måndag 30 maj 2011

Iltapuhteella

Illansuussa pistäytyivät muutamat lapsenlapset isänsä kanssa katsomaan, mikä on tilanne ruohonleikkurin kanssa. Se tarvitsi vain vähän apua lähteäkseen käyntiin ja kävikin sitten moitteettomasti. Seitsemänvuotias tahtoi  oikeasti leikata vähän ruohoa. Mutta mutta sanoimme me aikuiset. Hän sai kuitenkin luvan käynnistää koneen. Ja hän tekikin sen aivan itse, vaikka ei vielä ylety kytkimeen ja istuimelle samanaikaisesti niinkuin pitäisi. Hänellä oli oma konstinsa, painaa kädellään istuinta, nousta seisomaan ja painaa jalalla kytkintä ja samalla vääntää avaimesta kone käyntiin. Sitä ennen tietysti hän tarkisti, että ei leikkuri ole leikkuuasennossa ja että moottori on kytkettynä vapaalle. Kun hän sen oli tehnyt, hän samantien pani pakin päälle ja peruutti sopivasti nurmikon reunaan, pani ykkösen päälle ja leikkurin ja alkoi leikata ruohoa! 


Minä famo olin aivan imponeerattu ja vaikuttunut! Että poika osaakin! Hänellä oli otteet kuin tottuneella konkarilla ajellessaan ruohoa poikki rauhallisesti, kiirehtimättä ja keskittyneesti.  Mikä luonnonlahjakkuus! Mikä tarkkaavaisuus ja mikä kyky oppia. Hän onkin aina kiinnostunut kaikesta, mitä tehdään ja varsinkin, mitä isänsä tekee ja haluaa olla kaikessa mukana auttamassa ja tekemässä.
Kaksoissisar opetteli ajamaan Monkeya, munkkia, isänsä turvallisessa ohjauksessa.
Iso sisko ja kaksoisveli katsovat kiinnostuneena, kuinka se ajaminen sujuu. Veli on lopettanut ruohonleikkaamisen ja haluaa nähdä, tarvitaanko apua ja hyviä neuvoja. Iso sisko on vain muuten iloinen.
Ja mikä on ollessa, kun ilta-aurinko paistaa ja on kaunis keväinen ilta! Ei vielä kovin lämmin, mutta aivan sopiva ulkonaoloon. Mutta aika kului, pian oli lähdettävä kotiin valmistelemaan nukkumaanmenoa, huomenna oli taas herätys kouluun.

lördag 28 maj 2011

Tuli ihana päivä...

...vaikka aamulla heräsin sateen kohinaan kuuden maissa. Silloin ajattelin, että jaaha ei tule mitään kirpputoripäivää tänään. Kuitenkin jo kahdeksan aikaan rupesivat pilvet harvenemaan ja yhdeksältä aurinko kurkisti esiin. Siispä vain matkaan. Edellisiltana keräämäni tavarat autoon ja niin huristelin kirpputoripaikalle noin 15 km. Siellä jo ensimmäiset olivat asettumassa pöytänsä ääreen. Kirpputorin pitäjä oli asetellut pöytiä lähipellolle innokkaiden myyjien käyttöön ja yhtä innokkaiden ostajien kierreltäviksi ja katseltaviksi.
Vähitellen paikalle kerääntyi useampiakin myyjiä ja monenlaista tavaraa. Oli vanhoja, käytettyja, vanhoja vähemmän käytettyjä myytäviä esineitä.Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, myös puusta käsin työstettyjä leikkikaluja. Myös koruja oli tarjolla eräässä pöydässä, ne olivat uusia.
Oikeita vanhoja työkalujakin oli myytävänä.
Itse olin kerännyt laatikoihin vanhoja verhoja, pöytäliinoja, vaatteita jne. Etupäässä siis tekstiilejä. Muutama kirja oli mukana, laukkuja, tauluja. Lapsenlapset olivat innokkaina toimihenkilöinä, lisäksi heillä oli omaakin myytävää, pelejä ym. Leikkikaluja en ollut ehtinyt haalia kokoon, niitä vähän kyseltiinkin. Taustalla uimahallin seinä ja parkkipaikka rajasivat sopivasti alueen siltä puolelta. Oli muuten itselleni yllätys, kuinka hyvin 70-80-lukujen tekstiilit menivät kaupaksi.
Lapsenlapsi hoiti tunnollisesti kassaneidin virkaa, hän otti rahat vastaan ja säilytti ne myöskin tuulelta suojassa ja varmassa tallessa.
Lisää iloisia kirpputorihengestä nauttivia sekä kanssamyyjiä.
Nuorin kaikista otti päiväunet omassa vaunussaan raikkaassa ja keväisessä säässä. Me muut siemailimme kahvimukista lämmikettä tai joimme mehua ja söimme sämpylöitä jaksaaksemme koko pitkän päivän (ne muutamat tunnit, jotka siellä olimme!). Ulkona tulee nälkä!
Ympäristö tarjosi parastaan. Omenapuut kukkivat vanhan talon pihassa. Talon asukkaat ovat tämän ajan jättäneet, mutta jälkipolvi astelee vanhoilla poluilla.

