Päiväkirjanomaisia silmäyksiä tavalliseen, enimmäkseen arkiseen elämään. Lisäksi poiketaan maalaamisen ja piirtämisen maailmaan, kirjoihin ja lukemiseen, luontoon ja puutarhaan.
lördag 19 februari 2011
Ennen aamuaurinkoa...
...on aamukuu. Puoli kahdeksan aikaan ei kameraan tartu valoa tämän enempää. (Klikkaa kuvaa suuremmaksi) Auringonnousuun on vielä aikaa. Ulkona näyttää olevan -26,8 astetta pakkasta. Ilmastointilaite rupesi ontumaan puolenyön kieppeillä, makasin valveilla ja kuuntelin kuunvalossa sen vaivalloista surinaa. En kuitenkaan sulkenut sitä. Nyt aamulla katselin, että lämmönvaihdin (värmeväxlare) ei pyöri, on kuin sillä olisi jokin este. Jotenkin sen täytyy johtua pakkasesta. Se terhakasti aloittaa pyörimisen, mutta sitten tulee "kapuloita rattaisiin" ja lopulta se pysähtyy. Hetken työntää ilmaa sisään ja sitten alkaa punainen vilkkuvalo vilkuttaa. Ja sama alkaa kohta uudelleen. On ihanan hiljaista, kun se ei toimi! Jos voisin, sulkisin sen kokonaan pois käytöstä. Mutta sanovat asiantuntijat, että se pitää huoneilman kosteuden sopivana, samoin tietysti lämpötilan.Ja säästää lämpöä talvella sekä kesällä pitää huoneilman sopivan viileänä. Tiedä sitten. Nyt kyllä nautin täydellisestä hiljaisuudesta ja polttelen tulia kaakeliuunissa ja keittiön hellassa.
Prenumerera på:
Kommentarer till inlägget (Atom)
Taloissa on omanlaisia talon ääniä, pattereiden suhinaa yms joihin tottuu.
SvaraRaderaSitten, kun joku ääni loppuu niin siihenhän havahtuu ja korva herää kuuntelemaan mitä ihmettä ;o).
Pirteää pakkaspäivää!
Kiitos Tarina toivotuksesta! Pirteä pakkaspäivä on tosiaan tulossa. Näinhän sitä tottuu kaikkiin tavanomaisiin ääniin. En minäkään tuota ilmastointilaitteen suhinaa muuten enää tiedosta kuin silloin, kun siihen tulee mukaan "sivuääniä". Vieläkin kyllä tämä surinattomuus ja suhinattomuus on kuin lepoa korville. Täytyy konsultoida asiantuntijoita, mitä sen suhteen voisi tehdä. Onneksi lämpö toimii, joten ei tässä suurempaa hätää ole. Samoin sinulle pirteätä päivää!
SvaraRadera