Yhtä sun toista

Kylläpä rupesikin satamaan! Eilisen ja tämän aamun hiljainen sade on muuttunut todella voimakkaaksi vedentuloksi. Aavistelinkohan sitä jo aamupäivällä, kun kävin hakemassa pressuja ja peittelin rakentamani puupinot pressujen alle odottamaan parempia, s. o. kuivempia aikoja. Nyt tuntuu hyvältä, kun se tuli tehtyä. Onhan turhaa antaa niitten kastua lisää,  kun keinoja on sen estämiseksi. Kannoin myös muutaman sylillisen puita lisää pinoon, mutta sade vain kasteli niin, että tulin sisään.

Sisälläkin on mielenkiintoista puuhaa. Kerroin aikaisemmin kaupunkikierroksesta, jolla katselimme kaupunkimme vanhaa rakennuskantaa. Onneksi otin valokuvia näkymistä, nyt pitäisi näkövaikutelmat saada paperille piirustuksina, maalauksina jne. Siinä sitä onkin pähkinää purtavaksi.  Olen pitkästä aikaa ottanut pensselin käteeni ja maalaillut kaupunkinäkymiä. Vain vähitellen rupeaa tuntumaan, että jotain ehkä voisin saada aikaiseksi. Mutta ei ole vielä hurraamista. Huomaan kuitenkin, että harjoitus tuottaa jokinlaista hedelmää.

Toisekseen työn alla on villaliivi, jota kudon (neulon) telkkaria katsellesani.