torsdag 3 juni 2010

Alkukesän kukoistusta

Kaunis, lämmin, aurinkoinen päivä. Vielä juhlatunnelmissa ja luonto tarjoaa nautiskeltavaa yllin kyllin. Ihanaa vain istua ja katsella kaikkea ympärillä kukoistavaa.

 Omenapuu, ainoani, kukkii täysin rinnoin.


Ensimmäinen syreeni  kukkii. Sillä onkin lämmin paikka tuulensuojassa, takana tumma pressukangas lämmittää vielä lisää.


Japanin ruusukvittenin kukka on avautunut.


Kurjenpolvet luovat sinistä valoaan omalla paikallaan. Miksiköhän olen niin heikkona niihin! Isot päivänkakkarat ovat nupullaan.

Akleijat ovat alkaneet myös kukkia.

Pitänee lähteä ulos taas tietokoneen ääreltä katsomaan, mitä olisi tarjolla: joko ruohonleikkuuta tai kukkapenkkien kunnostamista ja kasvien istuttamista. Tai vain ihastelemista. Ei, minun pitikin siirtää yksi lupiini erään kukkapenkin toisesta laidasta toiseen. Se varjostaa liikaa silmäterääni neidonhiuspuuta, joka joutuu olemaan varjossa suurimman osan päivää lupiinipuskan takia.

5 kommentarer:

  1. Minäkin rakastan kurjenpolvia!

    SvaraRadera
  2. Kiva kuulla, että joku muukin niistä tykkää! Niissä on jotain, mikä vetoaa sielun sopukkaan asti. Vahinko vain, että ne eivät kauan maljakossa kestä vaan varistavat terälehtensä aika nopeasti. Siksi ne ja muut luonnonkukat ovat parhaita luonnossa omilla paikoillaan.

    SvaraRadera
  3. Toi Japanin ruusukvitteni on ihana. En oo ennen nähnyt. On tosi syvänpunainen.

    SvaraRadera
  4. Se on tosiaan erikoisen värinen näin kevätkukkijoitten joukossa. Tuo piristystä värillään!

    SvaraRadera
  5. Kurjenpolvia on ollut täällä todella paljon metsätiemme varrella. Ihastelin niitä ja kävin ostamassa pihaamme espanjan kurjenpolven ja tuoksukurjenpolven toivoen niiden aikojen saatossa leviävän matoksi asti. Ovat kyllä upeita kukkia!

    SvaraRadera