Kissatarinaa

Olen ollut vuoden verran ilman kissoja. Edelliset kuolivat vanhuuttaan parin vuoden välein. Silloin ajattelin, ettei koskaan enää...

Tänään sohvallani nukkuu taas kaksi kissanpoikasta, 12 viikon ikäisiä poikakissoja.  Ne ovat iloisia, leikkisiä peuhaajia. Välillä on tietysti nukuttava. 

Verhot ovat vaarassa tippua alas niiden leikkiessä rajuja leikkejään. Mutta ulkona ne eivät vielä ole olleet.

Kunnes tänä päivänä päätin antaa niille tilaisuuden tuntea, minkälaista on olla ulkona avarassa maailmassa.
Varovasti ne etenivät terassille, katsoivat silmät suurina, kuuntelivat ja haistelivat hajuja, joita ulkoa tulvi niiden nenään.

Ne istahtivat haistelemaan, katselemaan, kuuntelemaan. Näkyi niin selvästi, kuinka tärkeitä hajuviestit ovat niille näkö- ja kuulohavaintojen lisäksi.  Ja ne seurasivat tarkasti minun liikkeitäni tarkasti.

Ne tarkastivat terassin päästä päähän, mieli näkyi tekevän rappusille ja alas mutta en antanut. Vaikutteita tulee liiankin kanssa ja ne ovat tottumattomia ulkona elämiseen. Sitten alkoi kuulua sepelkyyhkyn huhuiluja lähimetsän puusta ja se rupesi niitä pelottamaan. Joten menimme sisälle. Linnut, jotka lentelivät ilmassa, olivat ihmettelyn aihe muutenkin.
Kyllä me vielä tänään menemme uudestaan ulos.