Kasvamista

Kevät ja kesä painavat päälle. Lämmintä on (no, jotensakin, ehkä n. 19 astetta varjossa),  kova lounaistuuli viilentää ilmaa. Peipposet visertävät täysin rinnoin. Kävin katsomassa veden lämpöasteita, näyttäisi olevan 8 astetta. Ei siis vielä oikein uintikelpoista.
Ruohokin kasvaa, vaan en vielä viitsi leikata, jotta kaikki kevätkasvit ehtisivät kukkia ennen sitä.
Kävin aamulla hakemassa multaa ja säkitettyä lehmänlantaa tulevaan tarpeeseen. Kunhan saan inspiraation, on ruvettava ruukuttamaan taimia kasvihuoneesta ja annettava huoltoa myös ulkona kasvaville kasveille.
Tällä hetkellä kaunein kukkiva pensas on tämä:

Norjanangervo kukkii niin runsaasti kukkiessaan! Perässä tulee neljä muuta angervoa, ne ovat hiukan varjoisemmalla paikalla joten kukkivatkin myöhemmin.

Winston Churchill-narsissit ovat myös alkaneet kukkia.

Runoilijannarsissit kukkivat edelleen. Ne tuoksuvat myös.

Ikikukat, eternellit kukkivat. Niitä kasvaa nurmikolla siellä täällä. Yritän välttää niiden ajamista leikkurilla mahdollisimman pitkään, että ne saavat siementää ja  levitä rauhassa.

Tottakai tulppaaneja on saatava mukaan, nehän kukkivat parhaillaan.

Olen myös istuttanut muutaman perunan maahan ja isoon ruukkuun. Kummassakaan ei vielä näy maanpinnalla mitään. Ja kylvin pari pikkuriviä porkkanaakin, kun sattui olemaan siemeniä vielä edellisvuodelta. Samalla tulee testattua niiden itävyys,  ylivuotisten siementen.

Pieni, urhea hevoskastanjani vihertää jo myös. Lähistöllä sillä on kaksi sisarusta, toinen jo iso ja toinen puolta pienempi. Kuitenkin ne ovat samaan aikaan siemenestä kasvatettuja. Nämä kaksi pienempää joutuivat alussa sopimattomalle kasvupaikalle, liian varjoisalle ja kostealle ja sitten vielä jouduin siirtämään kaikki kolme taloprojektin tieltä. Mutta ovat onneksi tähän saakka selviytyneet hengissä, vaikka metsäpeurat ovat niitä käyneet "leikkaamassa".

Muuten tuijat tuntuvat myös kuuluvan metsäpeurojen herkkuruokiin. Kaksi ne ovat syöneet latvastaan täysin paljaaksi. Täytynee katkaista ne varresta poikki ja toivoa, että ne jatkavat kasvamistaan, vaikkakin niistä voi tulla vähän ihmeellisen näköisiä. Ne ovat vielä alle metrisiä.

No, tässä tulikin taas annos kasvipostausta! Niinhän se on, että siitä suu puhuu, mikä on sydäntä lähinnä ja se on juuri nyt  tämä kasvamisen ihme!

 Mutta on muistettava myös ihailla ja nauttia kaikesta kauniista, mitä sinne puutarhaan ja ympäristöön ilmestyy.