fredag 30 augusti 2013

Hieno myöhäiskesän päivä. Aurinko paistaa, lämmintä aamulla noin 14 astetta, tuuli pohjoisen puolelta. Aamulla kurjet levottomia, huutelevat toisilleen isoissa parvissa.
 Etsivät myös "omiansa". Vajaan kymmenen kurjen parvi oli lentämässä lahdelta poispäin kauempana taukoa pitävien isompien parvien luokse. Parvet huutelivat toisilleen. Pian lentävästä parvesta erkani yksi kurki ja heti toinen sen perään  kaartaen takaisin lahdelle päin ja ne huutelivat kuin sanoen - "missä sä soot haloo, me ollaan lähdössä!".
Taisivat käydä ihan rannalla asti. Pian ne kuitenkin tulivat takaisin lentäen samaan suuntaa kuin parvi, josta ne olivat eronneet. Samalla huudellen. Mutta ne tulivat kuulluiksi, sillä vastaan toisten menosuunnasta lensi kurki suuresti toitotellen - " täällä mä olen, etsittekö minua, lähdin edeltä jo syömään"!  Ne yhtyivat samaan lentomuodostelmaan peräkkäin ja lensivät sinne, minne muutkin olivat menneet. Äänistä päätellen varsin iso lauma siellä oli ja on edelleen  ruokailemassa pelloilla ja rannalla.

Vielä muutama puimuri töissä pelloilla.

tisdag 20 augusti 2013

Elokuuta Augustimånad

En tiedä, miksi otin tämän kuvan; ehkä valon vuoksi, jota tulee sisään ulko-oven yläpuolella olevasta ikkunasta ja samalla seinävalaisin luo omaa valoaan. Lamppuja ruvetaan tarvitsemaan aina vain enemmän taas, kun illat käyvät hämärämmiksi . Muuten uskomattoman nopeasti päivät lyhenevät, illalla on kyllä valoisaa vielä yhdeksän jälkeenkin, mutta aamulla on aika pimeää vielä viiden maissa, vaikka vielä pieni hetki taaksepäin tuolloin oli jo aurinko noussut. Ja yöllä on jo pimeää. Ei enää tassutella yön hämärissä ilman lampun valoa, mikä on erityisen viehättävää valoisina kesäöinä.
Dagarna blir kortare med en väldig fart. Kvällarna är nog ganska ljusa ännu, men morgnarna blir mörkare i rasande takt. Vid fem-tiden är det ännu mörkt, inte för länge sedan sken solen redan vid 4-5 -tiden.. Man får ta lamporna till hjälp.
Ulkona vielä pelakuut kukkivat ja monet muutkin puutarhassa kasvavat kukat, kultapallot, ukonhatut, ruusut , punahatut ja ym joista minulla ei nyt ole tuoretta kuvaa tarjota. Eikä sen puoleen, ei se kesä vielä ohi ole, lämmintä on ja aurinkoista, vaikka päivät lyhenevätkin.
Oikeastaan vieläkin hiukan liian lämmintä ulkotöihin. 
Ute trivs pelargonerna ännu. Och i trädgården blommar gullbollarna, stormhattarna, rödhattarna...

Pitäisi ruveta lapiotöihin, kaivaa esiin uusia istutuspenkkejä, siirtää joitakin kasveja jo tänä kesänä, viimeistään ensi keväänä. Toistaiseksi olen vain kaatanut muutaman puun, leikannut muotoon pari puuta, niittänyt luonnon nurmikoilta pitkäksi kasvaneet heinät ja tietysti hiukan myös kitkenyt rikkaruohoja kukkapenkeistä.
Det är dags snart att börja gräva i landen, främst för att flytta vissa växter, dela vissa och förbereda för våren.
Kävelylenkeillä olen ottanut valokuvia, ehkä joskus myöhemmin käytettäväksi maalausten aiheina.
Tässä komea rivi vaahteroita suojaamassa tonttia. Nurmikosta näkee, että aika kuivaa on ollut loppujen lopuksi.
Under promenader har jag tagit bilder, kanske för att använda dem i målningar senare. Här en vacker rad av lönnar vid vägen som skyddar tomten innanför för insyn och vindar.
Syyspuinnit ovat hyvässä vauhdissa. Tässä yksi puimuri sunnuntaitauolla.
Hösttröskningern är i full gång. Här en tröska i söndagsvila.
Ja maisemassa näkyy myös vanhoja rakennuksia siellä täällä. Tämäkin on autiotalo vasikkalaitumen perukoilla.
Och här och var syns det gamla byggnader, som här ett gammalt stockhus som står i en hage, där kalvar och ungdjur betar.