Ehkäpä tämäkin talo saa vielä uutta elämää elettäväkseen, jos nuoriso halua satsata vanhan kunnostamiseen.
Kaiken kaikkiaan päivä oli hauska ja antoisa, rusketus lisääntyi, juttuseuraa riitti ja mukavia asiakkaita puhumattakaan mukavista kanssamyyjistä. Tämän otamme uusiksi, joskaan ei ehkä aivan huomenna niin ehkä kahden viikon kuluttua tai myöhemmin.
Lähdin pois hieman ennen kirpputorin loppumisaikaa, sillä oli käytävä vielä maitokaupassa.
                                                 Omenapuiden ylitsevuotavan runsasta kukintaa.

fredag 27 maj 2011

Sateista

Aamulla idänpuoleinen taivas oli huikean punainen, tasaisesti koko taivaanpuolisko. Oli kuivaa, tyyntäkin vielä, mutta mieleen muistui sanonta "aamurusko päivän p-ska" sekä eilisiltainen sääennuste tv:ssä, jossa luvattiin sadetta ainakin osaksi päivää. Radion aamu-uutisissa luvattiin vain pilvistä ja tuulista.
Niin se sade sitten alkoi yhdentoista aikoihin. Olin melkein saanut pyykit kuivaksi ulkona, mutta jouduin ne kiiresti hakemaan sisälle, koska sateen loppumisesta ei ollut tietoa.
Näillä eväillä mennään sitten tänään.
Käytän tällä hetkellä Chromea selaimena, koska siellä kaikki toimii toisin kuin Explorerissa. En vain heti sitä mahdollisuutta hoksannut, vaikka asian tiesinkin. Olen monesti aikaisemminkin siirtynyt chromiin, kun explorerissa on häikkää. Ja aina on toiminut.
Olen keräillyt yhteen  tavaraa, jonka voisi viedä kirppikselle myytäväksi. Kaikenlaista tekstiiliä verhoista pöytäliinoihin, virkattuja liinoja ja verhoja. Sekä vaatteita,  erikokoisia ja -näköisiä laukkuja ym., leikkikaluja, kirjoja, sisustustavaroita, osa saa jäädä seuraavaan kertaan. Jos nyt tästäkään kirppiksestä totta tulee, kun sää on näin epävakaista. Se pitäisi pitää nim. ulkona.
Totesin vain, että uskomattoman paljon tavaraa kerääntyy kaappeihin varsinkin, kun emäntä ei haluaisi mitään heittää ikinä  pois!

torsdag 26 maj 2011

Väliaikaraportti

Vieläkään ei kaikki toimi koneessa, en voi kommentoida blogpspotiin, en voi liittää kuvia postaukseen, en voi kirjautua ulos. Onkohan meikäläinen kaapattu?! Tai virus iskenyt pahemman kerran. Näin tyhmiä kyselee vain asiaan perehtymätön. Täytyy kai pikku hiljaa ruveta apua hakemaan, jos tilanne ei muutu. Ja samalla kiitokset kaikille, jotka olette ottaneet osaa kiperään tilanteeseeni!
Sitä odotellessa muutama sana. Kun tökkii, niin tökkii kunnolla: En saanut myöskään ruohonleikkuria käyntiin, kun ajattelin jatkaa ruohon leikkaamista. Arvoitus sekin. Täytyi jättää apua odotellessa tältä erää ruohon leikkaaminen ja jatkaa entisellä lapiolinjalla: siis suunnittelua, kaivamista, mullan kärräämistä, kasvien siirtämistä. Sitä kyllä riittää rajattomasti.
Kerroin istuttaneeni muutaman perunan maahan, yksi perunanvarsi oli tullut pintaan tänä aamuna. Maahan  istutetusta, ei ruukkuun istutetusta.
Blogeja lukiessani olen havainnut, kuinka pitkällä mantereella on esimerkiksi omenapuiden kukkiminen. Minun omenani on vasta nuppujaan availemassa hädin tuskin.
Vahinko vain, kun en voi kommentoida toisten blogeja...

