Televisiosta tulee tietysti ohjelmaa jatkuvasti, mutta kiinnostavia ohjelmia on hauska löytää. Vuosien varrella on nähty monia tanskalaisia elokuvia ja elokuvasarjoja. Parhaillaan menee Anna Pihl, etsivä, samoin on nähty Murhakomissio. Kaikki hyviä sarjoja, rakennettu mielenkiintoisiksi, asiallisiksi ja tehty hyvin ja huolella. Näyttelijät ovat kiintoisia, persoonallisia. Tapahtumat sellaisia, että niitä voisi täällä kotosuomessakin tapahtua. Yksi uusi kiinnostava sarja on tämä tiistaisin nähtävä ulkomaan katsomo, vai mikä se nyt on nimeltään, jossa esitetään tanskalaisia filmejä. Olen sattumalta ollut toosan ääressä tiistai-iltaisin yhdeksän maissa. Toissa tiistaina esitettiin filmi liikenneonnettomuudessa halvaantuneesta miehestä ja hänen tyttöystävästään. Tarinasta kehkeytyi kolmio- ja neliödraama, joka piti otteessaan loppuun saakka. Nyt tiistaina kerrottiin tarina tanskalaisista YK-joukoista Afganistanissa. Kuka saattaisikaan kuvitella täällä rauhallisessa pohjolassa, mitä nämä sotilaat joutuvat siellä, aivan sattumien oikusta, kokemaan. Päähenkilö koki sellaisen trauman, että hän ja hänen perheensä koto-Tanskassa joutuivat maksamaan kovan hinnan lopun ikäänsä tästä muutaman kuukauden operaatiosta vieraassa maassa. Heidän elämänsä suistui kokonaan raiteiltaan.
Kävi kai selväksi, että pidän tanskalaisista filmeistä. Tanskalaisista on pikkuhiljaa kehittynyt varteenotettavia filmintekijöitä. Englantilaisten rinnalla mitä parhaita.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar