Leski

Sven Delblancin kirja Änkan (Leski):  osoittautui, että se sisälsi kaksi eri tarinaa. Ensimmäinen on tuo leskijuttu ja toinen kertoo jotain uskonnollista tarinaa parin vuosituhannen takaa, joka jää luettavaksi myöhemmin.

Kirja alkaa aivan normaalisti surevan lesken ajatusten kuvauksella. Vaikka leski vannookin, ettei ikinä sure kuollutta miestänsä. Kuitenkin tulee tilanteita, joissa miehen auktoriteettia tarvittaisiin. Leskeä harmittaa miehen kuoleman ajoitus. Mies kuoli liian aikaisin, heiltä jäi turvallinen, yhteinen vanhuus kokematta. Tai mies kuoli liian myöhään, jättäen lesken yksin vanhenevana, nuorempana olisi ollut helpompi aloittaa uusi elämä.
Kaiken lisäksi suhde lapsiin on etäinen. Näitä kiinnostaa vain perintö, joka heillä on odotettavissa. Leskestä he viis veisaavat. Loppuratkaisu on odottamaton, jopa sciencefictionmainen. Nuorennuspillerit tehoavat ja leski pystyy aloittamaan uuden elämänsä.
Tuo loppu minusta pilasi koko tarinan omalla mahdottomuudellaan. En muutenkaan pidä scifi-jutuista erikoisemmin.  Olihan se mukava tarina muuten lukea, tunnetun kirjailijan teksti muuten soljuvaa ja luontevaa.
Täytyisi lukea enemmän. Sudokut ja sanaristikot vain vievät iltaisin lukuaikaa aika tavalla.