onsdag 25 maj 2011

Kommenteista ja Bloggerista

Edelliseen postaukseen  tulleeseen kommenttiisi, Palaga, en voinut vastata, mutta näin se ehkä käy sitten. Kiitos kommentistasi! Se siis tuli perille, mutta en voi vastata siihen millään muulla konstilla kuin kirjoittamalla uuden postauksen, jos tämä sitten tulee näkyviin. Ongelmana on, että olen kirjautunut - vaikka virallisesti en bloggerin mukaan - enkä myöskään voi kirjautua ulos. Saan vain esiin Instrumentpanelin, jota kautta olen yrittänyt kirjautua ulos, mutta ei onnistu. Palaga, onko sinulla ja onko muilla ollut ja onko nyt ongelmia? Bloggerista en ole vielä löytänyt mitään tietä apuun. Ehkä se vielä jostain löytyy.

Ongelmia bloggerissa

Kummallista, olen yrittänyt kommentoida ja vastata kommentteihin, mutta ohjelma käyttäytyy omituisesti. Onkohan tässä jotain uutta tapahtunut, joka on mennyt ohi silmieni vai olenko joutunut sabotaashin kohteeksi. Nimittäin kirjautuminen tuottaa ongelmia: kirjaudun sisään omalle blogilleni, se onnistuu, mutta oikeassa yläkulmassa ei näy entisiä palkkeja (esim. kirjaudu ulos ja mitä niitä nyt on ollutkaan), vaan siinä näkyy vain Kirjaudu sisään. Kun painan sitä uudestaan, pääsen instrumentpaneliin ja sieltä blogille. Kun kirjoitan kommentin, ohjelma kehoittaa kirjautumaan (vaikka siis olen kirjautunut) ennenkuin voin lähettää kommentin. Kun kirjaudun, häviää kommentti. Ja sama alkaa alusta. Apua!
Kuvia ei voi liittää.

måndag 23 maj 2011

Viikonlopun asiaa

Tänään (sunnuntaina) oli lämminta ja aurinkoista. Olin ulkona lähes koko päivän. Olen siistinyt vanhan puuverstaani ja siirtänyt sen hiukan syrjemmälle puitten siimekseen lähelle puupinoja. Siirtelin myös kasveja, vaikka se oli vähän rankkaa uudelleen istutetuille auringossa. Toivottavasti ne kuitenkin selviytyvät hengissä. Kastelin kyllä istutuskuopat kunnolla ja vielä jälkeen istutuksen kastelin lisää. Mutta en keksinyt mitään varjostavaa kovahkossa tuulessa. Kottikärryt saivat seistä vähän aikaa estämässä auringon paahdetta.
Paljon on tehty ja paljon on vielä tehtävää. Mutta ei kiirettä silti, onhan koko kesä aikaa.
Ostin myös multaa ja lehmänkakkaa kaupassa käydessäni lauantaina.

Kävi myös kullanmuruja kylässä, esikoinen kahden poikansa kanssa ja heidän yksi kaverinsa mukanaan. Pojat halusivat ensin kokeilla mato-onkea ja onnistuivatkin saamaan yhden pikku sintin joka sitten heitettiin takaisin aaltoihin.  Sitten heidän enegiansa kohdistui Monkey Hondaan, jolla isommat pojat vuoron perään  ajoivat lenkin toisensa jälkeen tontilla. Pienempi poika sanoi, että hän sitten haluaisi leikata ruohon, kun kerta isommat saa ajaa munkilla. Ja niin hän sitten sai isänsä avuksi ajamaan nurmikon sileäksi. Yksin hän ei vielä ylettyisi käsittelemään kaikkia polkusimia ja nippeleitä yhtäaikaa. Ja kun nurmikko tuli leikattua, sen yhteydessä havaittu esiinpistävä kivi kangettiin vielä ylös yhteisvoimin.
Yhdessä tulee tehtyä nopsaan ja paljon. Ja vielä kahvittelun ja mehuttelun jälkeen päätettiin siirtää vanha leikkuri toiseen paikkaan seisomaan. Varaston sivulle, ettei se ole tiellä kesätöitä tehdessä. Siellä se saa odottaa kunnes löytyy uuskäytettyjä varaosia sen leikkuriosaan.

