fredag 30 augusti 2013

Hieno myöhäiskesän päivä. Aurinko paistaa, lämmintä aamulla noin 14 astetta, tuuli pohjoisen puolelta. Aamulla kurjet levottomia, huutelevat toisilleen isoissa parvissa.
 Etsivät myös "omiansa". Vajaan kymmenen kurjen parvi oli lentämässä lahdelta poispäin kauempana taukoa pitävien isompien parvien luokse. Parvet huutelivat toisilleen. Pian lentävästä parvesta erkani yksi kurki ja heti toinen sen perään  kaartaen takaisin lahdelle päin ja ne huutelivat kuin sanoen - "missä sä soot haloo, me ollaan lähdössä!".
Taisivat käydä ihan rannalla asti. Pian ne kuitenkin tulivat takaisin lentäen samaan suuntaa kuin parvi, josta ne olivat eronneet. Samalla huudellen. Mutta ne tulivat kuulluiksi, sillä vastaan toisten menosuunnasta lensi kurki suuresti toitotellen - " täällä mä olen, etsittekö minua, lähdin edeltä jo syömään"!  Ne yhtyivat samaan lentomuodostelmaan peräkkäin ja lensivät sinne, minne muutkin olivat menneet. Äänistä päätellen varsin iso lauma siellä oli ja on edelleen  ruokailemassa pelloilla ja rannalla.

Vielä muutama puimuri töissä pelloilla.

2 kommentarer:

  1. Tuo kurkien muuttomatkan lähtö seurailu on minusta hienoa. Joka syksy kuunnellaan juuri noita kutsuhuutoja ja harjoitus kierroksia katsellaan ,että nuoretkin oppivat miten matkustetaan. Lähtö tapahtuu täällä meidän suunnassa parveiluna tuolla suurilla sänkipelloilla ja harjoitus nousuja ottavat. Kun aloittavat ympyrässä lentämisen ja samatta nousevat ylöspäin. Tietyssä korkeudessa on tuuliolosuhteet hyvät ja sitten alkaa aura muodostumaan . Huudetaan selvästi nyt matka alkaa ja minä sanon heille hyvää matkaa ja palatkaa ensikeväänä ,tööt tööt...

    SvaraRadera
    Svar
    1. Sirkkis, on se luonto ihmeellinen. Aina jotain tapahtuu. Kurkien muutto on vaikuttava tapaus. Minäkin aina mielessäni hyvästelen ne, toivotan onnellista matkaa ja toivottavasti nähdään taas seuraavana keväänä.

      Radera