onsdag 5 oktober 2011

Keskiviikkoaamuna På onsdagmorgon

Keskiviikkoaamu valkeni n. seitsemän aikaan kahdeksan asteen lämpötilassa. Ei se nyt vielä seitsemän aikaan valjennut, pimeää oli, mutta näki, että taivas oli pilvetön ja aurinko nousemassa lähiaikoina. Nyt on jo aurinko paistanut hyvän aikaa, taivas pilvetön, tuulee aika napakasti. Tein pienen lenkin ulkona, kun en viitsinyt lähteä maantielle kävelemään. Välillä laiskottaa.
Kl. 7 var det ca 8 grader varmt ute. Mörkt, men solens röda färg syntes redan på himlen. Nu skiner solen för fullt från en blå himmel, det blåser ganska friskt. Jag gick ut litet senare och gjorde en runda i närmiljön.
Viedessäni keittiöjätepussia kompostiin pysähdyin taas ihailemaan kätteni töitä. Laiska töitään luettelee, sanotaan, mutta olen todella ylpeä aikaansaamistani polttopuupinoista! Edessä vasemmalla oleva pino on vielä vajaa, tarkoitus olisi täyttää se vielä tänä syksynä. Muuten oikealla olevan sahapukin nikkaroin muutama vuosi sitten, kun aloin sahata polttopuita itse.
Toiselta suunnalta näkyy vielä yksi pino.
På väg till komposten med min köksavfallspåse stannade jag förstås och njöt av synen på mina händers verk. Allt det här har jag åstadkommit med mina egan händer!
Kävelin kierroksen metsässä, sieltä löytyy vielä jo kaadettua puuta enemmän kuin ehdin tänä syksynä tehdä polttopuuksi. Joten ei hätää vielä polttopuitten suhteen.
Ilma on kuulas, kuiva, aurinkoinen. Jatkoin kierrosta. Löysin metsästä vielä kukkivan kurjenpolven!
I skogen ligger ännu avsågade stammar, som skulle behövas bli omhändertagna.
Jag gick vidare i skogen och hittade en skogsnäva, som blommar ännu!
Taustasta näkyy, että vielä oli hämärää puitten siimeksessä. Tuuli kävi lännestä, siis kukkien takaa päin. Jatkoinkin siihen suuntaan ja tulin rannalle, jossa tuulen tuiverrus tuntui vielä enemmän.
Det var ännu ganska mörkt i skogen. Det blåste från väst och jag fortsatte i samma riktning, mot väster marsch!
Tähän reunaan olen istuttanut pari hopeapajun tainta nähdäkseni, kuinka ne menestyvät näin tuulisessa paikassa ja varpaat suolalta maistuvan veden ääressä. Aika näyttää. Kaislat kasvavat ainakin kivikossa.
Där kändes blåsten ännu mer. Här vid stranden har jag planterat ett par silversälg(?, det svenska namnet är jag osäker på),  framtiden får visa, hur de trivs på ett ibland så blåsigt ställe och med tårna nästan i det salta vattnet.
.
Takaisin mäkeä ylös. Näin kauniisti puut loistavat  auringossa. Tulihan siihen valokuvaajan silhuettikin mukaan.
Tillbaks uppför backen. Träden lyser i solskenet. Också fotografen har kommit med.
Tämän kiven nähdessäni ajattelin, että se on joutunut evakkoon alkuperäiseltä paikaltaan. Sitä on siirretty kaksi kertaa pois tieltä rakentamisen aikana.  Alkuperäisellä paikallaan se olisi rantaan menevän tien vieressä, nyt se on saanut paikan talon itäpuolelta. Sen juureen aikanaan tein ensimmäisen kukkapenkkini täällä tontilla. Kukkapenkitkin olen joutunut siirtämään toisiin paikkoihin. Sellaista se elämä on.
Den här stenen har fått flytta på sig två gånger. Nu ligger den på östra sidan om huset. Tidigare låg den på den västra sidan. Det var också vid den jag planterade mina första växter här på tomten. Nu har allt fått flytta till andra platser. Sånt är livet.

Nyt jatkamaan päivän touhuja!
Nu ta itu med dagens värv!

8 kommentarer:

  1. Suloisen kaunis syysaamu.
    Mahtavat halkokasat olet tehnyt.
    Tuvassa riittää talvella lämmintä.
    Pilvetöntä päivää!

    SvaraRadera
  2. Huomenta, tulin virkeäksi kun kuvien ja tekstin muodossa kuljin lenkin kanssasi. Meilläkin on ihana auringon paiste, eikä tuulekkaan vielä kovaan. Minulla on tänään sisähommia ja pitäisi silittää nuken alusasu ja kuvata nukke. Mukavaa päivä sinulle.

    SvaraRadera
  3. Kiitos, Tarina, päivä oli tosiaan pilvetön ja kaunis ja muutenkin mukava! Tulin juuri sisälle, en malttaisi, mutta ilta pimenee. Kyllä, puita riittää, joten toivotaan että lämmintäkin on. En yhtään kaipaisi kylmää talvea vielä! Mukavaa iltaa!

    SvaraRadera
  4. Huomenta, Sirkkis, ja hyvää iltaa! Oli todella ihan syyspäivä, ehkä niitä viimeisiä tänä syksynä, vaikka toivotaan, että niitä riittää vielä kauan! Sinulla olikin kivaa touhua nuken asujen siistimisessä. Menenkin katsomaan, oletko saanut jo kuvan siitä blogiisi! Hyvää illan jatkoa!

    SvaraRadera
  5. Että oikein noin paljon olet halkoja tehnyt!
    Minä olisin onnellinen, mikäli saisin sahatuksi edes yhden rangon poikki, puhumattakaan, että saisin halkaistua halon kirveellä ilman, ettei niksahtaisi joka lihas ja luunivel paikoiltaan.

    SvaraRadera
  6. Kirlah,
    Kyllä se vain niin on!! Ja pitää ottaa huomioon, että esim. viime talven aikana poltin puita kahdessa pesässä yhden tuollaisen pinon verran. Siis pitää kuvitella reilu kaksi pinoa lisää paria kulunutta talvea varten mukaan tähän kuvaan. No, enhän minä niitä pokasahalla ja kirveellä ole tehnyt, vaan moottorisahalla ja halkaisijakoneen avulla! Halkaisukone helpottaa ja nopeuttaa ja säästää voimia tosi paljon! Treenaustahan se vaatii, ei kylmiltään voi mennä tekemään. On aloitettava varovasti. Enkä nyt voi väittää, että se niin helppoakaan on naisihmiselle, jonka lihasmassa kuitenkin on pieni verrattuna miesten lihaksiin ja voimaan. Mutta hiljaa hyvä tulee, rauhallisesti!

    SvaraRadera
  7. Varsinainen nainen olet, kun tuollaiset pinot puuta olet tehnyt. Itse olen lähinnä pinonut ja siinäkin oli tekemistä. Nostan hattua ja kumarran syvään.

    SvaraRadera
  8. Kiitos, Niina! Minähän ihan liikutun:) Eihän se niin keveää ole ollut kuin saattaa kuulostaa, mutta kuten aikaisemmassa vastauksessa kerroin, on otettava rauhallisesti, hissukseen ilman stressiä ja tehtävä voimien mukaan. Ja pidän sitä kuntoiluna, treeninä!

    SvaraRadera