Illan päätteeksi katselin Varg Veumin, norjalaisen dekkarin, joka selvitteli sarjamurhaa. Ei oikein järkevää katsella sellaisia myöhään illalla. Mutta toistaiseksi olen saanut nukutuksikin, siis en ole valvonut ainakaan jännäreiden takia.

Maanantaiaamun sade on laannut, taivas seljennyt ja aurinko paistaa. Ehkä menen täyttämään eilen ylösnostetun kiven jättämää kuoppaa mullalla. Kivi saa jäädä näkyviin nurmikon laitaan.

söndag 22 maj 2011

Automaatit ja tv-katselua

Istuin hyvän tovin kasvihuoneessa eilen illalla ja mietin, miten automaattiset luukunavaajat asennetaan. Lopulta minun oli taivuttava ja käytävä katsomassa netistä asennusohjeet. Kyllä nykyään on helppoa saada tietoa, kun on tietokoneet. Sieltähän se sitten selvisikin. En paljon ollut vikaan ajatellut, sain vain varmistuksen ja tarkan ohjeen. Ja tällaiset niistä sitten tuli:
Luukku suljetussa tilassa.
ja toinen jo vähän auenneena. Aukeamisen ja sulkemisen säätelee lämpötila kasvihuoneessa. Mitään ulkopuolisia voimanlähteitä ei tarvita.
Pitkästä aikaa teki mieli  asentaa ne paikoilleen,  ei tarvitse niin kovasti huolehtia ovien ja luukkujen avaamisesta  käsin.
Kolmeen kesään ne eivät ole olleet paikoillaan. Ja tämä oli ensimmäinen kerta, kun asensin ne itse. Saa nähdä, pysyvätkö koko sesongin ajan!
Ne on taas otettava pois pakkasten tullessa.

 Eilen illalla tuli katsottua televisiota taas. Dekkareita tykkään katsella, jos ei mitään muuta hyvää filmiä ole katsottavana. Eilen tuli kakkoselta saksalainen Stuttgartin rikospoliisin toimintaa kuvaava filmi. Siskan, myös saksalainen poliisifilmi, katson jos voin. Ja useimmiten katson Barnabyn, jos jaksan, Pihlin. Vareksen olen nähnyt vain kerran, samoin Vargin.
Sitten puoli yhdeltätoista alkoi King Kong, uusi versio. Oikeastaan se oli aika mielenkiintoinen,  vaikka olikin täyttä fictionia. Surullinen loppu, kun King Kong sitten lopulta ammuttiin kuoliaaksi New Yorkissa. Sellaisia ne filmit ovat.

lördag 21 maj 2011

Kasvamista

Kevät ja kesä painavat päälle. Lämmintä on (no, jotensakin, ehkä n. 19 astetta varjossa),  kova lounaistuuli viilentää ilmaa. Peipposet visertävät täysin rinnoin. Kävin katsomassa veden lämpöasteita, näyttäisi olevan 8 astetta. Ei siis vielä oikein uintikelpoista.
Ruohokin kasvaa, vaan en vielä viitsi leikata, jotta kaikki kevätkasvit ehtisivät kukkia ennen sitä.
Kävin aamulla hakemassa multaa ja säkitettyä lehmänlantaa tulevaan tarpeeseen. Kunhan saan inspiraation, on ruvettava ruukuttamaan taimia kasvihuoneesta ja annettava huoltoa myös ulkona kasvaville kasveille.
Tällä hetkellä kaunein kukkiva pensas on tämä:
Norjanangervo kukkii niin runsaasti kukkiessaan! Perässä tulee neljä muuta angervoa, ne ovat hiukan varjoisemmalla paikalla joten kukkivatkin myöhemmin.
Winston Churchill-narsissit ovat myös alkaneet kukkia.
Runoilijannarsissit kukkivat edelleen. Ne tuoksuvat myös.
Ikikukat, eternellit kukkivat. Niitä kasvaa nurmikolla siellä täällä. Yritän välttää niiden ajamista leikkurilla mahdollisimman pitkään, että ne saavat siementää ja  levitä rauhassa.

