tisdag 16 augusti 2011

Yhtä ja toista ja ylistys miehelle

Kaikki me kai myönnämme, että yhteiskuntamme on muuttunut kovin feministiseksi. Siis sillä lailla feministiseksi, että siinä, missä ennen vanhemmat miehet kokemuksen rintaäänellä ja sukupuolensa yksinoideudella julistivat, kuinka yhteiskunta makaa ja missä kaappi seisoo, nykyään naiset määräävät pitkälti sen kaapin paikan. Jollain lailla on menty äärimmäisyydestä toiseen.( Kuitenkin samaan aikaan rehottaa kyllä naisiin kohdistuva väkivalta, niin Suomessa kuin varsinkin kansainvälisesti, ajatellaanpa vain nk ihmiskauppaa, jonka kohteeksi joutuneet naiset ovat täysin vailla ihmisoikeuksia. Myös tietysti kaupan kohteeksi joutuneet miehet, heillä lienee työasiat kaupankäynnin syynä.)
Naisilla on oikeuksia, joita miehillä ei ole. Koti on naisten valtakuntaa normaaliperheissä. Miehen on alistuttava siihen, mitä nainen katsoo oikeaksi niin siivouksessa, tiskaamisessa, lastenhoidossa kuin roskien ulosviemisessä.  Nainen voi istua iltaa kavereittensa kanssa  sillä aikaa kun mies hoitaa lapsia. Toisinpäin ei se oikein onnistukaan, silloin ruvetaan puhumaan jo perheen laiminlyömisestä. Esimerkkejä on lukemattomia. Yhteiskunnallisesti miehen on edelleen menestyttävä  työssään  samalla, kun hän osallistuu perheen hoitamiseen, hoitovapaisiin, pitää isyyslomia jne. Varsinainen uran luominen on - luulisin - paljon hankalampaa kuin ennen, koska ei enää voikaan keskittyä pelkästään työhön vaan on aktiivisesti osallistuttava myös perhe-elämään. Onko se sitten hyvä vai paha, mene tiedä. Onhan se perheille, lapsille hyvä asia.
Nämä kerettiläiset ajatukset ovat pulpahtaneet esille tuon moottorisahan ääressä. Emme enää osaa antaa arvoa miehisille ominaisuuksille, kuten VOIMA, fyysinen voima, jota miehelle luomisessa on annettu enemmän kuin naiselle. Kuinka kevyesti miehisellä voimalla pölkyt lentelevät kasaan ja moottorisaha laulaa kevyesti kun taas minä, vähäisillä voimillani, todella saan ponnistella edes jonkinlaiseen tulokseen päästäkseni. Fyysinen työ, siis ruumiillinen työ, on todella paljon raskaampaa naisille kuin miehille. Nykyinen helppo elämä, jossa kukaan ei joudu ponnistelemaan elinkeinonsa eteen, on saanut meidät unohtamaan tämän.
Voimaa tarvitaan kuitenkin jossain määrin edelleenkin. Ja kaikki tekninen osaaminen, joka meiltä naisilta jää suurimmaksi osaksi hepreaksi, on miehiselle sukupuolelle luonnostaan helpompaa. Uskokaa tai älkää! Katsokaa ympärillenne! Ei tietysti jokainen yksilö ole tekninen nero, mutta ei jokainen nainenkaan ole mestari koti- ja perheasioissakaan.
Otetaanpa esimerkiksi vaikka auto, joka on melkein joka perheessä välttämättömyys. Kuinka moni nainen huoltaa autonsa itse? Edes pesee sen? Tai vie huoltamoon tai katsastukseen? Kuinka moni meistä vaihtaa sulakkeen kotona? Entä lampun? Avaa tukkeutuneen viemärin?
Putsaa rännit ja kourut? Jne.
Miehiä  pitää arvostaa, sillä useimmat tietävät, mitä tehdä, kun ongelma tulee eteen. He ovat meidän tukemme ja turvamme. Kirjoitan tätä oltuani yksin kolme vuotta ja kaksi kuukautta.

Isoäidin neliöistä on syntynyt keinutuolin peitto sade- ja hellepäivinä. Neliöiden virkkaaminen on hauskaa, mutta loppu on sitten puurtamista, kun pitää ne neliöt kiinnittää toisiinsa ja vielä virkata ympärille reunus. En noudattanut mitään kummempaa värisuunnitelmaa enkä sommitelmaa vaan liitin neliöitä toisiinsa lähes siinä järjestyksessä kuin käteen sattuivat. Jäljellä on vielä neliöitä toiseen mokomaan sekä vielä vähän lisääkin.
Aamupäivä kului asioita hoidellessa. Ajelin kaupungissa, kävin verikokeessa (rutiinia) ja passikuvauksessa (ei rutiinia, viimeksi ollut parikymmentä vuotta sitten).
Iltapäivällä lueskelin, sitten päätin lähteä ulos ja kun pääsin ulos, alkoi sataa tihkuttaa, joka hiljalleen kasteli kaikki paikat, joten oli tultava sisään takaisin ja tietokoneen ääreen.

6 kommentarer:

  1. Meillä ei kyllä nuo tehtävät, kuten sulakkeen tai lampun vaihto, tai auton huollot ole koskaan jakaantuneet sukupuolen mukaan. Aika vähän nimittäin niissä tarvitaan fyysistä voimaa tai edes ulottuvuutta, kun on keksitty kaikenmoiset apuvälineet. Eivätkä kaikki naisetkaan luonnostaan ole kotitöiden asiantuntijoita (varsinkaan minä) Minusta toista ihmistä tulisi kunnioittaa automaattisesti, ei hänen sukupuolensa tai fyysisten ominaisuuksiensa vuoksi.

