Hemmottelu jatkuu

sillä eilinen kolmen plussa-asteen vesisateinen sää jatkuu tänäänkin plussan puolella, vaikkakin vain yksi aste plussaa eikä vettäkään enää sada. Sää on selkenemässä ja taas tietysti kylmenemässä ainakin hetkeksi. Tällaiselta näyttää pihamaa juuri nyt, liukasta on ja vetistä. Lumet sulavat aivan silmissä. Eipä silti, sitä kyllä riittää, lunta nimittäin. Tänä talvena aivan erityisen paljon.

Aamuyhdeksältä ei ole tämän valoisampaa pilvisenä päivänä. Idässä pilvipeite on yhtenäinen, lännen taivaalla alkavat pilvet oheta.
Eilen illalla ajoin kotiin vetisessä tihkusateessa ja sivutiet olivat täällä  päin todella jäiset ja liukkaat. Minäkin sain luistella hiukan, mutta ei mitään vaaraa ollut sillä kertaa matkassa.  Pääteiltä rupeavat jäät olemaan poissa ja tiet ovat sulina. Toistaiseksi, täytyy varmistaa, vaikka eletäänhän jo helmikuuta ja auringon lämpökin alkaa tuntua päivisin vaikka itse aurinkoa ei näkyisikään.
Palattuani nuorimmaisen syntymäpäivää juhlistamasta jäin  telkkaria katselemaan ja omaatuntoa rauhoittaakseni (Ja mistä sitä omaatuntoa sitten pitäisi rauhoitella?) virkkaan katsellessani isoäidin ruutuja, joita minulla jo onkin koossa yhden tai kahden peitteen verran riippuen peitteen koosta. (On siis tullut katseltua tv:tä).  Ei mitään erityistä ollut, katselin nelosen tohtori Philíä, jolla on aina jokin ongelmatilanne ratkottavana. Sitten nelosella vakio-ohjelmana oleva Arvostele mun illallinen ja vielä Eläinten pelastuspartiot.
Ykköseltä tuli vielä Hanksin ja Spielbergin The Pacific, suurelokuva, joka on vähän suureellinen minun makuuni. Musiikki on mahtavaa. En ole oikein päässyt sisälle filmin tunnelmaan. Jotenkin vain tuntuu vähän samalta kuin venäläisiä vastaavia katsoessa, suurvalta uhraa kansalaisiaan typerissä manöövereissä. Vaikka tottakai tiedämme, että olemme amerikkalaisille ikuisessa kiitollisuuden velassa heidän taistellessaan japanilaisia vastaan ja lopulta heidän liittyessään mukaan kukistamaan Hitleriä. (Vaikka he samalla olivat meidän vastapuolellamme!)

Tässä välissä oli muutaman tunnin tauko. Jatkaessani nyt kirjoittamista aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta.

Ja minä otan tietysti kuvan vakiomaisemastani. Jäällekin on kertynyt vesikerros leudon ilman aikana. Kannot tulevat esiin sulavan lumen keskeltä.

Varaston katolta lumet jo sulavatkin pois.

Palaan vielä television maailmaan. Aina jotain mielenkiintoista oppii ja jotain jää mieleen. Kuten erään (lääkäri)filmin kohtaus, jossa pariskunnan mieshenkilö toteaa naistuttavastaa tämän olevan "...kiehtova hyödyttömän tiedon lähde" (tiesi mm hämähäkkien elämästä ja pikkulinnuista) . Tuollainen määre sopisi minuunkin kuin nakutettu. Hyödytöntä tietoa löytyy, vaan mitä hyödyllistä löytyy?