Tuli ihana päivä...

...vaikka aamulla heräsin sateen kohinaan kuuden maissa. Silloin ajattelin, että jaaha ei tule mitään kirpputoripäivää tänään. Kuitenkin jo kahdeksan aikaan rupesivat pilvet harvenemaan ja yhdeksältä aurinko kurkisti esiin. Siispä vain matkaan. Edellisiltana keräämäni tavarat autoon ja niin huristelin kirpputoripaikalle noin 15 km. Siellä jo ensimmäiset olivat asettumassa pöytänsä ääreen. Kirpputorin pitäjä oli asetellut pöytiä lähipellolle innokkaiden myyjien käyttöön ja yhtä innokkaiden ostajien kierreltäviksi ja katseltaviksi.

Vähitellen paikalle kerääntyi useampiakin myyjiä ja monenlaista tavaraa. Oli vanhoja, käytettyja, vanhoja vähemmän käytettyjä myytäviä esineitä.Kuten ylläolevasta kuvasta näkyy, myös puusta käsin työstettyjä leikkikaluja. Myös koruja oli tarjolla eräässä pöydässä, ne olivat uusia.

Oikeita vanhoja työkalujakin oli myytävänä.

Itse olin kerännyt laatikoihin vanhoja verhoja, pöytäliinoja, vaatteita jne. Etupäässä siis tekstiilejä. Muutama kirja oli mukana, laukkuja, tauluja. Lapsenlapset olivat innokkaina toimihenkilöinä, lisäksi heillä oli omaakin myytävää, pelejä ym. Leikkikaluja en ollut ehtinyt haalia kokoon, niitä vähän kyseltiinkin. Taustalla uimahallin seinä ja parkkipaikka rajasivat sopivasti alueen siltä puolelta. Oli muuten itselleni yllätys, kuinka hyvin 70-80-lukujen tekstiilit menivät kaupaksi.

Lapsenlapsi hoiti tunnollisesti kassaneidin virkaa, hän otti rahat vastaan ja säilytti ne myöskin tuulelta suojassa ja varmassa tallessa.

Lisää iloisia kirpputorihengestä nauttivia sekä kanssamyyjiä.

Nuorin kaikista otti päiväunet omassa vaunussaan raikkaassa ja keväisessä säässä. Me muut siemailimme kahvimukista lämmikettä tai joimme mehua ja söimme sämpylöitä jaksaaksemme koko pitkän päivän (ne muutamat tunnit, jotka siellä olimme!). Ulkona tulee nälkä!

Ympäristö tarjosi parastaan. Omenapuut kukkivat vanhan talon pihassa. Talon asukkaat ovat tämän ajan jättäneet, mutta jälkipolvi astelee vanhoilla poluilla.

Ehkäpä tämäkin talo saa vielä uutta elämää elettäväkseen, jos nuoriso halua satsata vanhan kunnostamiseen.
Kaiken kaikkiaan päivä oli hauska ja antoisa, rusketus lisääntyi, juttuseuraa riitti ja mukavia asiakkaita puhumattakaan mukavista kanssamyyjistä. Tämän otamme uusiksi, joskaan ei ehkä aivan huomenna niin ehkä kahden viikon kuluttua tai myöhemmin.
Lähdin pois hieman ennen kirpputorin loppumisaikaa, sillä oli käytävä vielä maitokaupassa.

                                                 Omenapuiden ylitsevuotavan runsasta kukintaa.