    Sinua silti ihailen, kun olet niin sisukas, että teet tuommoisiakin hommia, joissa pitää kovasti ponnistella, jos meinaa saada tulosta aikaan :)

    SvaraRadera
  2. Millan,
    Hauska kuulla sinusta pitkästä aikaa! Eihän sulakkeen ja lampun vaihto, tai auton huollossa käyttö voimia vaadikaan, vaan enemmän sitä teknisen puolen tuntemista(!?). Olen minäkin ne hommat joutunut tekemään aiemminkin, mutta tiedän myös monia, jotka eivät semmoisia tee. Ehkä nykyaikana on enemmän jo tietoisuutta asioista. Samoin mainitsin kyllä tuosta, että eivät kaikki naisetkaan ole luonnostaan kotitöissä hakoja (en minäkään), joten tasapuolisuutta ja suvaitsevuutta kumminkin päin peräänkuulutetaan!- Kiitos, Millan, että kannustat meikäläisen sinnittelyä! Ponnisteluja se vaatii, mutta hyvä puoli on se, että ei tarvitse stressata hommien kanssa, tulevat valmiiksi kun ehtivät (puitahan olen tehnyt jo parina edellisvuonna niin, että riittävät jo nyt pariksi kolmeksi vuodeksi eteenpäin, mutta ehkäpä senkin jälkeen puita tarvitaan). Ja lisänä on keskuslämmitys, kylläkin sähköllä toimiva. Ja sisua riittää (ainakin toistaiseksi)! Pidän ponnisteluja samalla omana kuntosaliohjelmanani!

    SvaraRadera
  3. Neliöitä täälläkin :) Tosi hieno keinutuolin peitto, paljon neliöitä olet virkannut. Minäkin aloitin uuden, nyt pitää vaihtaa lankaa ja minusta se langanpäiden päättely on vähän tuskastuttavaa, en ole oppinut virkkaamaan niitä mukaan.
    Hei muuten, minä putsaan kourut, vaihdan sulakkeet ja lamput, avaan viemärit, pesen joskus autonkin, ainakin tuon millä itse ajan, pakkohan ne jonkun on tehdä... Joskus pitää kyllä pyytää apua kun voimat ei riitä, kuten silloin kun rakensin väliseinää, piti pyytää kaveriksi kantamaan levyjä. Huh nyt alkaa hirvittää itseäkin (!) Polttopuut meillä mies sentään hankkii, paitsi olenhan minäkin niitä lastannut, ja purkanut...
    Mukavaa viikon jatkoa!

    SvaraRadera
  4. Hei, Anja!
    Kiitos kommentista! Neliöissä on juuri se langan päättely kurjaa hommaa. Minä teen sen aina heti, virkkaan langan sinne sisään niin että valmista tulee kerralla. Sinä oletkin haka noissa ns. miehisissä hommissa. Mutta kuten sanottu, välillä on sitä apua pyydettävä kuitenkin. Eikä se mikään häpeä ole. Vaan juuri sitä yhteiseloa, joka on tarkoitettu molemminpuoliseksi avuksi ja yhteistyöksi. Kourut pitäsi minunkin putsata (siksi kai se tulikin mieleeni tuossa postauksessa), kun vain tietäisin miten. En oikein uskaltaisi kiivetä niin korkealle... Mukavaa viikkoa sinullekin!

    SvaraRadera
  5. Asiat joista kirjoitit ovat liiankin totta. Nuorempana kun olimme vielä molemmat työssä käyviä. Yhtä väsyneitä iltaisin, silloin sovimme yhdessä kun jaamme kodintyöt niin molemmille jää yhtäpaljon lepoaikaa ja siten yhteinen vapaa-aika lisääntyi.Nyt kun olemme eläkkeellä niin tuo toimii edelleenkin ja se tekee jonka voimat ja taito riittää. Ainoastaan riitaa tulee jos yritän kiivetä koska siitä on huonoja muistoja vuosien takaa. Loukkaannuin pahasti kun putosin tikkailta vaatehuoneessa ja ikuiset viat jaloissa muistona. Isoäidin neliöitä olen minäkin tehnyt. Ystävättärestäni tulee nyt mummu ja vauvalle teen peittoa jossa saa kelliä mummolassa.

    SvaraRadera
  6. Hei, sirkkis!
    Teillä on ollut asiat hyvin, kun olette keskenänne sopineet töitten jakamisesta, silloin työnjako toimii parhaiten. Ja vanhempanahan vain jatketaan hyviä systeemejä. minähän tässä vä´hän änkyröin, kun tuli suunnitelmiin muustos kolme vuotta sitten. Tikkaille kiipeäminen varsinkin yksinollessa minuakin hieman arveluttaa, mutta tähän asit on toiminut. Ai kun ihanaa tehdä ystävättären lapsenlapselle lämmin peitto syksyksi! Minullakin on kyllä noita neliöitä vielä, riittäsi varmaan hyvin vauvanpeitoksi. Hyvä idea! Kiitos siitä, taitaa tulla toetutettavaksi. Kerron sitten.

    SvaraRadera