Herääminen pakkaseen

Hitaasti, hitaasti heräilee luonto yön pakkasen kourista. Tulipunainen aamuaurinko kipuaa vaivalloisesti aamuruskostaan ylemmäksi ja valaisee kuuraiset puunoksat, jotka jököttävät kankeina tuulettomassa ilmassa. Lintulaudalla alkaa olla pikkuhiljaa vipinää. Mittarissa oli aamulla -22,8 astetta, joka taisi olla tämän talven pakkasennätys täällä.
Sisällä kulutetaan aikaa virkkauksen parissa. Isoäidin ruutuja kertyy hiljakseen lisää kenkälaatikkoon, jonka kantta on jo mahdoton saada kokonaan kiinni.

Valmiita virkkauksia ovat esim. nämä, jotka ovat puuvillalangsta tehtyjä:

Ns. jämälangasta virkattu verhokappa, n. metrin pituinen. Joko varaston tai saunan ikkunaan tai sitten johonkin muualle.

Tässä toinen malli verhokapasta. Langantähteistä virkattu sekin, kolmea eri värivihahdetta luonnonvalkoisesta tummempaan beigeen.. Molemmat valmistuivat jo tammikuussa.
Murphyn lain (jos jokin voi mennä pieleen, se menee) kanssa jouduin kosketukseen eilen, kun yritin löytää keskeneräisen kirjontatyöni. En tietenkään löytänyt. Kyllä se jostakin vielä esiin putkahtaa, kun en sitä erityisesti ole haeskelemassa. Olisi vain kiva tehdä sellaista vaihteeksi isoäidinneliöiden lomassa.
Ja pitäisi tehdä yhtä jos toista muutakin, vaan kun ei saa aikaiseksi.
Lisään tähän vielä Noelin (7 v.) eilen ottamia kuvia ulkoa. Kiva nähdä kuva toisen ottamana ja toisen näkemänä.

Tästä kuvasta pidän kovasti, siitä näkee selvästi, että lumen keskellä elellään juuri nyt.
No niin, aurinko rupeaa jo sulattamaan kuuraa puiden oksilta. Aika lähteä liikkeelle.