lördag 21 maj 2011

Kasvamista

Kevät ja kesä painavat päälle. Lämmintä on (no, jotensakin, ehkä n. 19 astetta varjossa),  kova lounaistuuli viilentää ilmaa. Peipposet visertävät täysin rinnoin. Kävin katsomassa veden lämpöasteita, näyttäisi olevan 8 astetta. Ei siis vielä oikein uintikelpoista.
Ruohokin kasvaa, vaan en vielä viitsi leikata, jotta kaikki kevätkasvit ehtisivät kukkia ennen sitä.
Kävin aamulla hakemassa multaa ja säkitettyä lehmänlantaa tulevaan tarpeeseen. Kunhan saan inspiraation, on ruvettava ruukuttamaan taimia kasvihuoneesta ja annettava huoltoa myös ulkona kasvaville kasveille.
Tällä hetkellä kaunein kukkiva pensas on tämä:
Norjanangervo kukkii niin runsaasti kukkiessaan! Perässä tulee neljä muuta angervoa, ne ovat hiukan varjoisemmalla paikalla joten kukkivatkin myöhemmin.
Winston Churchill-narsissit ovat myös alkaneet kukkia.
Runoilijannarsissit kukkivat edelleen. Ne tuoksuvat myös.
Ikikukat, eternellit kukkivat. Niitä kasvaa nurmikolla siellä täällä. Yritän välttää niiden ajamista leikkurilla mahdollisimman pitkään, että ne saavat siementää ja  levitä rauhassa.

Tottakai tulppaaneja on saatava mukaan, nehän kukkivat parhaillaan.

Olen myös istuttanut muutaman perunan maahan ja isoon ruukkuun. Kummassakaan ei vielä näy maanpinnalla mitään. Ja kylvin pari pikkuriviä porkkanaakin, kun sattui olemaan siemeniä vielä edellisvuodelta. Samalla tulee testattua niiden itävyys,  ylivuotisten siementen.

Pieni, urhea hevoskastanjani vihertää jo myös. Lähistöllä sillä on kaksi sisarusta, toinen jo iso ja toinen puolta pienempi. Kuitenkin ne ovat samaan aikaan siemenestä kasvatettuja. Nämä kaksi pienempää joutuivat alussa sopimattomalle kasvupaikalle, liian varjoisalle ja kostealle ja sitten vielä jouduin siirtämään kaikki kolme taloprojektin tieltä. Mutta ovat onneksi tähän saakka selviytyneet hengissä, vaikka metsäpeurat ovat niitä käyneet "leikkaamassa".
Muuten tuijat tuntuvat myös kuuluvan metsäpeurojen herkkuruokiin. Kaksi ne ovat syöneet latvastaan täysin paljaaksi. Täytynee katkaista ne varresta poikki ja toivoa, että ne jatkavat kasvamistaan, vaikkakin niistä voi tulla vähän ihmeellisen näköisiä. Ne ovat vielä alle metrisiä.
No, tässä tulikin taas annos kasvipostausta! Niinhän se on, että siitä suu puhuu, mikä on sydäntä lähinnä ja se on juuri nyt  tämä kasvamisen ihme!
 Mutta on muistettava myös ihailla ja nauttia kaikesta kauniista, mitä sinne puutarhaan ja ympäristöön ilmestyy.

3 kommentarer:

  1. Kaunista, kaunista! Meillä vasta kerätään voimia, mutta eiköhän se tästä pian täälläkin lähde liikkeelle, se kesä.

    SvaraRadera
  2. Voi kyllä sinun kesä on alussaan pitemmällä kun minun. Nuo Winston Churchillin narsissit on tosi ihanat. Rakastan valkoisia ja sinisiä kukkia. Minun ruukkupuutarha sai eilen Marjakuusen ja toiseen laitoin Rohtokatajan.Kärhön juurelle istutin lumihiutaleet valkoisen ja sinisen Muuta ei vielä ovat luvanneet hallaa.

    SvaraRadera
  3. Villiviini,
    Kiitos! Teillä on sitten kaikki ihanuus vielä edessäpäin! Varmasti se kesä sieltä tulee.

    Sirkkis,
    Kaikki on puhjennut niin nopeasti kasvamaan. Pidän minäkin sinisistä ja valkoisista kukista, muistaakseni myös Churchillit tuoksuvat (en ole tänä kesänä haistellut, on ollut niin tuulistakin). Ruukkupuutarhassasi on jännittäviä kasveja! Täällä oli yöllä +10 astetta lämmintä!

    SvaraRadera