Kesäaamua parhaimmillaan, tyyntä, aurinkoista ja raikkaan lämmintä. Lähdin katsomaan pojan projektia. Hän on maalannut rantamökin terassin kaiteet valkoisiksi. Myös lattian hän on öljynnyt. Tulos on tosi SIISTI.
Takana olevat osat on vielä maalattava toiseen kertaan ja lisäksi pylväitten päät ja asennettava ne paikoilleen.
Suuri muodonmuutos verrattuna entiseen, jossa välipuolat olivat puunvärisiä ja valkoinen väri jo lohkeillut vaakasuorista osista.
Ranta oli rauhallinen, vesi tyyni ja yksi tiira istui laiturin nokassa, olisikohan juuri se, jonka aikaisemmin sain pelastettia irti kalastuslangoista. Ei se pelännyt eikä lähtenyt lentoon.
Mutta en minäkään mennyt lähelle. (Kamera taas vinossa niin että horisontti ja laituri kallellaan)
Rannassa kukkivat vielä päivänkakkarat raikkaan valkoisina.
Pihassa on monenlaista kukkijaa, ruusuista malvaan ja alpiin.
Ruusut olivat alkukesän päivänkakkaroiden ympäröimiä, joten niiden elintila oli vähän ahdas. Toivottavasti ne innostuvat vielä kasvamaan. Tässä pieni näyte Louise Odierista ja jostain laukkakukasta, jonka nimeä en muista. Sipulikasvi siis.
En tiedä tämänkään ruusun nimeä. Se kärsi viime talvesta, osa siitä kuoli, mutta toivon, että se siitä toipuu entiselleen.
Lupiinien, päivänkakkaroiden, oreganon ja malvan seasta kurkistelee jo Schneewitchen-ruusu. Valkoinen ja hyväntuoksuinen. Hyvältä tuoksuu myös tuo edellinen ruusu.
Tuli vielä kuva tuosta edellisestä vaaleanpunaisesta ruususta.
Olen liian hentomielinen kasvattaja, en raaski keväällä poistaa muita kukkasia ruusujen ympäriltä ja ne joutuvat taistelemaan olemassa olostaan ehkä enemmän kuin olisi tarpeen.
Malva viihtyy tässä samassa paikassa vuodesta toiseen. Edessä lyhyt valkoinen sormustinkukka.
(Valitan, etten saa parempia ja tarkempia kuvia taskukamerallani)
Oregano on kiitollinen kasvatettava puutarhassa, se leviää ja on kaunis, hyvältä tuoksuva ja perhoset ja muutkin pörriäiset pitävät siitä.
Alpi kasvaa hopeapajun varjossa.
Alpia on alun alkaen kasvanut tässä, se on siis luonnonkasvi, ei istutettu. Varjelen jokaista tainta, että ne pääsevät lisääntymään.
Piti vielä valokuvata kuunliljat, joita peurat ovat veroittaneet kovalla kädellä Muutam kukka kuitenkin tulossa niihinkin.
Peuroista puheen ollen, tässä, ehkä juuri tontilla, on ollut pieni perhetapahtuma, sillä peuraemo pienen vasansa kanssa käy ruokailemassa ja kävelemässä näitten pihakukkien keskellä. Aina on kamera ollut käden ulottumattomissa, kun ne ovat näyttäytyneet. Ne ovat niin arkoja, että reagoivat heti liikkeeseen.
No niin, päivä lämpenee, aurinko nousee yhä korkeammalle. Nauttikaamme kauniista kesäpäivästä!
