niitä ajatellessani muistelen viime vuosisataa, joka oli ainakin kirjoitetun historian verisin, ei ainakaan paljon jälkeen jää tuosta arveluttavasta arvonimestä. Kaikki ne sodat, joita viime vuosisadalla käytiin olivat seurausta poliitikkojen päätöksistä. Ei siis aivan yhdentekevää, keitä valitsemme. Tänä päivänä ei ole isompia uhkakuvia näkyvissä. Mutta ajatellaanpa nyt vaikka tätä viimeistä Libya-operaatiota. Sekin niin uhokkaasti aloitettiin, mutta nyt siihen on sekaantunut yhä enemmän politiikkaa, yhä enemmän ihmishenkiä menetetään. Loppua ei näy. Toivoa sopii vain, että loppu olisi jotenkuten onnekas, että sota ei laajene isommalle alueelle.
Sota on niin helppo aloittaa, mutta vaikea lopettaa.
Tällä kertaa voin vain kiittää Suomen päättäjiä, että he eivät lähettäneet Suomesta sotaväkeä eikä -kalustoa, vaikkakin vain rauhanturvatehtävissä, sinne. Jos Suomesta apua tarvitaan, annettakoon humanitaarista sellaista. Sotikoot toiset, innokkaammat, jos haluavat. Eri asia on oman maan puolustaminen.
Edellisen postauksen musiikki puhukoon puolestaan.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar