fredag 31 december 2010

Vuoden viimeinen auringonpaiste!

On ihan pakko saada heti mukaan tämä kuva armeliaasta auringonpaisteesta vuoden viimeisenä päivänä! Juuri ennen puoltapäivää pilvet alkoivat oheta ja esiin tuli vanha aurinko, tai ainakin sen säteet. Aurinko paistaa niin matalalta, että vain jäälle yltävät säteet kokonaan, muuten vain puitten latvoihin!

"Vuosi vanha vaipuu hautaan..."

Vanhan vuoden viimeinen päivä valkeni (jos nyt sitä sanaa voi käyttää kun päivälläkään tuskin on hämärää valoisampaa ) -1,5 asteen pakkasessa. Pilvistä on, yöllä on satanut hiukan lisää lunta, mutta ei vaadi aurausta. Minä kyllä kolasin pihan puhtaaksi lumesta. Luvassa on etelätuulta joka yöllä voimistuu 15:een m/s. Siis varsin leuto on vuodenvaihde.
Tottakai kävin pienellä asioimiskierroksella heti aamutuimaan, sain samalla tämän päivän iltalehden (yhdeksältä aamulla!). Tilattujen lehtien kulku on huomattavasti hitaampaa.
Sitä voin lueskella ja ihmetellä sen juttuja päivän mittaan, siinä on myös sopivaa puuhaa illaksi, nimittäin sanaristikoita ja sudokuja.

Niitä onkin sivukaupalla, joten tekemistä riittää niiden kanssa.
  Raketteja saattaa lentää ilmaan jokunen, jos nuoriso innostuu kyläilemään. Muutenkin kyllä ympäristössä paukkuu ja välähtelee ja salamoi aivan riittävästi puolen yön aikaan. Musta yö valaistuu kuin päiväksi rakettien ampumisen aikaan. Joskus näkyy punaisia pelastusrakettejakin, vaikka niiden huvikseen ampuminen onkin kiellettyä ymmärrettävistä syistä.
Saa nähdä, onko säästökampanjat purreet yhtään rakettien määrään.
Tällaista! Rauhallista Uuden Vuoden viettoa toivon jokaiselle lukijalle.

torsdag 30 december 2010

Ajelulla ennen lumentuloa

Aivan kuten säätiedotuksessa on ennustettu iltapäivällä rupesi satelemaan lunta taas hissukseen. Onneksi ei käy tuuli, ainakaan vielä. Päivä tuskin valkeni, kun se jo alkoi tummua iltaa kohti. Aamulla jo ilma oli leudontunut, vain -2 astetta pakkasta. Samaa ollut koko päivän. Koska huomenna on vuoden viimeinen päivä ja uuden vuoden aatto, lähdin jo tänään ajelemaan asioille. Ajelin kaupunkiin asti n. 30 km yhteen suuntaan. Lunta on joka puolella, mutta maanteillä on hyvä talviajokeli kun ajelee rauhallisesti. Poikkesin isoimpaan kauppahalliin, jossa en ole pitkään aikaan käynyt ja katselin ympärilleni kaikessa rauhassa. Sain esim. linnunsiemenet ja talipallot ym sopuhinnalla sieltä.
Sitten tein kierroksen kaupungissa, ennenkuin käänsin keulan taas kohti landea. Aina mahdollisimman nopeasti takaisin! Mitkään kaupungin houkutukset eivät vedä vertoja omalle maalaisrauhalle!
Se on tietysti tottumuskysymys, missä viihtyy.

onsdag 29 december 2010

Tänään

lähdin kävelylle klo 8.21. Haja-asutusalueella se tarkoittaa lähes pimeyttä vielä, kun ei missään ole katuvalaistusta. Mutta kun on lunta maassa, ei koskaan ole täysin pimeää. Lisäksi siellä täällä sijaitsevien talojen aamuvirkkujen asukkaiden sytyttämät valot heijastuvat kauemmaksikin, joten ei pimeässä tarvinnut kävellä. Sitäpaitsi on hauskaa ihailla ihmisten jouluvaloja ulkoa päin. Pimeäkään ei tunnu enää pimeältä, kun valoja tuikkii eri puolilta. Oli -8,8 astetta pakkasta, lähes tyyntä.
Aivot saavat lisähappea ja rupeavat kehittelemään erilaisia ajatuksia kävellessä. Moni ongelma on saanut ratkaisunsa tai alun siihen juuri kävellessä.
Kävely on suoritettava aamupäivällä, muuten se vaikuttaa haitallisesti iltauniin, olen kuullut sanottavan ja todennut sen myös pitävän paikkansa. Itse lähden mieluummin heti aamulla, ennenkuin aloitan mitään muuta. Sen jälkeen on sitten energiaa vaikka mihin.

tisdag 28 december 2010

Siemenluettelo

Ensimmäinen siemenluettelo on saapunut! Se tuleekin tutkittua tarkoin.

