onsdag 22 september 2010

Luopumista

Tänään annoin pois limoviikunani, joka ei oikein tahtonut viihtyä nurkassaan, oli liian hämärää ja liian lämmintä. Pelkäsin sen kuolevan kokonaan talven aikana.
Ja veihän se paljon tilaa olohuoneesta. Otin kyllä talteen muutaman oksan, joiden toivon lähtevän kasvuun. Tämä viikunapuu on 25 v. vanha, kasvatettu myös aikoinaan saadusta oksasta. Toivon vain menestystä uudessa kodissa.
Kaunis aurinkoinen päivä taas tänään, joka toinen päivä sataa, joka toinen päivä paistaa. Olin puuverstaallani. Minulla on kova hinku saada kaikki puut pinoon ja peitettyä ennen lumen tuloa.
Kun töistäni palailin sisälle, havaitsin keltaisen pallon taivaalla, joka loisti sieltä tummuvaa taustaa vasten.

On siis todella täyden kuun aika. Ilmankos unen saanti ja nukkuminen on niin herkkää touhua taas!
(klikkaa kuvaa suuremmaksi, saat kuunkin suuremmaksi)

3 kommentarer:

  1. Voi valtava, mikä puu! Minulla limoviikuna pudotti aina talvisin suuren osan lehdistään. Joutui lopulta kompostiin raukkaparka :)

    SvaraRadera
  2. Pääsikö jonnekkin isoon toimisto- tai sairaala-aulaan? Tosi upea! Talveksi eikös se pudotakkin lehtensä..

    SvaraRadera
  3. Millan ja Anna! Kyllähän se pudottelee lehtiään talveksi aivan luonnollisestikin. Mutta kun se rupesi kuivattamaan lehtiään ¨paikalleen ja muutenkin osoittamaan nuutumisen merkkejä niin, tilan puutteenkin takia, päätin antaa sen pois (jälkeenpäin tuli kerettiläinen ajatus, että olisinhan voinut myydäkin sen muutamasta kympistä). Anna, pääsi se vanhainkodin ruokasaliin tai olohuoneeseen, en ole varma kumpaan. Olen heille ennenkin antanut isoksi käyneitä kasvejani.
    Olin hetken haikeana, mutta nyt tarkistin, niin ottamani oksat ovat jo alkaneet tehdä juuria, joten jälkikasvu on pelastettu, toivon niin.
    Millan, komposti on sitten vaihtoehto, jos ei saa sijoitettua mihinkään, eihän sille mitään voi.

    SvaraRadera