söndag 29 augusti 2010

Syystöitä

Kaunista on syksylläkin. Kello kuuden aikaan oli aurinko nousemassa usvaisen peltoaukeaman ylle.

Samaan aikaan koko yön vahtia pitänyt ja maisemaa valaissut aleneva kuu oli vaeltamassa kohti ansaittua päivälepoaan.
Tunnustus-urakkani jälkeen lähdin ulos siistimään kompostia kun aurinko niin sinne houkutteli. Tunnin ahertamisen jälkeen rupesi tippumaan sadepisaroita, taivas oli taas pilvistynyt, vaikka aurinko vielä paistoikin, ja niin oli palattava sisälle.Ainakin hetkeksi. Samalla valmistan brunchia itselleni: keitän aamupuuron jota en aamulla viitsinyt tehdä ja nautin sen lounaaksi. Kätevää. Sitten toivon mukaan on taas sateen uhka väistynyt.

Tunnustuksia jaossa



Tässä saamani tunnustus, jota nyt lähettelen eteenpäin seitsemälle blogille

Ensin  seitsemän syväluotaavaa asiaa itsestäni, että se puoli tulee tehtyä:
1. Pidän kaikenlaisesta raivaamisesta ja siistimisestä. Puutarhassa saan sitä enimmäkseen harrastaa.
2. En pidä uusista vaatteista, vaatteet tuntuvat vasta mukavilta, kun niitä on vähän aikaa pitänyt eri yhteyksissä. Jos pidän jostakin, sitten myös käytän sitä vaikka 30 vuotta, jos en pidä, en käytä. Näin se on.
3. En yleensä halua pahoittaa kenenkään mieltä. Voin itse siitä niin huonosti.
4. Jos joku taas ilkeilee minulle, pahoitan mieleni. Suuttumus tulee  vasta jälkeen päin. Enkä  unohda helposti.
5. Liikkuminen on tärkeää, ei mitenkään suoritusmielessä, vaan ja ainoastaan siksi, että se saa minut voimaan paremmin. Bloggaaminen on taas liikkumisen vastakohta ja siinä sitten onkin valmiina ristiriidan poikanen. Kun tulee nykyään aivan liikaa istuttua koneen ääressä. Olen todella jäänyt koukkuun, kun bloggaaminen on hauskaa! Saa tavata uusia ihmisiä, nähdä uusia maisemia ja paikkoja, vaihtaa mielipiteitä jne.
6. Olen lukenut paljon elämäni varrella, samoin olen harrastanut piirtämistä ja maalaamista. Ruuanlaitto ei  ole  mieliharrastuksiani. Leipomisesta kyllä pidän oikeasti. Mikä sekään ei takaa onnistumista aina.
7. Taidan olla  helposti innostuva, mutta myös katuvaisuuteen taipuvainen,  yksin viihtyjä, toisaalta seuraakin kaipaava. Siis aivan tavallinen taapertaja.

Pitäisi jakaa edelleen seitsemälle uudelle blogille tämä tunnustus. Olen yrittänyt ottaa mukaan sellaisia blogeja, joista itse olen pitänyt, eri aloilta : Mimmi on innostanut ruuanlaittoon, Ellilän blogi taas pitää yllä keskustelufoorumia mitä erilaisimmista (kirjallisista ja yhteiskunnallisista) ilmiöistä, on valokuvausta ja taidetta (Villiviinin katveessa on entinen Annan loki), on ja lisäksi käsitöitä ja hengen ravintoa.  Lisäksi kriteerinä on ollut, ettei blogi ole saanut tunnustusta  aivan viime aikoina . Millan olisi ansainnut tunnustuksen, mutta tuntui olevan vain toisintoa tapahtuneesta, hänhän juuri sai sen ja hän jakoi minullekin. Täytyy sanoa, että vaikea valita, mieluummin olisin antanut kaikille seuraamilleni blogeille. Ja täältähän sen kyllä saa noutaa, joka haluaa!
1.Makunautintoja Mimmin keittiöstä
2. Villiviinin katveessa
3. Muistikuvia
4.Arleenan sanomat
5. Tiitsailua
6. Palagan puikkoilut
7. Kirjailijan häiriöklinikka
Käykäähän hakemassa! (Tallentakaa kuva ensin koneellenne omaan kuvatiedostoonne, ottakaa sieltä omaan blogiinne!)

fredag 27 augusti 2010

Tunnustus

Tällaisen hienon tunnustuksen sain tänään (palkissa oikealla) ja jouduin vielä kyselemään "teknisen toteutuksen perään" ennenkuin hieno kuva päätyi blogiini. Kiitos siitä Millanille ja Kahden talon tarinoita-blogille.
Palataan asiaan.

