fredag 2 december 2011

Katselen edessäni aukeavaa maisemaa

seestyvää taivasta, liikkumattomina seisovia puita, pientä aaltojen liikettä hämärtyvällä selällä. Harmaa orava on menossa siemeniä syömään lintulaudalle, se tekee matkaa puusta puuhun koskettamatta maata kertaakaan. On joulukuun toinen päivä , noin neljä astetta lämmintä.
Näkymä pihan puolelle on edelleen lumeton, ei minkäänlaista jäätymistä vielä ole tapahtunut. Löysin kanttarelleja kuvasta oikealle olevalta sienipaikaltani.
Minkälaista oli vuosi sitten?  Joulukuun 1. päivänä 2010 sama paikka näytti tämän näköiseltä.

Lunta oli pyryttänyt jo useamman kerran marraskuussa, tässä näkyy jo kinoksia pensaitten juurilla, aura on käynyt muutamia kertoja, vaikka kuva on juuri lumisateen lakattua.
Tunnelman luojana lumi tietysti kuuluu talveen. Ja kaikki näkyy valoisampana. Mutta silti pidän tästä lämpimästä syksystä enemmän.
Ei ole tarvinnut vielä pelätä liukkaita kelejä kävellessä eikä autoa ajaessa. Aamupäivä meni kaupunkireissulla, hiukan katselin kaupoissa tarjolla olevaa tavaraa, mutta en inspiroitunut. Juu, kyllä niin paljon, että nappasin mukaani yhden nupussa olevan amarylliksen ja punaisen joulutähden! Siinä joulun tunnelmaa!
Sekä -- joulu-kin-kun!! Paikallisen teurastamon myymää, suolattua sian kinkkua. Oletan, että se pysyy hyvänä pakkauksessaan vielä jääkaapissa jonkin aikaa, sitten rupeaakin houkutus olemaan suuri sen uuniin panemiseen..
Muistan lapsuudenkotoani joulukinkun paistamisen leivinuunissa. Iso uuni oli ensin lämmitetty pitkillä haloilla kuumaksi, siinä oli paistettu leivät ja laatikot ja viimeksi pääsi paistumaan kinkku, joka sai tiristä uunisssa hvyän tovin, varmaan aamuun saakka. Se oli kotona kasvatettua kinkkua, taatusti luomua siihen aikaan ja kyllä se maistuikin kuin parhain karamelli, varsinkin se paistamisessa syntynyt liemi hiveli suuta. Ja tuoksui hyvältä.
Silloin ei vielä pidetty läskiä ja rasvaa terveydelle haitallisena.
Var en sväng till stan, köpte min första julstjärna i år (har inte tagit skyddsplasten av ännu) och föll för en skinka också. Den får vänta i kylskåpet någon dag och så måningom hamnar den i ugnen.
Speciellt god var den skinka, som vi hade i barndomshemmet. Grisen, som vi hade haft ute i sin hage på sommaren, som hade fått böka i jorden och fått garanterat tillsatsfri mat, som hade sovit ut i sin koja i halmen och vilat där under den värsta hettan på dagen, som vi barn hade lekt med, kittlat den bakom örat, den grisen hade fått sätta livet till för att vi barn och vuxna skulle få mat.
Först hade den stora bakugnen värmts upp med massor av ved, sen hade där gräddats vetebröd och jästbröd, mängder av kålrotslådor och potatislådor och till sista kom det skinkans tur. Den fick vara i ugnen över natten tror jag. Men god var den sen, den smakade skinka - och på den tiden var man inte rädd för varken fläsk eller fett i köttet.
Så var det då.

8 kommentarer:

  1. Den ultimata smaken finns nog fortfarande i en glad gris:)
    Trevlig helg!

    SvaraRadera
  2. Ja, det är säkert! Bara de fick vara glada:)
    Tack, det samma!

    SvaraRadera
  3. On tuossa säässä isoja eroja vuosien aikana. Meilläkin mustaa , harmaata ja sadetta veden muodossa. Sää ei houkuttele mihinkään ja on puuhasteltava kotosalla.

    SvaraRadera
  4. No, nyt meillä on sitten oikeus nauttia kotona- ja sisälläolosta ihan hyvillä mielin, kun ei tunnu että pitäisi tehdä kaikkea muuta:) Kivoja hetkiä tonttujen kera!

    SvaraRadera
  5. Juu-u, ei ole vuodet veljeksiä.
    Pidetään nyt vain sitä hämärän hyssyä ja nautitaan kynttilöistä ja muista jouluvaloista.
    Antoisaa adventin aikaa!

    SvaraRadera
  6. Niin juuri, hyssytellään hämärissä, kohta kuitenkin talvi tulee. Rauhallista adventin aikaa!

    SvaraRadera
  7. Jag har faktiskt varit riktigt "snål" på skinka de senaste dagarna... Kanske för att jag inte hunnit och handla, så har det blivit att jag fantiserar om maten som dukas fram till jul.
    Ja, nog har vi haft snörika vintrar de två senaste åren. Vinterföret på landsvägarna tilltalar mig inte alls, därför är jag glad varje dag det är plusgrader. Nu håller det faktiskt på att svänga till minus och stanna där. I går var det så halt då jag kom från jobbet, grrr. Det gäller att ta god tid på sig...
    Nåja, det om det!
    Ha en fin självständighetsdag!
    Vi syns på balen :)

    SvaraRadera
  8. Lisbet,
    Jag riktigt drömde om skinka häromdagen. Passar ju bra också i dessa "karpandets" tider, mmums... Det ser så ut att vintern är på kommande. Huu för hala vintervägar och snödrivor på gården! Men, det skall ju vara innan det kan bli vår igen:) Sant, man skall ta tid på sig när man är ute i trafiken.
    Tack! Ha också en fin självständighetsdag! Vi syns - absolut!

    SvaraRadera