Tottakai tulppaaneja on saatava mukaan, nehän kukkivat parhaillaan.

Olen myös istuttanut muutaman perunan maahan ja isoon ruukkuun. Kummassakaan ei vielä näy maanpinnalla mitään. Ja kylvin pari pikkuriviä porkkanaakin, kun sattui olemaan siemeniä vielä edellisvuodelta. Samalla tulee testattua niiden itävyys,  ylivuotisten siementen.

Pieni, urhea hevoskastanjani vihertää jo myös. Lähistöllä sillä on kaksi sisarusta, toinen jo iso ja toinen puolta pienempi. Kuitenkin ne ovat samaan aikaan siemenestä kasvatettuja. Nämä kaksi pienempää joutuivat alussa sopimattomalle kasvupaikalle, liian varjoisalle ja kostealle ja sitten vielä jouduin siirtämään kaikki kolme taloprojektin tieltä. Mutta ovat onneksi tähän saakka selviytyneet hengissä, vaikka metsäpeurat ovat niitä käyneet "leikkaamassa".
Muuten tuijat tuntuvat myös kuuluvan metsäpeurojen herkkuruokiin. Kaksi ne ovat syöneet latvastaan täysin paljaaksi. Täytynee katkaista ne varresta poikki ja toivoa, että ne jatkavat kasvamistaan, vaikkakin niistä voi tulla vähän ihmeellisen näköisiä. Ne ovat vielä alle metrisiä.
No, tässä tulikin taas annos kasvipostausta! Niinhän se on, että siitä suu puhuu, mikä on sydäntä lähinnä ja se on juuri nyt  tämä kasvamisen ihme!
 Mutta on muistettava myös ihailla ja nauttia kaikesta kauniista, mitä sinne puutarhaan ja ympäristöön ilmestyy.

torsdag 19 maj 2011

Kokemuksesta oppii?

Varmaa on, etten ole nähnyt kiekkoilijoiden kaikkia örvellyksiä, mutta sanoisin vieläkin, että he ovat juhlansa ansainneet. Eri asia on sitten, kuinka pitkälle lehdistö saa mennä kiekkoilijoiden yksityisyyttä kuvailemaan. Olen kuullut, että heitä on kuvattu heidän pukuhuoneessaan  heidän läträtessään  oluen ym juomien kanssa . Sellainen minusta on yksityisyyden suojan rikkomista. Kai he nyt vaatteet sentään saivat vaihtaa rauhassa lehtimiehiltä ja kuvaajilta. Epäilenpä sitäkin. Ehkä siinä olisi ollut johdolla paikka toimia ja estää moinen julkisuus?
Kaiken kaikkiaan, kova työ ja paine vaatii kovat juhlat, sanotaan. Suotakoon se kiekkosankareille. Ottakoot vain oppia seuraavalle kerralle näistä juhlista. Seuraavan kerran kun juhlitaan Suomen jääkiekkomaailmanmestaruutta juhlitaan rajansa tietäen. Ainakin julkisuudessa.
Tulppaanit kukkivat.
Iso hirvenjuuri kukkii.  Täytyy jakaa ne ja osin siirtää toiseen paikkaan.

Valkovuokot kukkivat edelleen.

