On niin pimeää, ettei ajatuskaan juokse sen vertaa että saisin aikaiseksi postauksen. Kirjoitin eilen yhden, mutta otin sen saman tien pois ja muutin joitakin muitakin postauksia. Jos joku sattuisi ihmettelemään, mistä on kysymys.
Taas on mietittävä kaiken olevaisen merkitystä ja tärkeyttä, sekä sitä, kirjoittaako - ja miten kirjoittaa.
Det är så mörkt, så man får inte ens ett inlägg på bloggen till stånd. Skrev nog ett igår, men tog bort det om en stund och ändrade i andra inlägg. I fall någon undrar vad det är frågan om.
Jag får fundera ut igen, vad som är viktigt och mindre viktigt. Och om man skall skriva alls, eller hur man skall skriva; personligt, eller mera på ett allmänt plan. Skrev om barnbarnen, men tog bort det (fast jag har föräldrarnas tillåtelse). Det kändes som att inkräkta på deras liv. Lika så att skriva om andra (fast med tillåtelse), det är ju inte säkert att dom tycker om vad man skriver om dem och att man skriver om dem. Det vore roligt att höra, vad andra tänker om saken.?
Mannekiinit yhteiskuvassa Godbymässan 20.11.11 Alla som mannekängade på mässan.
Och den bra sjungande och spelande trubaduren på mässan. Ja hyvin laulava ja soittava trubaduuri messuilla sunnuntaina.
Taas on mietittävä kaiken olevaisen merkitystä ja tärkeyttä, sekä sitä, kirjoittaako - ja miten kirjoittaa.
Muotinäytös Godbymässan 20.11. Modevisning
Kuinka persoonallisesti ja paljastavasti haluaa kirjoittaa tai olisiko parempi kirjoittaa vain yleisellä tasolla. Esim. itsestään ja muista. Kirjoitin lapsenlapsista, joiden kanssa vietin aikaa viikonloppuna, mutta sitten ajattelin, että enhän minä voi toisten elämää panna esille, (vaikka minulla lupa onkin). Mitä heidän kaverinsa ajattelevat jne. Olisi kiva tietää, mitä toiset ajattelevat asiasta? Det är så mörkt, så man får inte ens ett inlägg på bloggen till stånd. Skrev nog ett igår, men tog bort det om en stund och ändrade i andra inlägg. I fall någon undrar vad det är frågan om.
Jag får fundera ut igen, vad som är viktigt och mindre viktigt. Och om man skall skriva alls, eller hur man skall skriva; personligt, eller mera på ett allmänt plan. Skrev om barnbarnen, men tog bort det (fast jag har föräldrarnas tillåtelse). Det kändes som att inkräkta på deras liv. Lika så att skriva om andra (fast med tillåtelse), det är ju inte säkert att dom tycker om vad man skriver om dem och att man skriver om dem. Det vore roligt att höra, vad andra tänker om saken.?
Det är svårt det där när det gäller att skriva om andra fastän man har tillåtelse. Jag har blivit försiktig med att visa bilder på personer i alla fall, sådana som inte är tillfrågade. Jag frågar alla nu för tiden innan jag gör ett blogginlägg.
SvaraRaderaHoppas att du inte slutar blogga i alla fall, du har så mycket du kan visa. Din konst bl.a.:)
Karin
Karin,
SvaraRaderatack för din kommentar! På något konstigt vis känns det så, att det tar emot att skriva om andra (utom just sådana, som uppträder typ på Godbymässan) Man får vara försiktig med det. Du märkte på tidigare inlägg också, att jag tog bort bilden mm. Det är väl vars och ens ensak, om man vill komma fram i "etern". Tack för din uppmuntran!:)
Kyllä se todella mietityttää meitä jokaista, mitä ja miten kirjoittaisi. Sattumoisin olin juuri lukenut eilisen postauksesi ja samassa se katosi. Sinulla oli ihana viikonloppu.