Askareita ja hyötyliikuntaa

Illaksi tuli oikein kaunis ilma. Niinpä oli lähdettävä tietenkin ulos. Ja jotta olisi oikein rattoisaa, piti jotain tehdäkin. Olen katsellut tuota puukasaa tuossa metsän reunassa ja nyt kävin taas siihen käsiksi.


Käänsin peitteet pois halkaisukoneen päältä ja rupesin halkomaan puita. On muuten mukavaa puuhaa, kevyttä ja jälkeä tulee.

Näin puu halkeaa. Sähkön voimalla, joten meneehän siinä energiaa kyllä jo puitten halkomiseen. Säästö ei siis ole ihan 100%:nen.


Ja halottujen puiden pino sen kun kasvaa. Nämä on sitten vielä pinottava kauniisiin pinoihin, kunhan ehtii.Sitten ne ovat valmiita poltettavaksi pesissä seuraavana talvena, ei siis tänä talvena. Vaikka osa näistä olisi kyllä kyllin kuivaa jo tänä talvenakin.

Kurssitustako

Aamu alkoi aurinkoisena, mutta tummat pilvet levittäytyivät taivaalla aina lähemmäksi ja nyt aamupäivä jatkuu sateisena. En viitsinyt lähteä lenkillekään, kun rupesi satelemaan. Laiskotti.
Ja olihan minulla muutakin tekemistä. Aamutoimien jälkeen rupesin todella katsomaan, mitä valitsisin talven ohjelmaan. Olin opiston esitteestä aiemmin merkannut kaikki  kurssit, jotka tuntuivat kiinnostavilta. Nyt katselin lähemmin päiviä ja aikoja. Ja kiinnostukseni kestävyyttä. Monta kurssia osui samalle päivälle, jopa samaan aikaan. Niistä oli sitten karsittava pois "sopimattomat". Jäljelle jäi kurssit maanantaille, keskiviikolle ja torstaille. Edelleen avoinna tiistai ja useita lauantain ja sunnuntain kestäviä kursseja. Mietittävä vielä mitä niistä otan vai otanko mitään. Täytyyhän sitä kotonakin joskus olla.
Ettei käy niin, että alkuinnostuksessa varaa liikaa kursseja ja sitten ei jaksakaan käydä niitä loppuun. Siltä yritän itseni välttää.
Vielä ei ole mitään lukkoon lyöty. Aikaa on miettiä sunnuntaihin, jolloin ilmoittautumiset alkavat.

onsdag 25 augusti 2010

Sateen jälkeen

Kerroinkin jo, että eilen sateen jälkeen ilma muuttui suloisen lämpimäksi elokuun iltapäiväksi ja illaksi. Samalla oli muodostunut sateenkaari, jonka paikalla ollut nuorimmainen oli ikuistanut.
Minä en tätä nähnyt lainkaan, katselin aivan väärään suuntaan.




Jatkoa edelliseen

Rannalla kasvavat haavat havisevat surullisesti tuulessa.
Lähellä makaava kivipaasi tietää, että yksi on meistä poissa.
Vain hänen työnsä jäljet puhuvat hänestä. Tässä hänen rakentamansa rantaterassi.
Mökin ylle kaartuva pähkinäpensas muistaa.
Pihaan rakennettu hiekkalaatikko pienimmille on saanut olla rauhassa niin tänä kuin viime kesänäkin. Mökissä on oltu vain uimaretkillä kokkailemassa. Muuten on vain oltu rannassa. Minä itse en täälllä ole juuri ollut koko kesänä.
Sisällä aika on pysähtynyt. On hiljaista. Vain kellon hiljainen tikitys.
Sohva on tyhjillään, vaikka siinä tänäkin kesänä on moni pieni uimari istunut ja nauttinut lounastaan. Evan käsityön sorsa-aiheinen tyyny.
Sama aihe patalapussa. Seinällä edesmenneen mieheni konstruoima kaakelikoriste, joka on kaunis. Hänellä oli hyvä maku.

Meriaiheiset taulut ja kello kertovat menneistä ajoista, jotka eivät koskaan enää palaa.

tisdag 24 augusti 2010

Vierailulla

Tämä kesä on ollut vähän omituinen. On ollut koleaa ja sitten kuumaa niin, että ulkona ei ole oikeastaan paljon voinut tehdä mitään. Vain hetkittäin, muutama tunti kerrallaan, sitten on ollut annettava periksi.
Pikku rantamökissäkään en ole ollut juuri ollenkaan, vain käynyt kääntymässä silloin tällöin. Nuoriso on siellä kokkaillut uimassa käydessään.
En ole paljon rantaelämääkään harrastanut kuumuuden takia.
Suuntasin kulkuni sinne nyt illalla, kun sateen jälkeen aurinko rupesi paistamaan. Hämähäkki oli kutonut seittinsä oven pieleen, en sitä sisälle mennessäni edes huomannut. Hämmästyin ulos tullessani, että se oli pysynyt ehjänä. Otin siitä kuvan huvikseni,  jos sattuisi tarttumaan. Ja näkyyhän se, jos klikkaa kuvaa isommaksi.
Sisällä katselevat kilpikonna ja sammakko ulos ikkunasta.

Purjevene saa ikkunalla vain haaveilla merten ulapoista ja aalloista.

Aika on pysähtynyt täällä.  Kaksi kesää ja talvea mökki on viettänyt itsekseen, kuin syrjään jääneenä . Ehkä sille koittaa vielä uusi aika tulevaisuudessa.

måndag 23 augusti 2010

Siili

Kuljeskellessani eilen ulkona tuli vastaani nurmikolla siili, kuono maassa se käveli suoraan kohti. Riensin kiireesti noutamaan kameraani.
Se käveli edelleen kohti minua.

Kääntyi suojaavien oksien alle.

Koko ajan kuono ruohikossa nuuskien se ohitti kamerani ja minut meistä välittämättä tuon taivaallista.
 
Ja kiipesi suojaavan pensaikon kätköihin.
(voit klikata kuvia suuremmiksi)

Punahattu ja auringonkukka

Syksy on rehevää aikaa. Punahattukin on vasta nyt saanut oikean kokonsa ja oikeat värinsä.
Ehkä, ja onkin, jäänyt vähän lyhyemmäksi kuin tavallisina kesinä.
Auringonkukkakin on päässyt lähelle oikeaa pituuttaan ja kukan kokoa.

söndag 22 augusti 2010

Syystunnelmia

Aurinko paistaa, lämpöä ulkona varjon ja tuulen puolella 15 astetta. Luonto palaa uomiinsa takaisin. Ja minä napsin tilannekuvia terassilta.
Tästä samasta paikasta olen ottanut kuvia talven lumitilanteesta, kevään tulosta, kesästä ja nyt syksyn saapumisesta. Syysaurinko paistaa siis, lounaistuuli puhaltelee päin ja helteet ovat menneet. Olettaisin uimasesonginkin olevan suureksi osaksi ohi. Eilen kävi ukkonen ja satoi iltapäivästä alkaen. Pelastin uima-ankan varastoon tuulen riepottelulta.
 
Eilen ennen sateen tuloa leikkasin myös nurmikkoa hyvän tovin mikä näkyy terassilta otetusta kuvastakin. Vaikka siinä on vain osa leikatusta alueesta. Olen laajentanut sitä metsään ja rantaan päin ja myös yläpuolella olevaa yläpihan nurmikkoa olen käsitellyt ja laajennellut. Miksihän oikeastaan? Toisaalta tiedän, että luonnon moninaisuus siitä kärsii, toisaalta tuntuu mukavalta saada lisää ns kävelyalaa. Muuten yksi siili näkyi eilen pinkovan pakoon ruohonleikkuria korkeassa heinikössä. Käänsin äkkiä toisaalle. Toivottavasti en ole ajanut minkään elollisen päälle, vaikka turha kaunistella, heinäsirkkoja ja muita pikkueliöitä siinä kyllä meni varmaan. Ja muurahaisia. Huono omatunto.
Toissailtana otin kuvia piiskuista iltamyöhällä.