onsdag 18 maj 2011

Mietteitä ja puurtamista

Päivät kuluvat ulkona puurtaessa. Ei ehdi bloggaamaankaan. Kevään innoittamana olen kaivanut uusia perennapenkkejä, jotta saan kasveja  siirrellä ja jakaa ja monistaa. Se on sellaista pilviselle päivälle sopivaa puuhaa. Pilvistä onkin ollut monena päivänä. Tänään aurinko taas paistaa ja on kuivaa, niin käytyäni aamulla kaupassa olenkin sitten taas ollut puusouvissa, sahannut poikki rankakasan puita, vielä on halkominen edessä. Olen halkonut kaikki edelliset kasassa odottaneet puut. Polttopuita onkin edelleen jo valmiina muutamaksi vuodeksi. Vaikka poltinkin menneenä talvena reippaasti puita joka päivä! Kyllähän se auttoi lämmityslaskun kurissa pitämisessä. Siitäkin huolimatta, että sähkön hinta on noussut nyt keväällä reilusti.
Posti toi  Hesarin, joka pursusi moitteita jääkiekkoilijamaailmanmestareiden alkoholinkäytöstä. Kyllä oli aivan ilmeistä, että vastaanottojuhlissa pojat olivat nauttineet shampanjaa vähän yli rajan, senhän näki tv-katsojakin, mutta onko nyt sitten niin välttämätöntä heitä siitä moittiakaan. Tosipaikan tullen he hoitavat kyllä hommansa, kuten nähtiin. Juhlimiselle on oma aikansa, työlle omansa.
Vaikka selvähän se on, että he ovat monen nousevan jääkiekkoilijan esikuvia ja siinä mielessä heidän pitäisi tietää rajansa.
Mutta toisaalta, lentoasemalla oli ensimmäisenä tarjolla luultavasti juuri shampanjaa heidän astuessaan koneesta. Tuskin sekään alkoholitonta varianttia oli.
Vähän kaksijakoista kaikki. Olisikohan ihan sellaista tekopyhyyttä arvostelijoiden suunnalta. Mene tiedä. Joka tapauksessa pojat olivat juhlansa ansainneet!

måndag 16 maj 2011

Suomi jääkiekon maailmanmestari 2011


Uskomatonta kuinka aika kuluu, kuusitoista vuotta siitä, kun Suomi kukisti Ruotsin viimeksi, ja voitti maailmanmestaruuden jääkiekossa. Yhtä uskomattoman hienoa on, että se jälleen tapahtui. En uskaltanut katsoa televisiosta ottelua, jos vaikka olisi käynytkin niin, että Ruotsi olisi voittanut. Sain sitten kahdentoista aikaan yöllä messin mobiiliin, että "me voitimme", nuorimmainen oli katsellut ja ilmoitti! Olihan se ihanaa! Ja vielä ihanampaa, että voitto oli niin suuri ja selvä. Ei ole mitään jossittelu siitä.
Muistaako muuten kukaan  sellaista kuriositeettia urheilun piiristä, että vuosia sitten silloinen presidentti ehdotti, että urheilun parista karsittaisiin kaikki kansallisuussymbolit kuten kansallislaulut, ne kuulemma kiihottavat vain kansallisuustunteita ja ovat näin esteenä kansojen veljeyden tiellä. Esitys ei ottanut tulta. Mitenkäs me nyt juhlisimme jääkiekon mestaruutta, jos ei voitaisi soittaa kansallislaulua, kehua suomalaisia ja Suomea ja sisua ja heiluttaa siniristilippuamme

söndag 15 maj 2011

Euroviisut

Myöhään eilen illalla istuttiin koko Euroopassa telkkarin ääressä kuuntelemassa tämänvuotista euroviisukisaa. Odotukset olivat suuret kaikilla osanottajilla varmaankin. Kisan alku olikin vauhdikas vetävän rockipoppiesityksen ansiosta. Sitten ensimmäisenä olikin Suomen Oskarin vuoro astua afeenalle. Hän oli oma itsensä ja lauloi laulunsa ihan okei.
Luulen vain, että Oskarin mahdollisuuksia vähensi hänen esiintymisensä ensimmäisenä. Esiintyjiä oli paljon, on aivan inhimillistä, että ensimmäisenä esiintynyt "unohtuu", niin sanoakseni.
En jaksanut kaikkia katsoa enkä kuunnella, ratkoin parit ristisanat, ja lopulta annoin periksi väsymykselle ja painuin pehkuihin ennen kahtatoista. Kumma kyllä, heräsin tunnin unien jälkeen, panin radion päälle ja pääsin näin kuulemaan loppuäänestysten tulokset.  Oskar jäi sijalle 21. Ruotsin Eric Saade menestyi paremmin. Näin hänen esityksensä aikaisemmin tv:ssä ja kyllä tuntui, että siinä kappaleessa on voittaja-ainesta.
Onnittelut kolmannesta sijasta!
Kuka sitten voitti? Azerbaizan. Toiseksi tuli Italia.

