onsdag 28 juli 2010

Sieniviljelmä

Puolilta päivin oli sade loppunut, mutta parempi sekin kuin ei mitään.
Huomasin tänään saaneeni sieniviljelmän appelsiinipuun ruukkuun (sisällä). Mullan pinnalla on ollut jotakin keltaista, joka pikku hiljaa on lisääntynyt välillä muistaessani kastella ruukkua. Keltaiseen on kasvanut ikäänkuin pieniä nyppylöitä kastelujen välillä. Kuivuutta ne ovat hyvin sietäneet. Yht´äkkiä tänään havaitsin täyskasvuisen keltaisen sienen ruukussa! Olin aivan ällikällä lyöty!
Kuinka se siihen oli ilmestynyt?

Se on edelleen täysin keltainen, yksivärinen. Sillä näkyy olevan sukka varressa.
Nyt illalla hattu on jo pudonnut ja varsi katkennut. Saa nähdä ilmestyykö lisää sieniä. Ei ehkä aivan toiveunelma ruukussa, onkohan itiöitä ollut ostomullassa mukana.
Täytynee vaihtaa multa loppukesästä ja isompi ruukku.

Vihdoinkin sataa

Aivan ihmeellistä, tänään sataa!! On aivan tyyntä, on lämmintäkin (+16 varjossa) ja satelee oikein kunnon sopivaa kesäsadetta! Koko luonto tuntuu keskittyvän vain janoansa sammuttamaan. On aivan hiljaista, vain sadepisaroiden tuskin kuultava ropina ränneissä. Ah, autuutta!

tisdag 27 juli 2010

Naisten viikosta ja Jaakosta se alkaa

Tänä kesänä on vaivannut kuivuus näitä seutuja. Kunnon sadetta ei ole saatu sitten kesäkuun alun. Kolean kesäkuun jälkeen sitten myös hellettä on saatu, aivan tarpeeksi mielestäni.
Tällaisissa olosuhteissa kaikki kasvava on kovin herkkää kuivumaan ja kuihtumaan pois. Ruusut ovat kukkineet hiukan kituen kuivuudessa ja kuumuudessa. Ensimmäiset auringonkukat avanneet kukkansa. Niitäkin on kuivuus uhannut monta kertaa.  Silloin kun lehdet lerpattavat kuin tiskirätit, on ollut pakko heittää niille ämpärillinen pari vettä.
Hosta kukkii hopeapajun siimeksessä. Olen juuri niittänyt heinää pois niiden ympäriltä ja kohta kerään heinät kompostiin.

Syksyn merkkejä on ilmassa. Mm tämä (kanadan?) piisku on syksyinen kukkija.

Ja tietysti omenapuut kasvattelevat syksyn satoa.

Mihinkähän taas saisinkaan nämä hopeapajun taimet istutettua.

Ja pitäisi löytää paikka myös tuijille, jotka elelevät multakasan kupeessa edelleen.
Maa on nyt kuivaa ja kovaa ja ilma helteistä, ettei kaivaminen eikä kärrääminen paljoa innosta.
Hyvä puoli tässä kesässä on ollut se, kun ei ole tarvinnut kovin usein ruohoa leikata.

fredag 23 juli 2010

Kuivuudesta huolimatta


Aamukävelyllä

Tänään puhaltaa voimakas pohjoistuuli. +16 astetta klo 8.00. Pahin (paras) lämpöaalto rupeaa hellittämään otettaan. Mutta ei vieläkään sadetta. Joku muisteli, että viimeksi täällä on satanut joskus kesäkuun alussa. Joten kuivaa on.
Mukaani lähtivät kisulit, jotka istahtivat armollisesti odottamaan, kun kuvasin tien varressa kukkivaa
jonkin sortin piiskua, en ole varma nimestä.

Tämänkään villikukan nimeä en muista tähän hätään.

Lisää niitä on täällä. Yritän saada mahdollisimman monet villikasvit säilymään, mikä rimmaa huonosti toisaalta halujeni kanssa laajentaa nurmikkoa ja istutuksia. Mutta, mutta, jokin keino ehkä löytyy.