Välipäiviä

Tänään ei päivä tunnu valkenevan ollenkaan, joten turha ainakaan ulkokuvia ottaa blogin kuvitukseksi. Saa nähdä, löytyykö jotakin muuta. Kävin aamulenkillä, tavanomaisella. Vielä niin hämärää, että vaikea tunnistaa vastaantulevia autoja ja autossa istujia. Kaksi  autoa ja kuskia tunnistin. Moikka!
 Mukavaa olla ulkona, kun pakkasta ei ole kuin n. viisi astetta ja tuulikin on aivan olematon.
Kannoin ulkona ollessani puut sisään, mitä nyt tarvitsin.
Poiketessani sisällä keitin aamukahvit uudella MockaMasterillani, jonka joulupukki oli tuonut. Kyllä sillä hyvät kahvit saakin! Kuten kuvasta näkyy, kohdetta ei ole mitenkään järjestelty valokuvausta varten, taustalla näkyy kierrätykseen menossa olevaa pakkaustavaraa esim. Näin minun kuvilleni aina käy, jossain on jotakin, mitä niihin ei tarvitsisi tulla mukaan!
Nyt aion taas lähteä ulkoilemaan. Ehkäpä vuorossa on vähän lumitöitä taas. Jos voimia riittää.

måndag 27 december 2010

Arkea taas

Valoa ei ole kehuttavasti tähän aikaan päivästä, kolmen jälkeen iltapäivällä. Kuitenkin tuntuu, että päivä on jo hiukan pitempi? Eikös sanotakin, että päivä on kukonaskelen pitempi jo Tapanina (vai oliko se Loppiaisena)? Korjatkaa, jos tiedätte muuta.
Aloitin päivän aika rankalla lumenluontikeikalla heti aamuseitsemän jälkeen, kun aura oli käynyt.
Kaksi ja puoli tuntia lunta työnneltyäni olinkin sitten aika naatti. Päätinkin sitten käväistä kaupungissa asioilla, kun keli oli aika hyvää talvikeliä, ei vielä silloin satanut lunta eikä tuulikaan käy tänään. Näin sai autokin "jaloitella" 60 km:n verran.
Iltapäivällä on sadellut lunta hiljakseen. Onneksi ei juuri tuule. Kylmää on -7 asteen verran. Lintuja poikkeaa lintulaudalla, talitiaisten ja sinitiaisten lisäksi myös närhet, harakat ja varikset pyrkivät hakemaan vatsaan sisältöä. Myös yksinäinen vihertikka kävi  tänään ja lähti sitten koputtelemaan raidan kylkeä.
Tien tuskin erottaa hämärän keskeltä. Lumivallit vain nousevat korkeammiksi tien molemmin puolin. Mihin joudummekaan kaiken lumen kanssa, jos sitä tulee jatkossakin yhtä paljon, onhan nyt vasta joulukuu lopuillaan. Talvihan vasta alkaa tammikuussa ja helmikuu on varsinaista sydäntalven aikaa.

