lördag 13 augusti 2011

Töitäkin tehdään

Rasitin kroppaani eilen niin ankarasti, että en saanut unta (johtui tietysti myös auringon asennosta) sitten yöllä. Kroppa oli arka joka puolelta, lisäksi jalat eivät tahtoneet asettua, puhumattakaan unesta. Päätin radikaalisti ottaa toisenkin annoksen unilääkettä (1 annos = puoli tablettia) ja ylimääräisen tabletin jalkojen rauhoittamseksi. Olin jo muutaman yön lähes valvonut unen puutteessa. Tämä keino tepsikin, nukuin puoli seitsemään, puoli yhdeksään ja lopulta puoli kymmeneen! Ei ole tapahtunut vuosikausiin.
Mikäs nyt niin rasitti? No, nämä tonttityöt. Päätin vihdoin tarttua härkää sarvista ja ruveta sahaamaan poikki koivutukkeja, jotka ovat pari vuotta maanneet kasassa odottaen pätkimistä polttopuiksi. Huomasin nimittäin  sähköjohdon riittävän sinne asti mökiltä.
Tästä olen päällimmäiset jo sahannut pois. Rungot osoittautuivat aikamoisen hiekkaiseksi ja maa oli tarttunut toiseen puoleen. Siinähän kävi sitten niin, että sain viilata sahaa jatkuvasti. Loppujen lopuksi saha menetti täysin "purevuutensa" ja sain sen uppoamaan puuhun vain voimalla. Jokainen vähänkään sahannut tietää, että se on todella raskasta.  Kävin hakemassa netistä ohjeita.  Siellä sanottiin, että leikkaavan hampaan vastahammasta on lyhennettävä, jos hammas kuluu paljon.  Lopulta selvisi suhdekin, kuinka paljon sitä pitäisi viilata. Jos viilaa liikaa, sahasta tulee ahne ja voi tukehtua, joos liian vähän ei tehoa.  Siihen käytetään lattaviilaa. Sellainenkin pitäisi löytyä kyllä täältä jostakin.
Kuvaan mahtui näin paljon sain sahattua, pölkkyjä lenteli laajemmaltikin..:
No hyvä, nyt työ on aloitettu. Tänään en jaksa sahata, mutta ehkä kärrätä näitä pölkkyjä halkomispaikalle.
Olen hieman karsinut aikaa netin äärellä, kuten joku on saattanut huomatakin. Minusta vain on ruvennut tuntumaan nettielämä ei voi korvata oikeaa elämää eikä siihen voi kuluttaa liiaksi aikaansa.
Toinen juttu on se, että kunto on huonontunut liiallisen istumisen takia. Aamulenkit ovat usein korvautuneet nettielämällä. Arvaahan sen, että siitä ei hyvä seuraa. Paitsi että liikkuminen jää vähemmälle, jää myös monet todellisen elämän tarpeet ja toimet tekemättä.
Siis kohtuullisuutta bloggaamiseen on päämääräni, jos tästä vielä jatkan.



6 kommentarer:

  1. Älä itseäsi liikaa kurita töillä. Ei blogata joka päivä tarvi vain silloin kun tuntuu tarvitsevansa sitä. Muina aikoina elämme sitä omaa elämää.

    SvaraRadera
  2. Sirkkis, kiitos toppuuttelusta! Ei tosiaankaan pitäisi kurittaa itseänsä liialla työllä! Mutta kun toisaalta, se on hauskaa ja hyödyllistä, toisaalta se on kuntoilua. Mutta liika on liikaa, se tuntuu kropassa. Eikä bloggaamiseenkaan pakkoa ole. Hauskaa iltaa sinulle!

    SvaraRadera
  3. Jaksamista ja hitauden iloa!

    SvaraRadera
  4. Susanna,
    Kiitos toivotuksista! Jaksaminen on rajallista, hitauden ilo on pidettävä mielessä. Eihän meillä mihinkään kiirettä olekaan, oikeasti, kunpa sen muistaisimm.

    SvaraRadera
  5. Kova homma. Nostan hattua! Voimia jatkossa puurtamiseen!

    SvaraRadera
  6. Marleena,
    Kiitos kannustuksesta! Eilen katkoin taas muutaman rungon. Vaikka kuinka tarkoin yritän saada sahan viilattua, ei se vaan tule kuin uudeksi. Siis hidasta ja voimia vaativaa. Mutta teen vain vähän päivässä, kyllä se siitä lopulta valmistuu.

    SvaraRadera