Iloitsen jokaisesta löytämästäni uudesta tammentaimesta. Niitä alkaa olla aika paljon, näitä suojelukohteita.

torsdag 22 juli 2010

Keittotaidosta

Katselin äsken tv:stä Nigel Slaterin ruokaohjelman. Uusi idoli syntynyt! Siksi, että hän laittaa yksinkertaista ruokaa mieluiten itsekasvattamistaan tai ainakin lähituotetuista aineksista. Siis yksinkertaista, kevyttä, konstailematonta. Usein reseptejä lukiessa muuten, ainakin minä, saan tunteen, että ruoasta yritetään tehdä  mahdollisimman monimutkainen juttu. Miksei sitä voisi laittaa yksinkertaisesti ja helposti! Ja kuitenkin hyvää! Aivan kuten Nigel Slater tekee.

onsdag 21 juli 2010

Uusia kukkia aukeaa

Sillä aikaa, kun olen näperrellyt tietokoneella, on ulkona alkanut kukkia unikko, itsekylväytynyt, maan siirrossa syntyneen multakasan viereen. Ne kai kaikki olivat alueella, jolta multa kuorittiin pois. Mutta siis ne ovat kuitenkin säilyneet hengissä!
Myös ritarinkannus on alkanut kukkia. Sen varret ovat niin pitkiä, että on kurkotettava kameraa ylöspäin kukkien saamiseksi kuvaan. Vieressä vasemmalla valmistelee myös korkea kasvi kukintaansa, nimittäin kultapallo, syksyn kukkija. Näiden väliin on mahtunut vielä ukonhattu, joka on vasta nupussa.


Myös Peace-ruusu valmistautuu avaamaan kukkiaan.

Oregano eli mäkimeirami kukkii suurilla alueilla täällä luonani. Olen antanut sen levitä, osin riittämättömyyteni takia osin siksi, että se on niin kaunis, tuoksuva ja houkuttelee perhosia ja mehiläisiä. Kaiken aikaa oreganojen yllä lepattelee erilaisia perhosia ja surrailee mehiläisiä. Siksi se on niin kiitollinen kasvi pitää.

Terassin rappujen vieressä oleva kukkapenkki: Siinä kukkivat mäkitupakat ja sormustinkukat, kehäkukat, joita on itsekylväytyneinä tulossa lisää, hajuherneet, krassit ym. 

tisdag 20 juli 2010

Selvennys

Tämä blogi siis jatkaa entiseen malliin. Selvennykseksi mainittakoon.

Uusi vanha blogi käyttöön

Olen ottanut kolmannen blogini käyttöön. Oikeastaan se on ensimmäinen, mutta se on lepäillyt tähän saakka. Olen päivittänyt sinne kaikkea pientä  mapeistani. Sillä kuvat, jotka makaavat mapeissa, eivät tuota kenellekään mitään iloa. Näin ehkä joku voi saada jotakin silmänruokaa niitä katsellessaan. Tarkoitus ei ole esittää mitään lopullisia taideteoksia, vaan sellaista, mitä olen hetken mielijohteesta vapaa-aikoinani piirrellyt tai maalannut.
Tietysti olisin iloinen sitten kommenteista, jos niitä joku katselee.
Ja oikeudet kuviin ovat siis minulla; ei voi lainata ilman lupaa.
Pääset blogiin klikkaamalla oikealla palkissa olevaa ruusun kuvaa.

söndag 18 juli 2010

Muurahaiset


Kasvihuoneen takana...

on iso ja vanha muurahaiskeko.

Keko kätkeytyy hyvin nokkosten ja heinien taakse. Sillä on suojanaan tuuheat kuusenoksat.
Sitä vartioi pari komeaa ja piikkistä ohdaketta.
Sieltä lähtevät joka päivä valtavat muurahaisten joukot työpäiväänsä suorittamaan. Ne kulkevat omia tallattuja polkujaan pitkin. (Riittää niitä kyllä muillekin alueille). Tässä yksi niiden valtateistä ohittaa
työkaluvajan nurkan...(klikkaa kuva isommaksi)
...sivuten sisäänajoramppia, jonka me valitettavasti joudumme jakamaan muurahaisten kanssa.
Yleensä poluilla on aina liikennettä, mutta eilen kuumimpana aikana keskipäivän aikoihin polut olivat aivan tyhjät. Nekin siis pitävät siestaa, jos on oikein kuumaa.

lördag 17 juli 2010

Heinäkuuta

Kesä kypsyy. Oregano ruokkii mehiläisiä ja perhosia.

