Muisteluitakin Litet tillbakablickar

Eilen oli mitä ihanin syksypäivä, aurinko paistoi ja lämmintä oli yli viisitoista astetta. Tänään on toista, hämärää, suorastaan pimeää ja vettä sataa. Mutta mittarin mukaan on lämmintä vielä yli kymmenen astetta eikä tuulikaan näytä käyvän kovin kovasti.

En malttanut eilen olla häiritsemättä sunnuntairauhaa, vaan otin ruohonleikkurin ja lähdin tekemään uusia polkuja ennen ajamattomalle alueelle. Hämmästyttävän tasaista voi metsänpohja olla, sillä ilman mitään tasoitustöitä voi ajaa laajalla alueella, tietenkin ensin tarkastettava, ettei ole kiviä eikä kantoja. Sitten lapiotöinä tasoitusta metsäkoneen jäljiltä siellä täällä.

Nämä pyörät ja tämän koneen paino jättivät jälkensä tontille syksyllä 2009. Ei näytä olevan kuvaa päivänvalossa. Että metsäkone siellä mylläsi, johtuu siitä, että metsää oli harvennettava. Erään metsäyhtiön kone kävi ensin sahaamassa puut poikki ja pinoon. Se kävi nopeasti ja suurempia jälkiä jättämättä. Mutta sitten kun oli korjattava puut ja risut pois, tarvittiin tällaista jättiläistä, jonka yhden pyörän korkeus on sama kuin se kuljettajan pituus. Pyöriä oli sitten muutamia rivissä. Kone haki ensin puut pinoon ajotien laitaan tontin reunalle. Sitten kun ne oli viety pois, oli koneen kerättävä vielä risut metsästä pinoon samaan paikkaan. Niitä tulikin valtava määrä, muutaman kuorma-autokuormallisen verran. Niistä tehtiin haketta. Ja jäljet jäivät metsään.
Illalla sitten seurasin mielenkiinnolla, miten Tanssii tähtien kanssa -sujui. Suosikkini Anneli Sari ja Veeti Kallio pärjäsivät kohtalaisesti. Kyllä epäilen heidän menestymistään loppuun asti, sillä myös katsojien äänet painavat ratkaisussa, ei ainoastaan tuomarien. Joka tapauksessa he ovat valovoimaisia esiintyjiä. Leikkiähän se on, pitää muistaa sekin.

Här har jag tänkt mig tillbaka i tiden och på sommaren och hösten 2009, då skogsmaskinerna mullrade här på tomten. Först avverkades en massa träd för att få litet luft och ljus i tomtmiljön. Det var ett stort sågverk på hjul som sågade, kvistade och la stockarna i högar. Efter den kom en annan maskin (på bild) som samlade de avverkade stockarna från skogen i en hög vid vägen på tomten. När de hade avhämtats, kom maskinen igen och samlade (nästan) allt ris från skogen igen i en hög på samma plats vid vägen på tomten. Den maskinen lämnade djupa sår och spår i skogen. Dem håller jag på att täppa till igen. Sakta men säkert. Med hjälp av samlade kvistar, gräsklipp och litet jämning med spade.