Tässä jalostettu variantti.

Tämä on jokin villi luonnonkasvi, ehkä jokin piisku, vasemmalla pähkinäpensaan taimi.
Tämä villikukka kasvaa keskellä kuivunutta Forsythiaa (Onnenpensas?). En ole hävittänyt pensasta vielä, täytyy odottaa ensi kesää ja katsoa silloin, onko siinä vielä elämää.

fredag 20 augusti 2010

Aamua

Illalla tein lenkin ulkona. Ilta oli viileä ja tyyni ja valokuvista tuli jo tummia, vaikka kello ei ollut yhdeksääkään. Olin aiemmin huomannut Peace-ruusun kasvattaneen uusia kukkia! Vaikka vaikuttaisin vähän itseäni toistavalta, on saatava kuva mukaan:
Aivan upeat kukat ja kuten alh. vasemmalta näkyy, uusia on tulossa.

Syysasteri (tai loka-, marraskuun)

Pajuangervokin kukkii vielä.

Aamu alkaa aurinkoisena ja tyynenä.

torsdag 19 augusti 2010

Torstai

Eilen satoi ajoittain kaatamalla, tänään aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta. Kuitenkin ilmassa on jo syksyn kuulautta, lämpimästä huolimatta. On hiukan surumielinen tunnelma - sudenkorentojen lennellessä ulkona auringossa.
Aamulla tuli lähes kiire ehtiäkseni parturille kyläkeskukseen yhdeksäksi. Ehdinhän minä, tietenkin. Yleensä pyrin olemaan täsmällinen. Jos jokin aika sovitaan, siitä pidetään kiinni tai sitten ilmoitetaan toiselle osapuolelle, jos tulee esteitä. Parturi oli juuri avannut ovensa ja pääsin heti "käsittelyyn". Vain leikkaus, ei muuta. Aion kasvattaa hiusten pituutta ja saada näin vähän pehmeämmän kampauksen. Nyt tuntuu oikein hyvältä kun hiukset on taas kuosissa.
Samalla oli ajettava autohuoltamon kautta. Auton näyttöön on jo viikon verran ilmestynyt teksti, että vasemman etuvilkun lamppu olisi vaihdettava, varalamppu on päällä. Ja teksti ei anna periksi, se ilmestyy joka ikinen kerta käynnistäessäni autoa ja piippaa sammuttaessani, että virhetoimintoja on.Tarpeeksi kauan olin jo viivytellyt.  Siis suunnistin käyttämääni huoltamoon, jossa ystävällinen omistaja lupautui heti katsomaan ja vaihtamaan lampun. Asia hoidettu! Taas kiva lähteä ajamaan, kun paneeli pysyi hiljaa. Se on kyllä hyvä, että se ilmoittaa esim. jos jokin lamppu on sammunut. Näin ei tule ajettua "yksisilmäisenä" koskaan.
Vielä oli suunnattava kirjanpitäjälle. Kesälomien takia on ollut hiljaista sillä suunnalla, nyt oli haettava viimeinkin kaikki edellisvuotta koskeva materiaali kotiin. Vein samalla uutta aineistoa sinne. Näin tulee toimitettua monta asiaa yhdellä kerralla.
Kotona sitten odotteli muutaman koneellisen pyykinpesu. Ja nyt on katsottava blogin perään.
Odottelen samalla puhelinsoittoa, jossa kerrottaisiin, kuinka eräät asiat ovat sujuneet.

