lördag 23 oktober 2010

Aikaisin aamulla

jo kolmen aikaan, katseli kuu ikkunastani sisään, mutta en vielä silloin halunnut nousta ylös. Halusin vielä hetken nukkua. Tunnin kuluttua kuitenkin jo olin jalkeilla ja matkalla keittiöön kahvinkeittoon (huonoja tapoja, mutta aaahh niin hyvältä maistuu aamukahvi, vaikka tyhjään vatsaan.)
Sieltä se katseli alas pimeään maailmaan ja valaisi vedenpinnan lahdella.
Siitä se päivä alkoi, erilaisia talveen varautumistouhuja oli vielä tekemättä.
Puksipuut pääsivät sisään viileisiin tiloihin, lintulauta tuli kuntoon laitettua, puita sisään otettua jne.
Sitten mieluisia vieraita odotellessa leivoin  kakun pienille herkkusuille.
Pian he kaartoivatkin pihaan ja autosta vilisti pieniä jalkoja kilvan sisään. Viimeisinä äiti kantaen pienimmäistä autotuolissaan.

Emil kokeilee myssyään ja lapasiaan, jotka ovat yhtä siniset kuin hänen silmänsä.

Herkkä hetki sisarusten kesken.

Emil kertoilee ajatuksiaan Noelille.

Aika rientää kuin siivillä. Lopulta on ajateltava kotiin lähtöä. Siellä isoveli odottaa käytyään uimassa iltapäivällä koulun jälkeen. Ja pian tulee isäkin töistä.
Ja mikäpäs muu kuin aamuinen täysikuu, joka on muuttunut illan täysikuuksi , katselee taas taivaalta illan hämärtymistä.

Turvallista matkaa! Nähdään taas pian!

2 kommentarer:

  1. Täysikuu on todellakin upea.
    Sinullahan kävi söpöjä pikkuvieraita.
    Hyv' yötä!

    SvaraRadera
  2. Kiitos kommentista! Täysikuu kiehtoo, niin upea se on, ja samalla vaikuttaa kyllä ainakin minun yöuniini. Söpöjä olivat vieraat. Nyt on aamu, niin toivottelen hyvää huomenta ja mukavaa päivää siellä työpaikassasi (kävin katsomassa blogistasi).

    SvaraRadera