söndag 29 augusti 2010

Syystöitä

Kaunista on syksylläkin. Kello kuuden aikaan oli aurinko nousemassa usvaisen peltoaukeaman ylle.

Samaan aikaan koko yön vahtia pitänyt ja maisemaa valaissut aleneva kuu oli vaeltamassa kohti ansaittua päivälepoaan.
Tunnustus-urakkani jälkeen lähdin ulos siistimään kompostia kun aurinko niin sinne houkutteli. Tunnin ahertamisen jälkeen rupesi tippumaan sadepisaroita, taivas oli taas pilvistynyt, vaikka aurinko vielä paistoikin, ja niin oli palattava sisälle.Ainakin hetkeksi. Samalla valmistan brunchia itselleni: keitän aamupuuron jota en aamulla viitsinyt tehdä ja nautin sen lounaaksi. Kätevää. Sitten toivon mukaan on taas sateen uhka väistynyt.

2 kommentarer:

  1. Muistin, että en ole ihaillut kuuta. Ennenkuin menen nukkumaan täytyy kurkistaa taivaalle.

    SvaraRadera
  2. Kuuhan paistaa täysikuuna kerran kuussa, ympäri vuoden, mutta harvoin tulee sitä ihailtua. Kaupungissa sitäpaitsi sitä ei niin helposti huomaakaan kaikilta muilta valoilta.

    SvaraRadera