söndag 10 oktober 2010

Pauketta ja hiljaisuutta

Kun lähtee lokakuussa aikaisin sunnuntaiaamuna aamukävelylleen, on kuin lähtisi henkeään kauppaamaan. Tänäänkin oli ihanan hiljaista, aurinko näkyi olevan pilvien takaa pyrkimässä esiin. Ei ketään liikkeellä. Tuulikaan ei haitannut. Joten lähdin kiertämään tunnin kestävää lenkkiäni. Hieman outo signaali oli, että eräs auto oli parkissa  pellon laidassa, missä nyt ei minkään auton tavallisesti pitäisi seistä. Mutta näkyvillä ei ristin sielua. Kun olin päässyt puoleen väliin lenkkiäni, kuuluivat ensimmäiset laukaukset aivan lähitienoolta. Ei nyt vierestä, mutta aika läheltä kuitenkin. No, ajattelin, että minähän kuljen julkista ja virallista ja yleistä tietä pitkin, ei ole minun vikani, jos joku sattuisi osumaan! Enkä oikein usko heidän muuten osuvankaan, niin usein kuulee heidän ampuvan useampia kertoja yrittäessään osuakin. Niin kuin nytkin, pari laukausta. Siispä jatkoin matkaa. Ei ole minun häpeäni, jos kohti ampuvat.
Ja taas, kun kolmannes matkasta jäljellä, tuli laukaus. Tällä kertaa kuulosti kuin se olisi lähtenyt viereisestä metsiköstä. Mutta missään ei näkynyt liikettä, ei kauriita eikä metsämiehiä! Ei sen puoleen, ei kukaan ollut varoittamassa kulkijoitakaan esim. Eikä heillä ollut koiraakaan.
Läheltä kuuluva laukaus on kyllä aika karsea kokemus... Kun ei tiedä, kuka ja mistä. Mutta minä luotan paikallisiin, enkä pahemmin hätkähtele.
Kotiin siitä sitten pääsin takaisin ja näin, kuinka auringokukat ja kehäkukat loistivat ylösnousseen auringon vinosti lankeavassa paisteessa. Poimin niitä talteen, onhan ennustettu pakkasia ja räntäsateita mahdollisesti.
Pimeää rupeaa olemaan sisälläkin, jos eivät lamput ole päällä.

Kuvien tausta jää niin tummaksi, kun ei valoa ole tarpeeksi. Aurinkokin meni pilveen, taitaa tulla harmaa, jos ei peräti sateinen päivä

                      Ei se mitään, sillä olen lähdössä onnittelemaan 9-vuotta täyttävää lastenlastani.

Inga kommentarer:

Skicka en kommentar