SvaraRaderaMinun on ollut hankala kirjoittaa koska asun hyvin lestadiolaisen yhteisön lähellä. Samoin muitakin uskonnollisia ryhmiä on paljon. Heiltä tulee joskus rumaa palautetta ja siksi olen valinnut rajallisen kirjoittamisen. En halua heidän osallistuvan minun elämääni ja vaikuttaa sanomisiini. Kuljen ja kirjoitan juuri niin kuin minä olen ja mitä harrastan. Siis oma itseni :D
Sirkkis,
SvaraRaderaJotenkin vain rupesi tuntumaan, että oli otettava se pois. Ja niin sitten teinkin ja heti tuntui paremmalta. Opetus itselle, että voi kirjoittaa vain sellaista, mistä itse voi vastata eikä vetää muita mukaan. Ymmärrän hyvin nuo uskonnollisten ihmisten reaktiot vaan en kyllä ymmärrä, miksi he reagoivat niin voimakkaasti.. Tiedän, että lestadiolaiset eivät esim. televisiota saisi katsoa. Tiedä sitten, mitä tässä maailmassa saa ja mitä ei, ja mikä on oikein mikä väärin. On minullakin sellaisia henkilöitä lähellä, jotka ovat kielteisiä tällaiselle kirjoittamiselle. Siksi kai olen ekstra varpaisillani. No, mutta kuten sanottu, eihän kaikkea tarvitsekaan kirjoittaa. Olet ihana, kun olet niin oma itsesi:) Ja iloinen ja positiivinen.Ja harrastat!
Jaa-a, annoitpa ajattelemisen aihetta.
SvaraRaderaMinä sorrun usein itseironiaan,sehän ei toisia loukkaa.Viisasta olisi kai pitää sordiino päällä omista mokistaankin kertoessa..
Isommin en valokuvia perhekunnastani laittele, joskus eläväisistä nuorimmista lastenlapsistani olen kuvakertoillut.
Ajattelen että jotka eivät minun blogituksestani pidä, he hienotunteisesti vain "vaikenevat".
Jonkun lajin kommunikointiahan tämäkin touhu.
SinikkaHelena
SvaraRaderaItseironiahan vaan antaa lisää suolaa kerronnalle! Eikä toisia loukkaa, joten minusta se on ihan ok. Samaa linjaa vedän kyllä minäkin valokuvien suhteen, olen pienimmistä laittanut kuvia mukaan, mutta nyt kun hekin alkavat olla jo isompia, en enää kyllä sitä tee. Tämä on kommunikointia kyllä, mutta kun se tapahtuu ns julkisuudessa, sillä on oltava jonkinlaiset (ainakin itse asetetut) rajansa. Siinä minä välillä näen sen ongelman, rajan asettamisessa. Kiitos kun olit mukana ajattelemassa ongelmaa:)
Kyllä sydän tietää mistä bloggaa.
SvaraRaderaItse kysyn aina luvan julkaisemiini kuviin kaikita kuvassa olevilta henkilöiltä.
Nauti marraskuisesta hämärän hyssystä!
Tarina,
SvaraRaderaMinäkin kysyn luvan mutta siltikään se bloggaus ei aina tunnu hyvältä. Mutta luulenkin, että tuo "sydän tietää mistä bloggaa" on hyvä ohjenuora blogatessa(kin). On vain kuunneltava sydäntänsä:), silloin ei pahasti voi mennä pieleen. Kiitos, Tarina!
Itse olen aina yrittänyt tuhria henkilöiden kasvot, jos laitan blogiin ihmisistä kuvia. Lapsenlapsen kuvia olen joskus laittanut sellaisenaan, mutta ehkä en nyt enää, kun hän on jo koulussakin.
SvaraRaderaJoskus tuntuu tuon SinikkaHelenan mukaan samalta, että liiaksi tulee kirjoitetuksi itseironiaa ja vielä höystetyksi liioittelemalla. Toisaalta on niinkin, että aina roiskuu, kun rapataan. Kaikkia ei voi miellyttää.
En ole saanut juurikaan negatiivista palautetta bloggaamisesta, vaikka yli neljä vuotta jo takana. mutta täytyy sitten harkita tyyliä uudelleen, jos sellaista alkaa tulla. Tosiaalta kirjoituksissani ei ole juuri mitään sellaista, mitä en voisi ääneenkin sanoa. Kaikkihan minut tuntevat muutenkin. Ja tuntemattomat ovat varmaan poistuneet hiljaa takavasemmalle, mikäli eivät ole kirjoituksista pitäneet.
Kirlah,
SvaraRaderaKiva kuulla sinun ajatuksiasi bloggaamisesta:) Totta, että ei kaikkia voi miellyttää ja sekin, että rapatessa roiskuu. Olen aivan samaa mieltä siinäkin, että kirjoittaa vain sellaista, mitä ääneenkin voisi sanoa:D Mukavaa pikkujoulua!