Rannalla kasvavat haavat havisevat surullisesti tuulessa.
Lähellä makaava kivipaasi tietää, että yksi on meistä poissa.
Vain hänen työnsä jäljet puhuvat hänestä. Tässä hänen rakentamansa rantaterassi.
Mökin ylle kaartuva pähkinäpensas muistaa.
Pihaan rakennettu hiekkalaatikko pienimmille on saanut olla rauhassa niin tänä kuin viime kesänäkin. Mökissä on oltu vain uimaretkillä kokkailemassa. Muuten on vain oltu rannassa. Minä itse en täälllä ole juuri ollut koko kesänä.
Sisällä aika on pysähtynyt. On hiljaista. Vain kellon hiljainen tikitys.
Sohva on tyhjillään, vaikka siinä tänäkin kesänä on moni pieni uimari istunut ja nauttinut lounastaan. Evan käsityön sorsa-aiheinen tyyny.
Sama aihe patalapussa. Seinällä edesmenneen mieheni konstruoima kaakelikoriste, joka on kaunis. Hänellä oli hyvä maku.
Meriaiheiset taulut ja kello kertovat menneistä ajoista, jotka eivät koskaan enää palaa.
Kaunis paikka ja muistoja täynnä..Ikävä on varmaan joskus raskas.
SvaraRaderaMillan,
SvaraRaderaOikeastaan se alkaa tuntua vasta nyt oikein todella. Pari vuotta on mennyt asioita hoidellessa ja töitä tehden. Nyt kun pahin ruuhka on ohi, tulevat kaikki (hyvät)muistot ja kaipaus.