkin on siedettävä. Henkilötkin vähitellen käyvät tutuiksi, vaikka en mikään kampaajan ihanneasiakas olekaan. ´En erikoisemmin välitä rupatella niitä näitä.  Luen mieluummin juorulehtiä. (Ehkä olen tästä joskus kertonutkin, tuntuu niin tutulta teksiltä.)
Otin heiltä  kuitenkin ajan täksi päiväksi, koska on todella saatava pehko lyhyemmäksi eikä matkakaan ole hirveä, vain 15 km yhteen suuntaan!

måndag 14 februari 2011

Herääminen pakkaseen

Hitaasti, hitaasti heräilee luonto yön pakkasen kourista. Tulipunainen aamuaurinko kipuaa vaivalloisesti aamuruskostaan ylemmäksi ja valaisee kuuraiset puunoksat, jotka jököttävät kankeina tuulettomassa ilmassa. Lintulaudalla alkaa olla pikkuhiljaa vipinää. Mittarissa oli aamulla -22,8 astetta, joka taisi olla tämän talven pakkasennätys täällä.
Sisällä kulutetaan aikaa virkkauksen parissa. Isoäidin ruutuja kertyy hiljakseen lisää kenkälaatikkoon, jonka kantta on jo mahdoton saada kokonaan kiinni.
Valmiita virkkauksia ovat esim. nämä, jotka ovat puuvillalangsta tehtyjä:

Ns. jämälangasta virkattu verhokappa, n. metrin pituinen. Joko varaston tai saunan ikkunaan tai sitten johonkin muualle.
Tässä toinen malli verhokapasta. Langantähteistä virkattu sekin, kolmea eri värivihahdetta luonnonvalkoisesta tummempaan beigeen.. Molemmat valmistuivat jo tammikuussa.
Murphyn lain (jos jokin voi mennä pieleen, se menee) kanssa jouduin kosketukseen eilen, kun yritin löytää keskeneräisen kirjontatyöni. En tietenkään löytänyt. Kyllä se jostakin vielä esiin putkahtaa, kun en sitä erityisesti ole haeskelemassa. Olisi vain kiva tehdä sellaista vaihteeksi isoäidinneliöiden lomassa.
Ja pitäisi tehdä yhtä jos toista muutakin, vaan kun ei saa aikaiseksi.
Lisään tähän vielä Noelin (7 v.) eilen ottamia kuvia ulkoa. Kiva nähdä kuva toisen ottamana ja toisen näkemänä.

Tästä kuvasta pidän kovasti, siitä näkee selvästi, että lumen keskellä elellään juuri nyt.
No niin, aurinko rupeaa jo sulattamaan kuuraa puiden oksilta. Aika lähteä liikkeelle.

söndag 13 februari 2011

Sunnuntai

Sunnuntaipäivä valkeni rauhallisena ja aurinkoisena. Pakkasta lähes -19 astetta, tyyntä ainakin sisältä katsoen. Ja tyyntä oli kyllä, kun vein linnuille siemeniä. Tintit ovat liikkeellä. Mutta toistaiseksi aika hiljaisina, kunnon titityytä en ole kuullut vielä tänä vuonna. Kyllä ne sopivina valoisina hetkinä ovat yrittäneet laulaakin, mutta niiden kurkku tuntuu vielä karhealta eikä oikeaa säveltä ole löytynyt.
Tänään yövieraana ollut pojanpoika (7 v.) otti muutamia kuvia myös muista linnuista. Pari mustarastasta on talvehtinut tässä lintulaudan lähettyvillä. Kun on oikein kylmää, ne asettuvat istumaan lintulaudan reunalle, syövät ja lepäävät vuorotellen. Eivät tuhlaa energiaa turhaan lentämiseen.
Aurinko paistaa kirkkaasti, myös mustarastaita se virkistää.
Maasta on nokittava ylös sinne putoilleet makupalat talipalloista.
Lunta on enemmän kuin tarpeeksi.  Toivoisi jo kevättuulien alkavan puhallella , että lumivallit kutistuisivat pois.
Parasta on kuitenkin varautua ja tiputella lumia alas katoiltakin. Ettei tulisi lisää tuhoa.

Keino se on tämäkin. Kaivetaan käsillä ja heitetään lumet taaksepäin niin kuin myyrätkin tekevät esim. Pakkanenkaan ei haittaa, kun on tekemistä. Samalla voi seurata tuoreelle lumihangelle ilmestyneitä jälkiä, kuten oravien ja metsähiirien.

Isoveli tuli hakemaan pikkuveljeä kotiin isän kanssa ja kokeili samalla lentokoneensa lennättämistä. Samoin teki poikien isä omalla koneellaan.

Hyvin lensivät koneet tyynessä ja kirkkaassa ilmassa ja laskeutuminenkin sujui mallikkaasti tasaisen pehmeälle lumipinnalle jäällä. Oli niin häikäisevän kirkasta, että en pystynyt seuraamaan koneen liikkeitä huikaisevan sinisellä taivaalla kameran kanssa. Liikaa valoa, ironista kylläkin!