lördag 14 maj 2011

Ihastuksia

Jännittyneenä menin kasvihuoneeseen  tänä aamuna, vesisateessa, katsomaan, lämmintä oli vain  seitsemän astetta. Pelkäsin näkeväni lurpattavia taimia mutta ei, aivan virkeiltä näyttivät. Ehkäpä tämä tästä.
Vielä eiliseen. Katsellessani lasimaljojani muistin toisen salaisen ihastukseni, nuket. En ole erikoisemmin panostanut nukkeihin, mutta pidän niistä ja teen mielelläni myös nukenvaatteita, jos aika antaa myöten ja kun kärsivällisyyttä riittää. Olen joskus siitä kertonutkin.
Mutta kerran, vuosia sitten,  muistaakseni tilasin tämän koristenuken.
Se ei siis ole tarkoitettu leikittäväksi nukeksi, vaan vain koristeeksi. Hienot vaatteet päällään se seisoo telineessään kauniina ja ilmeettömänä. Ajattelin tilatessani, että lapsenlapset  saavat siitä joskus katseltavaa, nyt he ovat vielä liian pieniä pystyäkseen vain katselemaan sitä.
Minulla se on kaapissa pakkauksessaan. Joskus otan sen esiin ja tutkiskelen sitä ja panen takaisin kaappiin.
En ole vielä näyttänyt sitä tytöille. Mutta sekin aika vielä tulee.

Vettä on siis satanut kunnolla, ei mitään rankkasadetta vaan reilua hiljaista kevätsadetta. Nyt voisi taas ilma kirkastua ja lämmetä.

fredag 13 maj 2011

Sadepäivänä

Taas näkyy bloggeri toimivan, mutta eiliset postaukset ja kommentit ovat kadonneet omille teilleen, minne lie joutuneet. Enpä rupea samoja asioita uudelleen kirjoittelemaan ja muistelemaan. Kuitenkin sen haluaisin kertoa koskien puiden idättämistä, koska muistan sitä kysytyn, että tammia, aivan kuin vaahteroita ja muita puita, voi kasvattaa siemenistä kun panee siemenet syksyllä multaan, mielellään ruukkuun jonnekin suojaisaan ja varjoisaan paikkaan ulos, jättää ruukun sinne talveksi ja antaa sen olla omia aikojaan lumen ja pakkasen purtavana, kunnes keväällä huomaa, kun kasvu on lähtenyt käyntiin, että ooooj siellähän on taimi tullut pintaan ja pian on pikku puu tunnistettavissa lehdistään tai neulasistaan (käpyjen siemeniä siis voi myös idättää tällä tavalla). Jos upottaa ruukun maahan, siinä pysyy kosteus paremmin. Siemenet voi toki kylvää suoraan maahankin, mutta kun kyseessä on näin pitkäaikainen prosessi, tahtoo unohtua, mihin tuli kylvettyä ja saattaa käydä niin, että kaivaa ne ylös tai kitkee keväällä muun rikkaruohon mukana pois, jne.
Se siitä.
Tänään on satanut koko päivän, enemmän ja vähemmän. Oli aikaa touhuta taimien kanssa. Otin kasvihuoneen käyttöön ja vein sinne taimia olemaan, koska siellä on lämmintä päivällä enemmän kuin ulkona ja valoa, valoa, mitä kasvit janoavat. Pilvinen päivä oli hyvä aloituspäivä. Toivottavasti yöllä ei ole aivan murhaavan kylmää...
Tomaatin taimet saavat jäädä vielä sisälle. Niitä istutan tuonne takaosaan sekä ruukkuihin. Olen siirtynyt enemmän ruukkujen kannalle kasvihuoneessakin, töitähän siitä on enemmän.
Tuon ylemmässä kuvassa olevan sinisen lasimaljan toin mukanani mökiltä toisten joukkoon tänne keittiöön.
Pidän suunnattomasti, suorastaan rakastan sinistä lasia!

