Lukemista

Pääskysten mukana tuli kesä ja samalla ilmat kylmenivät, öisin on suorastaan hyytävän kylmää, vaan eiköhän tämä vielä kesäksi käänny ihan oikein. Pitkästä aikaa tartuin kirjaan, kun sain kirjakerhon kautta tilattua tämän Sofi Oksasen jo kauan ylistetyn kirjan Puhdistus. Hänhän on kerännyt palkintoja ja

mainetta roppakaupalla tästä teoksestaan. Eikä ollenkaan suotta, kyllä teos mielestäni on palkintojensa arvoinen.
En ryhdy sitä sen enempää kuvailemaan, sanon vain, että kyllä se hintansa väärti oli. Olen lukenut paljon näitä sota-aikaan ja sitä edeltävään ja sen jälkeiseen aikaan (siis viim. maailmansotaan) liittyviä teoksia ja tämä kyllä puolustaa omaa paikkaansa siinä seurassa. Vaihteeksi naisnäkökulmaa.

Toinen kukintaan asti säilyneistä tulppaaneista. Peurat söivät henkensä pitimiksi suihinsa kaikki muut tulppaanin taimet.

Kesä

Auringonpaisteesta huolimatta harmittaa tämän vuoden postausten häviäminen.

Onneksi minulla on kuvat kaikki tallessa toisaalla tietokoneella.

Alla lipstikka venyy päivä päivältä pitemmäksi.

Lisäksi sitä kasvaa  terassin  rappujen  pielessä .

Kohta tämäkin kukkii, japaninruusukvitteni. Se tuntuu kovin eksoottiselta kasvilta kukkiessaan.
Tänään voin sanoa, että on KESÄ! Näin nimittäin ensimmäiset pääskyset tänä keväänä! On ihana tunne nähdä niitä, ne ikäänkuin tuovat kesäterveiset talvehtimispaikoiltaan. Minkä matkan ne joutuvatkaan lentämään päästäkseen tänne pohjolan runsaaseen suveen!
Varmaan pääskysiä on ollut jo jonkin aikaa jossakin päin, nämä olivat ensimmäiset kohdalleni sattuneet.
Kesä on todella tullut. Lapsenlapset kävivät  uimassa  jo viikko sitten. Ja sitten se ruohonleikkuu on alkanut. Tänään leikkasin taas, viikossa ruoho on venähtänyt pitkäksi. Vaikka eihän siinä kovin paljon järkeä ole. On vain mukavampi kävellä puutarhassa, kun ruoho on lyhyt ja onhan se esteettisestikin puhuttelevaa.

Vaahteran taimet kasvavat aina vain isommaksi.

Kevätesikotkin ovat kukkineet kauan ja kukkivat edelleen. Ensin oli sinivuokon sinistä, sitten valkovuokon valkoista, nyt on kevätesikoiden keltaista joka puolella. Ja voikukkien, ja pian on päivänkakkaroiden valkoista. Ja kurjenpolven sinistä...

Runoilijan narsissit kukkivat omassa penkissään. Ovat vanha, tuoksuva lajike.

Omituisuuksia Konstigheter

Tapahtui jotain näpelöidessäni tämän uuden ulkoasun bloggeria ja osa postauksista katosi, itse asiassa lähes koko tämä vuosi. Saa nähdä, tulevatko jotenkin vielä takaisin, jos vaikka sattuisin painelemaan oikeista nappuloista. Tämä uusi blogiasu on kovin hankalakäyttöinen mielestäni verrattuna vanhaan.
Kierros eilen ulkona kameran kanssa:

Kuvat puhukoot puolestaan. Enempää en onnistu laittamaan tällä kertaa. Kone ei ota vastaan. Hyvää päivän jatkoa!

Det hände någonting när jag höll på och fingrade med knapparna. Hela februari-maj bara försvann. Få se, om det kommer tillbaka på något sätt. Bilder från igår talar för sig själv. Mer kan jag inte åstadkomma idag, bloggen tar ej emot. Ha det gott!