lördag 25 december 2010

Joulupäivä

on rauhoittunut aaton kiireitten ja hälinän jälkeen. Päivä on tuskin valjennut kun se jo hämärtyy uutta iltaa kohti ja pimeys laskeutuu lumisten maisemien ylle. Pakkasta oli aamulla reilut -10 astetta, nyt enää - 7,8 ja koillistuuli tohauttelee lumia alas puiden oksilta. Tuulesta johtuen ilma on kylmempää kuin mitä mittari näyttää.
Aurakin on ollut liikkeellä tänään.
Nokia-kissa on haistellut tuulia ovenraosta, kääntynyt takaisin sisälle ja asettunut koko päiväksi makuulle pöydän alle omaan rauhaansa. Pari kertaa se on käynyt ruokakupillansa.
Pojantytär (9 v.) oli valmistanut mummulle pehmeän ja lämpimänpunaisen sydämen, jonka ripustin näkyville makuuhuoneen ikkunalliseen välioveen. Tyttö on muutenkin ahkera ja näppärä tekemään kaikenlaista. Aattoillan hän seurustelun lomassa virkkasi pikkuveljelle päähinettä, joka edistyikin kiitettävästi. Nuorempi sisar (7 v.) opetti minulle uuden tavan taitella servettejä.
Joka kerta nämä pienet tytöt hämmästyttävät minua monipuolisilla taidoillaan, he tuntuvat osaavan niin paljon enemmän kuin me osasimme (minä osasin) heidän iässään.

torsdag 23 december 2010

Vuoden lyhyin päivä

Vuoden lyhyimmän päivän aurinko kurkisteli metsän takaa hetkittäin päiväsydämenä. Ei jaksanut nousta ylemmäksi. Yöllä kuu paistoi täydellä voimallaan valaisten lumisen maiseman ja saaden lumikiteet kimmeltämään valkeassa valossaan.
Orava on hyppinyt puusta toiseen lumista maata pitkin.
Päämääränään lintulauta. Tässä se näyttää istuneen hetken ja kuulostelleen.

onsdag 22 december 2010

Talvipäivän seisaus

Jouluamaryllis symboloikoon joulua tällä kertaa.
Viime päivät ovat olleet kiireisiä, on ollut asioimista kaupparetkillä, on ollut kotona kiireitä, suunnittelua. Puikot ovat heiluneet ahkerasti iltaisin ja vähän päivisinkin. Sitäpaitsi lumi on aiheuttanut omat kiireensä.
Bloggaaminen on jäänyt vähemmälle. Mutta se on luultavasti yleinen ilmiö, joten ymmärtämystä varmaan löytyy sillekin, olemmehan kaikki samassa veneessä, niin sanoakseni.
Joten näin toivottelen meille kaikille hyvää joulua ja onnea uudelle vuodelle. Tänään on vuoden lyhyin ja pimein päivä. Tästä lähtien menemme kevättä kohti. Sen ajatteleminenkin kyllä piristää mieltä ihan kummasti!

söndag 19 december 2010

Kuva sanookin kaiken. Lumipyry ja pakkanen jatkuvat edelleen.

onsdag 15 december 2010

Sain puhelun

ja soittaja kysyi, voisiko hän tulla käymään, hän ottaisi helmilaukkunsa mukaan ja voisimme yhdessä "helmeillä"? Tottakai se sopi. Hänellä oli aamupäivällä ollut joulujuhlan kenraaliharjoitus, nyt hän on kotona ja aika käy pitkäksi.
Ja hän tuli, esitteli helmensä ja tavan kuinka niitä asetellaan alustalle rakentaen haluamiansa kuvioita. Hän kirjoitti helmistä nimensä, rakensi monenmallista kukkasta ja neuvoi minua, kuinka pitää menetellä. Ja kun en heti ottanut kuvaa touhuistamme, se sitten jäi.
Hän halusi niin mielellään käydä ulkona katsomassa jäitä rannassa. Kielsin ensin, mutta myönnyin sitten. Ainahan on positiivista, kun nuoret ja lapset haluavat ulos luontoon! Vaikka pakkasta oli, puimme päällemme ja lähdimme tutkimusmatkalle,
Matkalla alaspäin jo näimme monia jälkiä lumessa.
Ensimmäisenä näkyivät omat jälkeni edellisen retken jäljiltä. Niitä olivat monet kauriit ylittäneet öisillä retkillään.

                                            Lisää kauriin jälkiä.

                                        Tästä on jokin pieni otus loikkinut puun juurelta toiselle. Liian pieniä oravan jäljiksi, luulisin.

                                         Varhaisillan kylmältä taivaalta katseli kasvava puolikas kuun naamaa.
Vesi on alhaalla, mutta siis jäässä on pinta.Laiturin kupeeseen on noussut vettä, joka sitten on jäätynyt. Jäässä on railoja. Pitemmälle emme uskaltautuneet, vaikka mieli olisi tehnytkin.
                                -Jos minä nyt putoaisin jään läpi, niin kastuisin ja sitten tulisi kylmä!
Totta puhui tyttö, vaan emme olleet uhkarohkeita emmekä lähteneet heikoille jäille. 


