torsdag 28 oktober 2010

Taas on sanottava

Nimittäin sitä, että syksy on hienoa aikaa! Onneksi lähdin kävelylenkille vielä aamupimeän aikaan, sillä siinä kävellessäni sain nähdä päivän valkenevan ja samalla ottaa vastaan lounaistuulen koko voiman. Käy nimittäin aikamoinen tuuli, mutta sekin on sopivan lämmin: ei tule hiki kävellessä mutta ei rupea paleltamaankaan. Palattuani otin kameran esiin, ja kuvasin siniseksi vaalenevan taivaan koivun latvojen yläpuolella sekä siellä viipyvän kuun, jonka valon auringon valo jo voitti.
Samaan aikaan aurinko oli nousemassa pilviseltä idän taivaalta.

Tuo vaalea on aamuruskoa ja pilviä sen yläpuolella. Mantereella päin sataa varmaan. Täälläkin kyllä satanut yöllä ja luvassa illaksi uudestaan.

Kävelin rantaan päin ja näin nämä kukkimaan aikovat ruusut. Otin ne sisälle maljakkoon toivossa, että ne jaksaisivat ehkä vielä aueta. Ulkonahan niitten kohtalo on sinetöity.
Vesi on noussut aika tavalla.
Kivet laiturin kupeessa ovat lähes kokonaan veden alla kun ne jokin aikaa sitten olivat lähes kuivalla maalla. Lounaistuuli nostattaa laineita.
Sisälle päästyäni panin ruusut maljakkoon.

Mukana on siis pari punaistakin ruusua. Valkoiset ovat Schneewitcheniä. Punaiset äitienpäiväruusuja.

Kiinanruusu eli hibiskuskin on avannut ensimmäisen kukkasensa. Se antaa valoa ja väriä syksyn pimeyteen.

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar