Tänään, pitkästä aikaa

on voinut ulkoilla auringonpaisteessa, ilman että sormet jäätyvät. Vain -6 astetta päivällä. Kävelin rantaan, mökille, katsomaan, kuinka siellä talvehtivat puksipuut jaksavat.

Runsas lumi ja tuuli painaneet katajan maahan.

Siellä, siellä se ranta on ja rannalla laituri, joka on hävinnyt lumen alle, vain nokkaa vähän näkyy ulospäin.

Mutta missähän ne rappuset ovat?

Sinne suunnistetaan.

Kyllä ne raput löytyivät pienen tunnustelun jälkeen. Oven edestä vain harjalla lunta pois ja sisään.

Otin puksipuista oksia ja panin ne veteen juurtumaan. Voi olla, että on aikaista vielä.

Puksien vartijat talven aikana. Sammakko näyttää vähän yllättyneeltä kun taas kilpikonna ottaa rauhallisemmin.

Näin surkealta näyttää Sinisarjan ruukku. Lehdet ovat kuihtuneet alkutalvesta. Saa nähdä, onko siinä vielä mitään elämää. En ole saanut sitä koskaan vielä kukkimaan, vaikka se on ollut ruukussansa jo ehkä ainakin kolme kesää. Vaihdoin mullan muistaakseni viime vuonna. Mutta en tiedä, pitäisikö istuttaa syvään, matalaan vai mullan korkeudelle. Ehkä ruukkukin on liian iso.

Ikkunan takana avautuu näkymä metsään, jossa oravia  ja tiaisia asustaa.

Toisesta ikkunasta paistoi aurinko sisään. Etelän puoleinen ikkuna.

Lännen puoleisesta ikkunasta näkee terassille ja rantaan.

Tulojälkeni lumessa. Aika palata samoja jälkiä ylös. Olen joskus aikaisemmin kertonut kuvin ja sanoin mökistä, joten ei siitä sen enempää tällä kertaa.

Lastenlasten rakenteilla oleva leikkimökki puussa odottelee taas tulevaa kesää. Jospa silloin projekti nytkähtäisi eteenpäin.

Jäällä lumi hohtaa valkoisena auringossa.