Laiturilla näkyi tassun jälkiä, aivan kuin eläin olisi yrittänyt jäälle, mutta tuuminut, että vielä on epävarmaa sinne lähteä ja kääntynyt takaisin. Ei näyttänyt jäniksen jäljiltä, olisiko sitten kettu tai supikoira ollut?


Tuuli on pakannut lumen niin tiukkaan, että se on paikoin kestänyt peurankin kävellä, tai siis metsäkauriin.
Paluumatkalla huomasimme tämän valkoisen "tonttulakin", jonka puutarhalamppu on saanut päähänsä.
Vasta sisällä katsoimme pakkasmittaria, se oli iltaa kohden noussut yli kymmeneen ja illalla, kun palautin pojantyttären kotiinsa, mittari näytti kahdeksaatoista astetta pakkasta, mikä on jo aikamoinen lukema näillä kulmin.
Huomiseksi on luvassa etelätuulta ja leudompaa jo.
Virkisti taas arkipäivää tämä vierailu. Huomenillalla heillä on koulun kuusijuhla, ensimmäistä kertaa ensiluokkalaisen elämässä.

måndag 13 december 2010

Vielä muutama päivä

Ensi viikon keskiviikkona on talvipäivän seisaus! Elämme nyt siis sitä talven pimeintä aikaa siihen saakka, sen jälkeen alkavat päivät pidetä kohti kevään valoa ja kesän lämpöä.

söndag 12 december 2010

Yön aikana

Yön aikana on liikkeellä ollut monenlaista kulkijaa, siitä ovat jäljet lumessa todisteena.
Jäin aprikoimaan, voivatko nämä olla hiiren tekemiä reikiä...

Ne ovat noin sormen mentäviä ja pienen pieniä jälkiä kulkee reiältä toiselle. Lumeen ei ole tullut kummoisiakaan jalanpainaumia.

Talven törröttäjiä on vielä runsaasti pystyssä.

Auringon valoa

Aamulenkin jälkeen hain puita sisään. Näin talvella niitten on saatava kuivahtaa sisällä ainakin vuorokauden ajan  (pintakosteus pois) ennen käyttöä. Sitten olikin ihailtava kirkasta aamutaivasta, jossa pilvet seilasivat ja saivat nousemassa olevalta auringolta rusoreunat.



Noin vartin yli kymmenen ylettyivät ensimmäiset auringonsäteet metsän reunan yli ja  talon seinään.

Auringon valo ei ole kovin voimakasta joulukuussa (vaikka se kaiken keinotekoisen valon tehossaan voittaakin).

torsdag 9 december 2010

Valoa

Tämän lampun ostimme vuosia sitten keskimmäiselle pojallemme joululahjaksi. Vuosien varrella hän on muuttanut ja lamppu on kulkeutunut takaisin meille. Minä pidän siitä, mutta nuorison mielestä se saattaa olla vähän "vanhanaikainen". Se on seisonut telkkarin takana antamassa sinne valoa, mutta nyt löysin sille uutta käyttöä. Siirsin sen sohvan viereen, että saan paremmin valoa neulomiseen ja lukemiseen. Olen ennen käyttänyt kirjahyllyn päällä olevaa pöytälamppua siihen tarkoitukseen, mutta se on kaukana eikä anna tarpeeksi valoa. Tämän lampun katkaisijakin on sopivasti lampun päällä, ei tarvitse kumartua alas sammuttaessaan sen.
Mistä sitten valoa telkkarin taakse? Siellä kun ei sovi mikään pöytä olemaan. Kyllä vain keksin siihenkin ratkaisun. Kahlasin mökille auraamattomassa lumessa ja hain sieltä toisen jalkalampun. Se on ollut nuorimmaisen opiskelijaboksissa, mutta nyt hän ei sitäkään enää kelpuuttanut mukaansa muuttaessaan omilleen.