Malva sydänkesän kukkija


Harjaneilikoita eri väreissä




fredag 16 juli 2010

Perjantain touhuja

Perjantaiaamuisin on tapanani käydä ensin viemässä kertyneet tetrat, purkit, pullot ja lehdet kierrätyskeskukseen. Siellä oli paikkoja freshattu sitten viime kerran, vanhat containerit oli viety pois ja tilalle tuotu hyvässä ojennuksessa pysyvät uudet säiliöt, joihin työnnetään tavarat pienen muovilla suojatun luukun kautta. Näyttää oikein siistiltä tosiaan, tavarat ovat kenenkään koskettelemattomissa sen jälkeen, kun ne on sisään työnnetty. Eikä kukaan pääse lukemaan enää lehtiä, jotka on sinne heitetty, kuten entisessä containerissa. Ympäristökin oli siistitty. Toivottavasti se pysyykin yhtä siistinä jatkossakin.
Tämän  jälkeen lähden kauppaan, on tavallisesti ostettava jääkaappiin täydennystä. Tiedän sitten, että pärjään näillä ostoksilla ehkä seuraavan viikon puoleen väliin, jos ei mitään odottamattomia tapahdu.
Kaupassa tapasin tuttavan, joka totesi, että heinäkuu on kulunut todellisen laiskottelun merkeissä, on niin kuuma, että ei jaksa tehdä mitään. Ulkona on sitäpaitsi kimpussa heti paarmat ja muut pistäväiset, jos sinne jaksaa raahautua. Uimassakaan ei tule käytyä, merivesi tuntuu kylmältä. Hän sanoi vain käyvänsä suihkussa ahkerasti. Olen todennut saman, paarmat on innokkaana kimpussa, jos vain vähänkään yrittää jotakin tehdä. Siispä kuumuudessa luovutetaan, annetaan olla ja odotetaan parempia, viileämpiä aikoja.

torsdag 15 juli 2010

Nähtyä tv:ssä

Televisiosta tulee tietysti ohjelmaa jatkuvasti, mutta kiinnostavia ohjelmia on hauska löytää. Vuosien varrella on nähty monia tanskalaisia elokuvia ja elokuvasarjoja. Parhaillaan menee Anna Pihl, etsivä, samoin on nähty Murhakomissio. Kaikki hyviä sarjoja, rakennettu mielenkiintoisiksi, asiallisiksi ja tehty hyvin ja huolella. Näyttelijät ovat kiintoisia, persoonallisia. Tapahtumat sellaisia, että niitä voisi täällä kotosuomessakin tapahtua. Yksi uusi kiinnostava sarja on tämä tiistaisin nähtävä ulkomaan katsomo, vai mikä se nyt on nimeltään, jossa esitetään tanskalaisia filmejä. Olen sattumalta ollut toosan ääressä tiistai-iltaisin yhdeksän maissa. Toissa tiistaina esitettiin filmi liikenneonnettomuudessa halvaantuneesta miehestä ja hänen tyttöystävästään. Tarinasta kehkeytyi kolmio- ja neliödraama, joka piti otteessaan loppuun saakka. Nyt tiistaina kerrottiin tarina tanskalaisista YK-joukoista Afganistanissa. Kuka saattaisikaan kuvitella täällä rauhallisessa pohjolassa, mitä nämä sotilaat joutuvat siellä, aivan sattumien oikusta, kokemaan. Päähenkilö koki sellaisen trauman, että hän ja hänen perheensä koto-Tanskassa joutuivat maksamaan kovan hinnan lopun ikäänsä tästä muutaman kuukauden operaatiosta vieraassa maassa. Heidän elämänsä suistui kokonaan raiteiltaan.
Kävi kai selväksi, että pidän tanskalaisista filmeistä. Tanskalaisista on pikkuhiljaa kehittynyt varteenotettavia filmintekijöitä. Englantilaisten rinnalla mitä parhaita.