Ei sattunut tällä kertaa näkymään vasikoita laitumella.
                                          De var inte ute den här gången.

torsdag 15 augusti 2013

Kielestä ja kielen käytöstä

Helteet tuskin enää palaavat, syksy tekee tuloaan. Luoteistuuli puhaltelee reippaasti, se viilentää ilmaa, tällä hetkellä 15 astetta lämmintä varjossa (kello 11.00). Tunnin kävelylenkkikään ei tuntunut enää hikiseltä hommalta. Tietysti unohdin kameran kotiin, nyt olisi ollut hyvä valokuvausilma, puolivarjoa eikä sumua.

Välttelen suomalaisten filmien katselemista, niissä kun on kurjuutta  tarjolla ylenpalttisesti. Ihmiset pettävät toisiaan, hyppivät sängystä toiseen estottomasti, ovat välinpitämättömiä noin yleensä. Ovat yleensä töykeitä ja pöyhkeitä. Nyt siis yleistän. Vedän kaikki saman kamman lävitse. Mutta näin on sattunut kohdalleni  käymään. Olen vain nähnyt tuollaisia esityksiä televisiossa. Pahin esimerkki oli jo onneksi lopetettu ohjelma Kotikatu, siinä petettiin oikein olan takaa, normaalia perhettä siinä ei tainnut olla ollenkaan. Ihmettelin aina, miksi se oli saanut niin suuren suosion. Mutta siis eikö niin, että yleisö saa mitä haluaa?  Siis ei suomalaisia filmejä eikä teatteriesityksiä minulle, kiitos.
Nyt tuli  ongelma myös suomeksi tekstitettyjen ulkomaistenkin filmien suhteen. Ainakin niiden, joissa  käännetään kaikki kirosanat v-alkuisilla sanoilla. Käy hyvin yksitoikkoiseksi katsella tuota v-u sanaa yhtenään. Joko kääntäjän sanavarasto on pieni tai sitten tuo sana vain on niin pysyvästi etsautunut suomen kieleen kirosanana, että siitä on tullut salonkikelpoinen. Mutta ei kiitos minun puolestani! En kuuntele alapään sanoja olohuoneessani enkä varsinkaan perheeni kanssa.
Muutenkin käännökset pistävät korvaan. Vai mitä sanotte esim: - Mitä hänelle kävi? (kun mielestäni pitäisi olla miten hänelle kävi). Tämä tuntuu olevan pikemmin sääntö kuin poikkeus juuri tuossa yhteydessä. Olenko noin pudonnut jo kärryiltä, vai pistääkö tämä kenenkään muun korvaan?
Eräs toinen asia on ainesanan käyttö kuin konkreettisesta substantiivista, esim. säätiedotuksissa sanotaan sää on sateinen, poutainen, pilvinen. ennen sanottiin sateista, poutaista, pilvistä. En nyt keksi tässä muita esimerkkejä, niitä kyllä on.
Kieli muuttuu ja kehittyy. Tuo viimeinen esimerkki on nyt sellainen, jonka ainakin joissakin tilanteissa voi hyväskyä.
Outoa oli minulle palattuani takaisin suomen kielen pariin esimerkiksi sana poutaantua. Sää poutaantuu, sanoi uutisten lukija. Okei, se on uusi sana vanhoista johdettu, kuten voimaantua ja voimaannuttaa, tuhonta ja tuhontaa, tuhoonnuttaa.

Kieliasiat kiinnostavat tietysti. Koska vielä katselen kieltä ulkopuolelta, ehkä näen asioita toisin kuin kielen kanssa koko ajan ylöskasvaneet ja sen kanssa koko ajan kosketuksissa olevat.
Tämä tällä kertaa tästä asiasta. 

söndag 11 augusti 2013

Sumuinen sunnuntaiaamu En disig söndagsmorgon

Sunnuntaiaamu valkeni sumuisena, tyynenä, mittari näytti 13 astetta, kun lähdin pyörälenkille. Ajatuksenani oli ottaa valokuvia taloista, joiden ohi pyöräilin, tai taloryhmistä. Tsii  sain kokea pettymyksen, sillä sumua oli todella niin runsaasti, että eteen ei nähnyt paria kymmentä metriä enempää.  Eikä se siitä ruvennut hälvenemäänkään. Silmälasini kävivät sumusta sumuisiksi, jopa vaatteisiin tunkeutui kosteus.
Jag tog mig en runda med cykeln tidigt på morgonen. Tänkte ta bilder på vissa ställen, men tji fick jag, det mesta låg i höljd av dimma. Haga kungsgård är så nära belägen vid vägen, att där fick jag några bilder. Samtidigt hördes det ljud och kackel från åkrarna, där det var massor med fåglar, av ljudet att bestämma, både gäss, svanar och tranor.
Jopa oikean tienhaaran tunnistaminen oli hankalaa, piti kurkistaa silmälasien yli ja todeta, missä mentiin. Tuolla edessä olevilta pelloilta kuului valtaisa lintujen metakka, siellä oli varmaan hanhia, joutsenia ja kurkia paluumuuttamassa. Tässä niillä on tapana pitää kokousta ja ruokailla. Ne varmaan kerääntyvät myös isommiksi joukoiksi lähteäkseen sitten taas eteen päin.
Varsinainen kohteeni oli tämä kuninkaankartanon navetta, joka jää nyt lopullisesti paitsioon, kun uusi on rakenteilla.
Ladugården på Haga var ett av mina motiv, som jag tänkte fota. Så dimmigt syntes den också, fast den ligger ju intill vägen. Den gamla lagården alltså, den nya håller på att ta form på andra sidan om vägen, bakom min rygg här så att säga.( Den nya har jag nämnt åtminstone i inlägget den 6.7.2012)(Och faktiskt i det föregående inlägget!)
Sw sijaitsee aivan tien vieressä, joten jotain sain näkymään valokuvassa, tosin harmillisen harmaana.

