Olen lukenut

Amarylliksen uusi kukka on avautunut antamaan väriä muuten niin mustavalkoharmaaseen olotilaan. Ulkona jytisee talvinen tuuli, puut huojuvat pelottavan laajoissa kaarissa. Toivottavasti kestävät pystyssä.

Olen lukenut Veljen vaimon läpi kertaalleen. Luin sen mielenkiinnolla, mutta annoksittain. Loppua kohti en kyllä malttanut sitten jättää kovin pitkäksi aikaa, sillä halusin todella tietää, kuinka kaikki päättyisi! Jännitystä ylläpidettiin kiitettävästi loppuun asti. Loppu tuli vähän töksähtäen, mielestäni. Mutta ymmärrettävää, sillä sivuja oli jo kertynyt kokonaista 337! Lyhyen lopun sisältö pelasti kuitenkin mitä pelastettavissa oli. En nyt halua paljastaa sisällöstä sen enempää tässä.
On vain nostettava hattua nuorelle kirjailijalle ja onniteltava häntä hänen huikeasta suorituksestaan! Varmaan tulemme vielä hänestä kuulemaan. Onhan jo uusi kirja tulossa.
Nuori HHH eli HennaHelmiHeinonen on sujuvakynäinen kirjoittaja, jolla on myös maalaisjärki mukana tekemisissään. Vaikka olen jo reilusti ylittänyt tuon kohdeikäryhmän iän, kiinnosti kyllä lukea tarina alusta loppuun asti. Tuntui, kuin asiaa olisi ollut paljon enemmän, kuin kansiin tällä kertaa sai sovitettua. Ehkäpä vielä saammekin kuulla henkilöiden tulevista kohtaloista lisää.
Tämän enempää ei tällä kertaa. Ehkä palaan asiaan vielä, kun olen mielessäni asioita sulatellut. Siis HHH: Täysillä vain eteenpäin!