Simsalabim ja tuli valkeus tännekin! Tämä lamppu sopii taas tänne, sillä sen valokatkaisija on taas lattialla ja voidaan katkaista jalalla painamalla samalla kun sammutan telkkarin ja digiboksin sekä jouluvalojen virran toisesta katkaisijasta jalalla painamalla. Kätevää.  Valoa tarvitaan näin pimeänä aikana.
En ole mikään sisustusfriikki. Päinvastoin, pidän vanhoista tavaroistani ja huonekaluistani enkä luopuisi niistä minkään uuden houkutuksen takia.
Telkkarin takana unelmani yrittää pysyä hengissä talven yli. Se on todellakin toinen vanhoista isoista jäljellä olevista kasveistani. Toinen on jukka-palmu, joka sekin on "jatkumo" aikaisempaan isonisoon jukkapalmuun. Otin siitä oksan, jonka panin kasvamaan ja hyvin se on kasvanutkin. Siitä on kuva ollut vähän aikaa sitten tässä blogissani. 





onsdag 8 december 2010

Talvisia maisemia

Harvinaista herkkua, kun aurinko paistaa siniseltä taivaalta eikä tuulikaan hätyyttele. Piti ottaa kamera taskuun, kun lähdin postilaatikolla käymään.
Eihän se taskussa kauaa kerinnyt olemaan. Siellä se postilaatikko on, tämän tien ja poikkitien risteyksessä. Eilen laiton vasta nuo aurauskepit, kun niitä ei kukaan muukaan ollut siihen laittanut ja aura oli ruvennut auraamaan tietä ojan päälle. Ojaanajon välttämiseksi oli kepit laitettava vikkelästi.  Samalla kolasin lumet pois postilaatikon edestä, ettei postin tarvitse nousta autosta jakaessaan postia laatikoihin.

Aurinko saa hangen kimmeltämään valkoisena ja varjot hohtamaan sinisenä.

Takaisin päin mennessä aurinko paistaa vasemmalta, etelän suunnalta tietysti. Tuolla metsan reunassa käännyn vasemmalle.

Tästä lähtee auraamaton tie rantaan ja mökille. Sinne pääsee myös talon vieritse menevää tietä pitkin. Takanani on nyt postilaatikoille menevä tie.
Kuten tavallisesti, patterista voima hiipui enkä saanutkaan enää kuvia komeista, lumen peittämistä katajista.
Nyt patteri on latauksessa. On lähdettävä katsomaan, joko lie lantut kypsyneet.

måndag 6 december 2010

Itsenäisyyspäivänä

Itsenäisyyspäivä. Keli on talvinen, lunta sataa taas, se alkoi jo eilen illalla. Lämpömittari on nollassa. Joten onkin hyvä ilma lumilyhtyjen tekemiseen illaksi. Kävelin tai kahlasin lumessa ottamaan kuvia rannasta. Siellä ei ole liikkunut muita kuin jäniksiä ja metsäkauriita jäljistä päätellen.
Takaisin samoja jälkiä
Lumi peittää maan todellakin.Puut ovat kauniita lumipuvussaan.


