Sunnuntaipäivä valkeni rauhallisena ja aurinkoisena. Pakkasta lähes -19 astetta, tyyntä ainakin sisältä katsoen. Ja tyyntä oli kyllä, kun vein linnuille siemeniä. Tintit ovat liikkeellä. Mutta toistaiseksi aika hiljaisina, kunnon titityytä en ole kuullut vielä tänä vuonna. Kyllä ne sopivina valoisina hetkinä ovat yrittäneet laulaakin, mutta niiden kurkku tuntuu vielä karhealta eikä oikeaa säveltä ole löytynyt.
Tänään yövieraana ollut pojanpoika (7 v.) otti muutamia kuvia myös muista linnuista. Pari mustarastasta on talvehtinut tässä lintulaudan lähettyvillä. Kun on oikein kylmää, ne asettuvat istumaan lintulaudan reunalle, syövät ja lepäävät vuorotellen. Eivät tuhlaa energiaa turhaan lentämiseen.
Aurinko paistaa kirkkaasti, myös mustarastaita se virkistää.
Maasta on nokittava ylös sinne putoilleet makupalat talipalloista.
Lunta on enemmän kuin tarpeeksi. Toivoisi jo kevättuulien alkavan puhallella , että lumivallit kutistuisivat pois.
Parasta on kuitenkin varautua ja tiputella lumia alas katoiltakin. Ettei tulisi lisää tuhoa.
Keino se on tämäkin. Kaivetaan käsillä ja heitetään lumet taaksepäin niin kuin myyrätkin tekevät esim. Pakkanenkaan ei haittaa, kun on tekemistä. Samalla voi seurata tuoreelle lumihangelle ilmestyneitä jälkiä, kuten oravien ja metsähiirien.
Isoveli tuli hakemaan pikkuveljeä kotiin isän kanssa ja kokeili samalla lentokoneensa lennättämistä. Samoin teki poikien isä omalla koneellaan.
Hyvin lensivät koneet tyynessä ja kirkkaassa ilmassa ja laskeutuminenkin sujui mallikkaasti tasaisen pehmeälle lumipinnalle jäällä. Oli niin häikäisevän kirkasta, että en pystynyt seuraamaan koneen liikkeitä huikaisevan sinisellä taivaalla kameran kanssa. Liikaa valoa, ironista kylläkin!
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar