lördag 31 december 2011

Uusi vuosi oveen kolkuttaa

Aurinkoinen pakkaspäivä pimenee iltaan. Vuoden viimeiseen. Jouluvalot loistavat tyynessä illassa. Kuuntelen lauluyhtye Rajattoman joululaulu-cd:tä kuin vielä hetken pidentääkseni joulutunnelmaa.
Sain sähköpostilla myös pienen joulumuiston: yksi nuorimmaisista lapsenlapsista piparienleipomispuuhissa.
Hän näyttää kovasti keskittyneeltä työhönsä. 
Samalla kun jätämme hyvästejä joululle, ajattelemme jo tulevaa vuotta. Mitä se tuo mukanaan. Kysymys on puhtaasti retorinen, emme vielä voi tietää. Toivoa voimme, että maailmantilanne pysyisi rauhallisena. Taas öljyvaltiot alkavat korostaa omaa arvoansa. Iran leikkii ohjuksillaan. Sitä taas ei Israel voi sallia, sille naapurien  käyttäytyminen on  elinkysymys. Pitkän matkan ohjukset ovat sille tosiasiallinen uhka, johon maan on suhtauduttava vakavasti. Ja amerikkalaiset suojelevat heitä. 
Euroopan tilanne on myös arveluttava. Kuinka käy rahaliiton. Kuinka Suomi selviää velkojensa kanssa. Joudummeko me veronmaksajina maksamaan myös etelä-Euroopan maiden velkoja. Ei riitä, että sinnittelemme omien vaikeuksiemme kanssa, on otettava vastuuta myös muiden maiden taloudesta, vaikka nämä ovat huolettomasti eläneet yli varojensa. Ovat siis itse aiheuttaneet vaikeutensa luottaen siihen, että EU auttaa kyllä.
Mitä tapahtuu Venäjällä. Olemme kuitenkin sentään rajanaapureita, joten meidän on otettava tämäkin asia huomioon. Miten suhtautuu tuleva presidenttimme, kuka hän sitten lienee. Oikeastaan tarvitsisimme presidentin, joka osaa ottaa itänaapurimme huomioon eikä turhia isottele sinne suuntaan, mutta joka ei myöskään ole liian mateleva.  Muistakaamme Paasikiven suurta ansiota tähän suuntaan. Ja samalla 60-luvun  "valveutunutta" neuvostomielistä nuorisoa, joka nyt on eläkeiässä ja jättämässä asemansa. Heille itänaapuri satelliitteineen oli paratiisi, josta piti ottaa mallia meilläkin. He eivät ole asenteestaan irti päässeet.
Mielestäni Suomen on ajateltava lähinnä omaa etuaan ja pidettävä huoli omista asioistaan ensi kädessä, ei eristäytyen vaan yhtenä toisten joukossa.
Ja minkälaiseksi muodostuvat oman elämän puitteet. Onko toivoa  edes nykyisenlaisen elämän jatkumisesta. Kestääkö terveys, kuinka pitkään. Voisiko vielä saada jotain aikaan, vai onko vain kulutettava aikaa päivästä toiseen.  Meillä jokaisella on omat huolemme kannettavanamme. Toivokaamme, että tulevaisuus näyttää meille vain hyvät puolensa.
(Det här skriver jag senare på svenska)

10 kommentarer:

  1. Gott Nytt År Sirkka!
    Vi har mycket trevligt att se framemot:)

    Karin o Uffe

    SvaraRadera
  2. Kaulin on leipojan kokoinen :)
    Oikein Hyvää Uutta Vuotta Sirkan blogiin!

    SvaraRadera
  3. Tack, Karin o Uffe! Gott Nytt År till er också! Vi får lita på det:)

    SvaraRadera
  4. Kiitos Markka! Toivotan sinullekin Oikein Hyvää Uutta Vuotta 2012!

    SvaraRadera
  5. Onpas touhukas pikkuinen leipuri :) Kaikkea hyvää alkavalle vuodelle!

    SvaraRadera
  6. Tarina,
    kiitos, innostusta tarvittaisiin kyllä! Samoin sinulle Oikein Hyvää Uuutta Vuotta!

    SvaraRadera
  7. Anja,
    touhukas on leipuri! Kiitos, toivotan sinulle myös Kaikkea Hyvää Uuudelle Vuodelle 2012!

    SvaraRadera
  8. Toivotan sinulle onnellista ja hyvän mielen uutta vuotta.

    SvaraRadera
  9. Kiitos, Sirkkis! Hyvän mielen uutta vuotta kaipaankin! Toivotaan, että sitä suodaan mahdollisimman monelle:) Oikein Hyvää Uutta Vuotta sinullekin!

    SvaraRadera