söndag 30 januari 2011

Ajatuksia sunnuntaitouhuissa

Tammikuun aurinko ei vielä paljon lunta sulata, kuitenkin, kuitenkin aavistuksen se sitä kuluttaa.
tänään 0-keli, päivällä kävi aikamoinen viima tuolla tasangoilla patikoidessani tunnin lenkkini. Ei se tuuli paljon matkantekoa hidastanut, vaikka oli osaksi vastatuulta, luoteesta luulisin. Mutta toinen puoli oli sitten myötätuulta, joten tasan taisi mennä tuulen vaikutus. Aurinko paistanut siniseltä taivaalta koko päivän.
Mutta en sitten enempää ulkoillut vaan olen tehnyt kotihommia. Silitin kasan vaatteita, joita oli kerääntynyt pyykinpesun jäljiltä sekä mankeloin muutaman lakanan. Samalla kuunnellen radio Suomea. Tänään on sunnuntai, joten sieltä tuli esim. sunnuntain vakio-ohjelma tosikoille ja veitikoille eli Kansan radio, kuten nimi virallisesti kuuluu. Paljon tulee epäkohtia ja purnauksen aiheita esille. Ihan mielenkiintoista kuultavaa. Monet soittelevat sinne pilke silmässään, toiset taas niin sanotusti venkoilevat ja toiset taas esittävät ihan oikeaa asiaa. Paljon olisi asioiden tilassa korjattavaa! Eihän ne kaikki asiat kuitenkaan koskaan ole kaikkien mielestä hyvin. Pienten eläkkeiden turvin elävien asia kyllä huolettaa, valtaosa heistä on tietenkin naisia, jotka ovat tehneet töitä kotonaan, tai pienellä palkalla muualla. Heidän eläkkeessään ei ole hurraamista, ehkä vain kansaneläke monella. Ja vanhat naiset ovat sitkeitä, eivät suostu kuolemaan aivan pienestä. Eläkkeiden suunta on pienenemään päin. Vaikka kustannukset nousevat, sähkö ja öljy kallistuvat, ruoka kallistuu, verotus kiristyy, eläkkeet polkevat paikallaan. Tosi on, niihin tulee jonkinlainen (taitettu) indeksikorotus, käytännössä muutamasta sentistä muutamaan euroon kuukaudess, mutta ei se riitä korvaamaan kaiken elämisen kallistumista.
Lisäksi tulevat vanhempana lääke-, sairaus- ja sairaalakulut nousemaan. Puhumattakaan hammaslääkärikuluista ja silmälääkärikuluista. Pelkkä silmälasien uusiminen on jo iso menoerä. Ja hampaitten paikkaus. Kenellä pienten eläkkeiden saajista on enää varaa sellaiseen ylellisyyteen? Vastaus kuuluu: ei kenelläkään.

2 kommentarer:

  1. Mielenkiintoisaa ja ajankohtaista luettavaa.Minullakin meneillään "elvytysjakso"muutaman kuukauden tiukan työrupeaman jälkeen.Monenmoiset kremput riesana,lääkärissä,labrassa, hammaslääkärissä ja apteekissa juoksua.Just apteekin tiskiltä tulin ja useammastakin tarvitsemastani lääkkeestä kelakorvaus karsittu,että silleen.Kansaneläkkeeni riitettävä moneen,taidelaji tämäkin että saapi eurot riittämään.

    SvaraRadera
  2. Kyllä se vain niin on. Vaikka kuinka puhutaan hyvinvointiyhteiskunnasta ja siitä, että kaikista huolehditaan, niin monet joutuvat elämään toimeentulon rajamailla. Tuntuu, että poliitikot elävät aivan toisessa maailmassa, ja niinhän he tietysti tekevätkin. Vaikea sellaisen, joka saa kymmeniä tuhansia euroja kuukaudessa palkkaa, on kuvitellakaan elämää jollakin muutaman sadan euron kuukausitulolla. Toivon sinulle SinikkaHelena voimia ja uskoa selviämiseen. Taidelaji on sekin, kuten sanot! Toivotaan parempia aikoja!

    SvaraRadera