Olipa aikamoinen talvimyteri täällä! Juuri nyt on selvitty pahimmasta, kun aurinko on astunut pilvikulisseista esiin ja valaisee koko hirmuisen lumimyräkän jäljet! Kello lähentelee kahtatoista ja kulkureitti näyttää tältä: siellä se tie on kulkenut! Nyt on vain sileitä kinoksia.
Jouduin eilen illalla soittamaan paikalle auraajan, kun tie oli tukossa enkä päässyt kotiin. Hänellä oli traktorissa jokin vika, joka piti korjata ensin. Lupasi tulla puolen tunnin kuluessa. Jätin auton isolle tielle ja kahlasin kotiin polviin asti upottavassa lumessa, pimeydessä ja kovassa itä-koillistuulessa. Onneksi matkaa ei kuitenkaan ole kuin n. parisataa metriä. Kello oli kymmenen illalla. Beck alkoi nelosella, jota sitten silmäilin toisella silmällä vaihtaessani vaatteita kuiviin ja odotellessani auraajaa. Kyllä hän sitten tulikin ennen kahtatoista yöllä ja kipitin kiireesti sen perässä hakemaan autoni pois olemasta vaaratilanteena siellä harvakseen ajaville. Siis loppu hyvin, kaikki hyvin.
Tänään ei auraa ole näkynyt. Mutta eipä ole tarviskaan lähteä mihinkään. Kävin onneksi kaupassa jo eilen.
Inga kommentarer:
Skicka en kommentar