onsdag 18 augusti 2010

Kirpputoriajatuksia

Kuinka vaikeaa onkaan luopua tavaroista, esineistä, vaikka niitä ei enää tarvitsisikaan!  Vieraalle ne ovat vain vanhoja huonekaluja, esineitä, joissa on naarmuja, ehkä muita vikoja, kun taas minulle ne ovat rakkaiksi käyneitä muistoesineitä, joihin sisältyy paljon elettyä elämää, muistoja, hyviä tai huonoja. Kun katson jotain vanhaa huonekaluani, mieleen muistuu heti jotain siihen liittyvää. Vieraalle ne ovat vain - esineitä.
Haluaisin saada tavaroitani vähemmäksi, jopa niistä olen ilmoitellut lehdessä, mutta toden paikan tullen alan jänistää; aionko tosiaan hävittää tämän ja tuon. Kun siitä saatava rahamäärä on kuitenkin niin olematon verrattuna siihen, mitä se on aikanaan maksanut. Mitä tehdä?

tisdag 17 augusti 2010

Myöhäiskesän kuvia

Kuivuuden takia monet ruukut ovat tyhjillään, kuten tämä betoninen, tai viettävät muuten surkastunutta elämää.
Kasvihuoneen edessä seisovan säleikön kasvit ovat kuihtuneet alaosistaan. Mutta edessä seisova pallopaju voi hyvin ja on vihreä.
Syysasteriperenna voi hyvin kuivuudesta huolimatta. Siinä olevat nuput alkavat aukeilla vähitellen.
Kultapallopensas on laonnut puutteellisen tuennan seurauksena. Keltaiset kukat antavat valoa ympäristöön siitä huolimatta.
Gingko bilopa keskellä, edessä vas. päivänkakkarapensas ja oikealla takana kuihtunut mäkitupakan varsi. Mäkitupakan pienet siemenet  leviävät tuulten ja lintujen mukana joka puolelle.
Tässä mäkitupakan taimet ovat päättäneet vallata tien itselleen. Nehän viihtyvät kuivissa, aurinkoisissa paikoissa.

måndag 16 augusti 2010

Jotakin pientä aikaan

Jostain syystä on vaikea keskittyä tekemään mitään. Teen silti yhtä ja toista, mutta että saisi aikaan jotakin, on vaikea sanoa. Tosin päästin kastelutynnyrin täyteen vettä aamulla ja kastelin kaikki nuutuneet ruukkukukkaset ulkona sekä kasvihuoneen tomaatit ja kurkun. Puistoajatustani vein vähän eteenpäin niittämällä heinää pois metsästä. Sitten ne on haravoitava sieltä pois ja sopivilta kohdilta ajan vielä ruohonleikkurilla.
Kottikärry seisoo itseasiassa juuri tuollaisen kohdan edessä.Harava nojaa kärryyn. Kaikki valmiina seuraavaa operaatiota varten. Vein pari kärryllistä katkaistuja polttopuita halkomispaikalle. Siellä vieressä nyt illalla kurkistelee auringonkukka ilta-auringossa.

Niitäkin jouduin tänään kastelemaan. Vaikka on satanutkin, kasvit rupeavat nuutumaan kovassa auringonpaisteessa keskipäivän aikaan.
Ilta-aurinko valaisee vielä lämpimästi.

Mutta iltakin rupeaa hämärtymään jo aika aikaisin.
Tänään sain myös tämän pajun muotoleikkauksen loppuun suoritettua.

Tämän isommaksi en saa sitä päästää, korkeammalle en ylety leikkaamaan ilman tikkaita.
Lisäksi olen niittänyt heinää sen ympäriltä.

söndag 15 augusti 2010

Vielä yksi uusi ruusu

Vieläkin liian kuumaa työnteolle. Haravoin kärryille leikkaamani pajun oksat (isomman kuin aiemmassa postauksessa) sekä niitettyä heinää ja kitkin rikkaruohoja kehäkukkien joukosta. Tukahduttavan kuumaa. Löysin kuitenkin yhden uuden kukkaan puhjenneen ruusun. Viime vuonna se ei ainakaan kukkinut, enpä usko, että edellisenäkään, joskus aikaisemmin kyllä. Keväällä tekemäni lannoitus kanankakalla ehkä auttoi sitä kukkimaan tänä kesänä.
Sen nimeä en muista enkä löytänyt muistiinpanoistakaan.

Kaunis keltainen kukka siinä on. Ensi vuonna varmaan isompikin.
Ja vielä lenkkitossut muistuttamaan lenkkipoluille lähtemisestä!