söndag 5 december 2010

Nostalginen postaus

Olen nostalgisoinut tässä istuessani ja muistellut aikaa, jolloin aloitin blogin pidon. Innostuin bloggaamaan helmikuussa tänä vuonna. Alkajaisiksi kävin yhden illan kurssin kansalaisopistossa, että pääsisin jyvälle siitä, kuinka tämä kaikki toimii. Yksin en olisi moista hanketta uskaltanut aloittaa. Mutta niin se vain alkoi sitten sujua.
 Aloitin ensimmäisen blogini ruotsin kielellä luonnollisista syistä, koska asun täällä ruotsinkielisessä ympäristössä, jossa ei suomen kieltä muuten kuule kuin tuttujen suomalaisten kanssa puhuessa ja tietysti oman perheen jäsenten. Ja nyt, kun muutin tänne uuteen talooni, sain myös suomalaisia kanavia rutkasti lisää. Pari vuotta sitten voin nähdä ainoastaan Suomen TV1 -kanavan. Suomen kielen ylläpito on tapahtunut myös sanomalehtien välityksellä. Tilasin Aamulehteä vuosikymmenet, kunnes senkin saapuminen, luultavimmin säästötoimien vuoksi, jäi kovin satunnaiseksi. Toisinaan olin ilman lehteä 3-4 päivää, kunnes lehdet suvaitsivat rojahtaa postilaatikkoon neljän-viiden päivän nippuina. Aamulehdessä eivät kuulemma voineet asialle mitään tehdä. Täkäläisestä postista tiedustellessani sanottiin viivästymisen johtuvan Turun puolen postin säästötoimista: he kuulemma säästävät kuljetuksissa pitämällä lehtiä siellä ja lähettävät isomman erän kerrallaan!!? Asia jäi kyllä vähän epäselväksi, koska en soittanut Turun postinjakeluun... vaan lopetin koko tilauksen.
No niin, siis bloggaamisen aloitin helmikuussa, maaliskuussa sitten päätin aloittaa uuden blogin suomeksi. Se on tämä blogi siis. Oikein mukavaa on ollut tutustua blogimaailmaan ja bloggareihin! Toivonkin vain, että jatkossa tuntuu yhtä mukavalta. Tosin kahden, ja nyttemmin kolmen, blogin ylläpito vaatii osansa...
Luin maaliskuun blogikirjoituksiani. Siinä mm. pohdin erään kaupassakäynnin yhteydessä tämän kaupan mahdollista kuolemaa tai myyntiä. Nyt  voin sanoa, että aavistelut ovat toteutuneet, ei onneksi kaupan kuolemaan, vaan siten, että kauppa on myyty uudelle omistajalle. Näin kaupanteko jatkuu entisellään uuden omistajan alaisuudessa.
Vanhat merkit pitivät siis paikkansa.
2. adventti kirkastuu hiljakseen päivän puolihämäräksi. Toistaiseksi ei sada lunta, mutta taivas on pilvinen ja saatamme vielä lunta saadakin. Onneksi ei käyt tuulikaan. Maisemat ovat todella jouluiset.

lördag 4 december 2010

Lumisadetta ja piparien paistoa

Koska edessä on pyhäpäiviä, ajattelin käydä täydentämässä varastojani ja varautua myös siihen, että saisin iilin tehdä esim. lanttulaatikot valmiiksi pakastimeen. Odotin, että tiet olisivat vaikeakulkuiset eilisen lumisateen takia, sen takia lähdinkin liikenteeseen vasta puoli yhdeltätoista. Olin ehtinyt paistaa pellillisen pipareita siihen mennessä. Ylläri olikin suuri, kun tiet olivatkin mitä parhaimmassa kunnossa, joka paikassa aurattuja ja kotipihallakin kävi aura joskus aamuyöstä (en viitsinyt katsoa kelloa).
Kaupassakaan ei ollut vielä ruuhkaa siihen aikaan.
Sain mitä halusinkin, loput saivat jäädä kauppaan.
Sitten olikin - päivälehden jälkeen - vuorossa piparkakkujen paistaminen.
Muutaman pellillisen sain taikinastani, jonka oli eilen tehnyt. Täytyy tunnustaa, että verotin taikinasta aikalailla jo tekemis- ja leipomisvaiheessa, ennenkuin piparkakkumuotit pääsivät lähellekään. On se niin hyvää!
Ulkoileminen jäi tekemättä aamulla, joten ulos teki mieli lähteä. Auran jäljiltä oli vielä kolattavaa ihan tarpeeksi minullekin. Lunta satoi sankasti, joten olin kuin lumiukko pihassa, kun poistin vanhoja lumia pois uuden tieltä.

                                           -Lumihiutaleita hiljalleen sataa maahan lumivalkoiseen...
Lumihiutaleita satelee. Tuolla metsässä, aivan lumivallien takana näkyy kauriitten jälkiä niiden käytyä öisillä ruuanetsintäretkillään.
Kuin joulukuusi, kynttilät vain puuttuvat. Senkin juurella näkyy kauriitten jälkiä.

 Lintulaudalla poikkeavat tintit ahkerasti lumisateessakin. Niitä ei pahemmin häiritse, vaikka liikun aivan vieressä lumikolani kanssa.
Puoli kolmelta oli jo niin hämärää, että jouluvalot rupesivat loistamaan. Tunnelma on jouluinen kun puitteet ovat näin jouluisen lumivalkeat.

Rappujen edessä kenkäharja on uponnut lumeen.
Kun olin lumet luonut lakkasi myös satamasta. Ilma on hetkeksi kirkastunut.


Olen varautunut pakkasyön varalle. Kohta on sytytettävä tulet uuniin.
Lämmintä iltaa kaikille toivottaen!