Uusi on rakenteilla tien toisella puolella. Siitä olen kertonut aikaisemmissa postauksissa (mm 6.7.2013)(Ja tosiaankin tuossa edellisessä postauksessani on valokuva siitä, en muistanutkaan.)
Lopuksi vielä kivimakasiini, josta siitäkin on ollut kuvia täällä aikaisemmin (kesällä 2012)
  och stenmagasinet har jag nämnt i inläggen sommaren eller hösten 2012.
Toisella kerralla sitten parempia kuvia.
Nyt paistaa aurinko ja sumu on poissa. Mittarikin kipuaa ylöspäin jo lähellä 20 asteen rajaa. Sunnuntairauhaa meille kaikille.
Bättre bilder en annan gång. Nu skiner solen igen och dimman är borta. Temperaturen stiger upp mot 20-strecket med fart.
Söndagsfrid till oss alla önskas!

tisdag 6 augusti 2013

Vuosipäivänä

Helle jatkuu yhä vain. Välillä jo toivoisi vähän sadetta ja pilvistäkin ilmaa, mutta ei. No, loppuviikolla on viilenevää, lupasi säätiedotus eilen.Onhan se ihanaa kun aurinko paistaa, pelkästään se jo antaa energiaa. Kun  itse ei ole auringonpalvojasorttia, sellaista joka voisi maata tuntitolkulla auringossa ja nauttia siitä, vaan tällainen etäältä aurinkoa ihaileva, jonka on parasta pysytellä varjossa ja viileässä kuumalla ilmalla (niin ettei oikein normaalista elämänmenosta tule mitään), toivoisi jo vähän viileämpääkin, että voisi päästä tositoimiin. Mutta ei hätää, kyllä se viileys, niin, jopa kylmyys, vielä vääjäämättömästi tulee, siitä voimme kaikki olla varmoja.
Viikonloppu meni lastenlasten seurassa, he jopa olivat yökylässä. Neljä vilkasta ja ihanaa lasta, kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Kun iltauinnin jälkeen rauhoituttiin iltapalalle, muistelimme menneitä ja ajattelimme tulevia. Heitä huoletti, kun asun yksin, eikö se ole vähän pelottavaa, kun on ihan hiljaista,  ja mitä minä teen täällä yksin ollessani. Kerroin heille yleensä nauttivani hiljaisuudesta ja yksinäisyydestä! (Enhän minä nyt NIIN yksin ole) Johon  he kontrasivat: ...-  ja sitten me tullaan tänne metelöimään ja sekoittamaan. Johon minä taas, että välillä on vain mukavaa, kun on elämää ja ääniä ympärillä.
Farmorin kultaiset pienet kullannuput!

Pienin väsyi iltapäivällä  niin, että hän vain nukahti ulkoa tultuaan matolle ruskean unirättinsä kanssa (hän kyseli var är min bruna snuttetrasa? Hän halusi nimenomaan sen ruskean.). Peittelin hänet siihen, en raaskinut nostaa sänkyyn, ettei hän olisi taas herännyt. Uni on kuitenkin tarpeen. Ja hänpäs nukkui makeasti, käänsi vain välillä kylkeään eikä kova alusta häirinnyt yhtään.
Tänään, tiistaina, hän täytti kolme vuotta!

Tein  samojen lasten kanssa Kastelholmin linnaan retken  lapsenvahtina, kun tämä Putte näki päivänvalon klo 12.12.
Johtuiko sitten siitä, että aivan sattumalta lähdin ajelemaan sinne päin tänäänkin aamulla kauppareissulta palatessani.
Katselin vain autosta maisemia.


Kastelholmin vierassatama. Näkyy tieltä ja sillalta.
Poikkesin vielä hautausmaalla kastelemassa kukat.
Ja kotimaisemissa oli otettava vielä kuva naapurina olevan kuninkaankartanon rakenteilla olevasta suurnavetasta, jossa tulee asustamaan lypsylehmiä, kunhan se valmistuu. Ehkä jo ensi kesänä.