Tässä ne ovat sisällä. Tavallista lasia, ei siis kovin arvokasta, mutta ahh niin kaunista!
Taustalla on muuten sinisateen (visteria sinensis)  taimi vasemmalla ja oikealla limoviikunan taimi, joka onneksi lähti kasvamaan pistokkaasta, jonka otin lahjoittaessani suuren, kolmimetrisen limoviikunani vanhainkodille, tilanpuutteen vuoksi.
Pari muuta sinistä maljaa.
Sinistä ja väritöntä.
Malja vihreänä sekä matala sokeriastia ja kermakko.
Lisää kuppeja ja kippoja värittöminä. Tuolla vasemmanpuoleisella kermakolla on ollut  parina sokeriastia samaa tyyliä, josta pidin kovasti mutta se on mennyt valitettavasti rikki enkä ole uutta löytänyt tilalle. Ehkä vielä joskus löytyy.
Kirpparilta ostettu japanilainen kuppi.
Siinäpä oli sadepäivän harrastuksia kerrakseen. Ei ehtinyt aika tulemaan pitkäksi. Huomenna pitäisi sateen jatkua vielä.

torsdag 12 maj 2011

Vesimittari ym kevään kukkijoita

Aamulla kuuden aikaan vesimittari näytti nollaa, siis lisätään viisi astetta niin saadaan viisi astetta veden lämpötilaksi. Eilen aurinko oli varmaan lämmittänyt pintaveden. Tai mittari näyttää ihan päin mäntyä!
Siellä alhaalla laiturin kupeessa se keikkuu kevyissä laineissa.
Yöthän ovat olleet kylmiä.
Kevätesikko aamutuimaan. Niitä ja muita kukkijoita ei yökylmyys ole haitannut.
Kielojen oma rinne. Vasta lehdet näkyvissä.
Omakätisesti keräämistäni siemenistä idättämäni vaahtera on saanut jo näin suuret lehdet. Sillä on kymmenkunta sisarusta läheisyydessä. Niillä on varjoisampi kasvupaikka, joten ne  vasta silmuilevat. Kuvassa myös vihreä malvan lehtirypäs.

onsdag 11 maj 2011

Kesän enteitä

Ihmeellisesti luonto lähtee kasvamaan, kunhan vain on valoa ja lämmintä! Koivut ovat saamassa lehtensä, ruoho on kasvanut huomaamatta kohta leikkauspituiseksi. Valkovuokot loistavat mäessä ja pihassa. Nyt alkavat myös kevätesikot aueta. Yht´äkkiä tapahtuu niin paljon, että ei mukana tahdo pysyä. Kävin rannassa panemassa vesimittarin veteen, mutta sille on täytynyt tapahtua jotain sitten viime kesän, sillä se näyttää viittä astetta vähemmän kuin muut mittarit. Se näytti 15 astetta lämmintä, kun sisälämpömittari näytti 20 astetta.  Kun panin sen veteen, sen lukema putosi viiteen asteeseen, siis sen täytyi tarkoittaa kymmentä astetta, mutta kai se vesi vähän lämpimämpää on sentään kuin 10 astetta...
Veden mittaaminen tapahtui lastenlasten toivomuksesta, he haluaisivat päästä jo uimaan.
Ei tullut otettua kuvaa vesimittarista veden laineilla, sen sijaan paluumatkalla otin kuvia kukista:
Runoilijan narsissit kukkivat
Helmililjat
Kahden sortin tulppaaninnuppuja.

Onkohan tämä nyt sitten aho-orvokki? Ainakin se viihtyy kuivalla ja aurinkoisella paikalla. Ja hiekassa ja sorassa.
Ihmeellisesti ovat tulppaanit säästyneet metsäkauriitten suilta, en ole nähnyt vielä yhtäkään popsittua varren tynkää. Tänään viimeksi kuljeskeli yksi kauris tästä läpi syöden sieltä täältä jotain suuhunsa. Kuunliljoista ne tykkäävät myös.
Joulunarsissit puhkeavat uudestaan kukkimaan keväällä. Ei ole tämän menneen joulun narsisseja vaan aikaisempia.

Kevätesikoita alkaa puhjeta kukkaan kaikkialla.
Talvio Vinca minor (jos ei major), maanpeitekasvi. En kuvaa ottaessa huomannut tuota kuivaa lehteä keskellä kuvaa.
Sitten olisi vielä ollut kukkivat hirvenjuuret, mutta tietokone kieltäytyi hyväksymästä sitä mukaan. Itsepäisiä nämä koneet.