onsdag 14 juli 2010

Tangomarkkinat

Katselen tangomarkkinoita, kun ei helteessä voi muutakaan tehdä.
Suomi sai tällä kertaa kypsän artistin kuninkaallisekseen, vaikuttaa ainakin siltä. Kelaan Marko Maunukselan esityksiä läpi aina uudestaan. Mielestäni hän esittää laulut tunteella, huolella, täsmällisyydellä, jota ei monella osallistujista ole. Mikä artikulaatio hänellä, siis jokaisesta sanasta saa selvän! Sitä paitsi esitykset on jäsennelty hyvin, sanojen sisällöstä tulee ymmärrettävää hänen esittämänään! Toisin kuin monien muiden esityksistä., jotka ovat mielestäni jäävät tasapaksuksi ulkoluvuksi, jos sallitaan ilmaisu.
Hän on hiottu esiintyjä. Pitää katsekontaktin yleisöönsä.
Vähän minusta kyllä tuntui tuomaripeliltä näiden kahden finalistin keskinäisessä arvostelussa. Mutta saattaa olla, että katselen puolueellisesti asiaa, koska olen pitänyt Maunukselalle peukkua koko ajan.
Amadeus-veijari luovutti kruununsa. Olisin kyllä mielelläni kuullut hänen laulavan yhdessä Maunukselan kanssa, mutta siihen hänelle ei annettu tilaisuutta.
Amadeus on jätetty pois muuten kaikkien aikojen tangokuninkaallisten esittelystä. Missähän syy?

tisdag 13 juli 2010

Hellepäivä taas

Migreenin hiukan hellittäessä kuljeskelin ulkona heikoin polvin ja voimattomin jaloin, poimin hieman metsämansikoita, katselin kuivuutta ja toisaalta esimerkiksi sormustinkukan elinvoimaa: se on levinnyt kauas metsän puolelle ja kukkii siellä ylväänä yksinäisyydessään. Tosi upea kukka ja kasvi.
Krassit kukkivat auringossakin.
Sisällä päätin sitten aikaansaada jotain hyödyllistä, vain ihan hissukseen ja tein kakkupohjan, josta on tarkoitus aikaansaada mansikka-kermakakku myöhemmin.  Hoidin tiskit pois. Kaikki jäi eilen tekemättä hirveän päänsäryn ja oksentelun takia. Kävin polkupyörällä postilaatikolla hakemassa päivän lehden. Kuumaa on ulkona. Sisällä on hiukan viileämpää kuitenkin.


                                                 Myös malva uhmaa kuumuutta ja kuivuutta.



Luonnosta puutarhaan tullut alpi kukkii rehevänä sekin.



Ja vielä ensimmäiset hajuherneen, tai tuoksuherneen, kuinka vain, kukat ovat auenneet, nuppuja on lisää.

söndag 11 juli 2010

Raivaamista

Aamupäivä hurahti ulkona viikatteen kanssa touhutessa. Sain iilin päälle, että nyt ruvetaan suurentamaan nurmikkoalaa, että tulee lisää tilaa kasveille ja istutuksille. Eikä siinä sitten muuta kuin viikatteen hiomista ja niittämistä. Ihanaa olla ulkona touhuamassa kun ei ole vielä kovin kuumaa, aamu on vielä hiljainen ja nuori. Trimmerillä ajaminen ei olisi yhtä hauskaa ja tulee samalla kuntoiltua eikä häiritä luonnon rauhaa.  (Täytyy puolustella omaa hulluuttani, jolta se monen silmissä saattaisi näyttää.) Lähes kolme tuntia hurahti huomaamatta, sitten alkoi paarmat purra ja janokin tuntua ja sen mukana ilmoitteli päänsärky tulostaan. Täytyi antaa periksi oireille ja tulla sisälle. Mittari näyttää 29 astetta varjossa!

Vanha nurmikko kukkii edelleen. Jos olisin leikannut sen jo, se olisi varmaan ruskeaa erämaata nyt helteessä.


Ja yksi uusi ruusunkukka on puhjennut auringossa myös. En muista nyt sen nimeä, mutta otan selvää ja kirjoitan sen myöhemmin tähän.

Uusia ruusunkukintoja

Helle vain jatkuu. Onneksi ei ole tullut leikattua nurmikkoa, se on vielä vihreää ja kukkii sinisenä ja valkoisena. Aurinkoisen puolen kukkapenkit rupeavat kuivumaan kuumuudessa, kasvit nuokkuvat janoissaan. Kuitenkin ruusut pitävät auringosta ja availevat kukkasiaan. Yläkuvassa oleva Schneewitchen on avannut ensimmäisen kukkansa tässä uudessa paikassa, johon siirsin sen "evakosta" ylipursuavasta säilytyspenkistä. Se aloittelee uutta kasvua, se on ollut jo aikaisemmin isohko pensas. Kukkii näin heinäkuusta eteenpäin ja kukat tuoksuvat hienoa ruusun tuoksuaan. Olen halunnut tuoksuvia ruusuja!

Alemmassa kuvassa toinen ruusupensas, joka availee nuppujaan. Valitettavasti en tiedä sen nimeä.

lördag 10 juli 2010

Talon maalaaminen

Pitkään jatkuneen helleaallon aikana ei juuri paljoa jaksa touhuta, vain pakolliset kuviot. Kuitenkin aikamoisella päivän kestäneellä pinnistyksellä saimme talon lopullisesti ja kokonaan maalatuksi. Viime kesänä maalattiin tikkailta, mutta korkeimpiin kohtiin oli vaikea, jopa mahdoton päästä. Joten neljä päätykolmiota jäi maalaamatta, aikomuksena tehdä se tänä kesänä.


Torstai-iltana tuotiin skylift pihaan odottamaan perjantaipäiväksi suunniteltua maalaamista. Pienellä jännityksellä odottelin päivän valkenemista perjantaiaamuna. Taivaan peitti tummansininen pilviverho. Näytti siltä, että sade alkaa minä hetkenä hyvänsä. Auringon noustua kuitenkin pilvipeite alkoi hajaantua eikä kestänyt montakaan tuntia, kun jo aurinko paistoi täydeltä terältä.



Maalarikin saapui paikalle hieman sovittua aikaa myöhemmin. Ensi töikseen hänen oli perehdyttävä skyliftin käytön salaisuuksiin. Kun kaikkien nappuloiden ja vipujen ja vempaimien salat selvisivät, ruvettiin sitten töihin vain.

Toinenkin maalari ilmestyi paikalle lyhyeksi jääneiden yöunien jälkeen. Ja niin homma hoitui helteessä ja auringon paisteessa. Kahdelle sivulle tosin jäi varjoakin auringon kierron mukaan. Terassien yläpuolella olevien kolmioräystäiden uumenista pölähti parvi kiukkuisia ampiaisia maalaajien suureksi harmitukseksi. Kumpikin sai osansa ampiaisten pistoista. Se oli poikieni uhraus hyvän asian eteen. Kolmas pojista oli työvuorossa, joten hän ei päässyt antamaan omaa osuuttaan talkoisiin.


Hantlankariakin tarvittiin: hei, käyksä pesemässä!
T'ämän Kannustalon seinät on maalattu vaalean harmaiksi ja valkoiset osat ovat pellavanvalkoista värisävyä.

torsdag 8 juli 2010

Ruusuja

                                           Ranskalainen kaunotar Louis Odier.

onsdag 7 juli 2010

Aamuhetki

Huonosti nukutun yön jälkeen seuraa ankea aamu. Nousin ylös ennen neljää, kun olin kerran hereillä. Unesta ei tietoakaan. Sitä se kahvi tekee. Nautin vastoin parempaa tietoani eilisiltapäivällä pari kahvikupposta eikä siitä hyvää seurannut. Pitäisi jo tähän ikään uskoa, että kahvi ei sovi eikä varsinkaan myöhempään iltapäivällä tai illalla.
Krassi kukkii kannon nokassa.

Aamussa sinänsä ei ole mitään vikaa. Mutta huomaa kyllä, että yöt pitenevät jo ja pimenevät. Osittain johtunee myös pilvisestä säästä, että neljän aikaan on aika hämärää vielä, melkein niin, että täytyy sytyttää valo, vaan enpä sytyttänyt. Hoitelin aamiaistouhut keittiön hämärissä. Juhannuksena aurinko olisi ilmoitellut jo olemassaolostaan, nyt se nousee vasta joskus viiden jälkeen.


Jos klikkaat kuvaa, näet, että metsämansikat ovat kypsyneet.