Helle-, ainakin lämmin, sää jatkuu ja kesäloma-aika myös. Mikä tarkoittaa sitä, että Suomi käy vain puolella teholla jos sitäkään heinäkuun ajan. Ja vielä elokuussa vajaatehoisuus jatkuu keski- ja eteläeurooppalaisten lomakauden takia.
Johtuneeko kesäkuivuudesta, että lehtikirjoittelu on aika kepeää eikä isompia uutisiakaan ole tarjolla. Paitsi ystävämme Päivi, joka survaisi ampiaispesään aikaisemmin puhuessaan ihmisen oikeudesta tehdä valintoja omantuntonsa mukaan, jolloin siis voi olla jopa lakia tottelematta, jos näin katsoo mielestään. En ole kuullut tuota puhetta, täytyy sanoa heti, mutta seurannut Hesarin mielipidepalstaa ja lukenut muutenkin uutisia.
Minua ihmetyttää suomalaisten pako seurakunnista tämän puheen seurauksena. Suomalaiset ovatkin varsinaisia laumasieluja. En voi uskoa, että jokainen eronnut olisi tehnyt sen omasta vakaumuksestaan. Uskon enemmän, että eroaminen on mukava tapa osoittaa mieltään noin yleisesti ja näyttää, että ollaan ainakin jotain mieltä.
Mutta eikö Päivi sitten ollut aivan oikeassa tarkemmin ajatellen. Riippuu tietysti laeista, minkälaisia ne ovat, voiko niitä totella. Ajatelkaapa natsien sortolakeja juutalaisia vastaan, routerottelua Etelä-Afrikassa ja Pohjois-Amerikassa, Stasia Itä-Saksassa: Onhan Suomessakin ollut omat vainonsa toisin ajattelevia vastaan. Nämä ovat ääritapauksia, mutta aikanaan arkista totta.
Hämmästyttää suomalaisten halu protestoida kirkkoa vastaan ilman sen suurempia perusteluja.
Jos kirkko ei ole niin tai näin, sitten erotaan. Epäilen taustalla olevan taas halu kiertää veroja. Tässä tapauksessa kirkollisveroja. Halutaan palvelua mutta ei haluta maksaa.
Mutta mitä tilalle?
Vaikka kirkko on parin vuosituhannen aikana saanut aikaan paljon pahaakin, kärsimystä, niin onhan se saanut aikaan paljon hyvääkin. Ja mitä tekevät sitten kirkosta eronneet, kun tulee ripille pääsyn aika, naimisiin menon aika, häät ja hautajaiset ilman kirkkoa?
Luulenpa, että moni palaa takaisin kaikessa hiljaisuudessa, kunhan häly laantuu ja pöly laskeutuu tämän tapauksen jälkeen.
Tämä nyt näin yksinkertaisesti ilmaistuna asiaan perehtymättömän puhetta. Minusta Päivi on rohkea seisoessaan vakaumuksensa takana. Rohkeutta ja sitkeyttä vaaditaankin, kun joutuu tuollaisen ryöpytyksen ja ajojahdin kohteeksi kuin hän joutuu heti, kun suunsa avaa.
Se on sitä politiikkaa.
Varmaan syynä on myös se, että hän on nainen. Jos joku mieshenkilö esittäisi samaa, luulenpa, että vastaanotto ja kommentit olisivat toisenlaisia.
Johtuneeko kesäkuivuudesta, että lehtikirjoittelu on aika kepeää eikä isompia uutisiakaan ole tarjolla. Paitsi ystävämme Päivi, joka survaisi ampiaispesään aikaisemmin puhuessaan ihmisen oikeudesta tehdä valintoja omantuntonsa mukaan, jolloin siis voi olla jopa lakia tottelematta, jos näin katsoo mielestään. En ole kuullut tuota puhetta, täytyy sanoa heti, mutta seurannut Hesarin mielipidepalstaa ja lukenut muutenkin uutisia.
Minua ihmetyttää suomalaisten pako seurakunnista tämän puheen seurauksena. Suomalaiset ovatkin varsinaisia laumasieluja. En voi uskoa, että jokainen eronnut olisi tehnyt sen omasta vakaumuksestaan. Uskon enemmän, että eroaminen on mukava tapa osoittaa mieltään noin yleisesti ja näyttää, että ollaan ainakin jotain mieltä.
Mutta eikö Päivi sitten ollut aivan oikeassa tarkemmin ajatellen. Riippuu tietysti laeista, minkälaisia ne ovat, voiko niitä totella. Ajatelkaapa natsien sortolakeja juutalaisia vastaan, routerottelua Etelä-Afrikassa ja Pohjois-Amerikassa, Stasia Itä-Saksassa: Onhan Suomessakin ollut omat vainonsa toisin ajattelevia vastaan. Nämä ovat ääritapauksia, mutta aikanaan arkista totta.
Jos kirkko ei ole niin tai näin, sitten erotaan. Epäilen taustalla olevan taas halu kiertää veroja. Tässä tapauksessa kirkollisveroja. Halutaan palvelua mutta ei haluta maksaa.
Mutta mitä tilalle?
Vaikka kirkko on parin vuosituhannen aikana saanut aikaan paljon pahaakin, kärsimystä, niin onhan se saanut aikaan paljon hyvääkin. Ja mitä tekevät sitten kirkosta eronneet, kun tulee ripille pääsyn aika, naimisiin menon aika, häät ja hautajaiset ilman kirkkoa?
Luulenpa, että moni palaa takaisin kaikessa hiljaisuudessa, kunhan häly laantuu ja pöly laskeutuu tämän tapauksen jälkeen.
Tämä nyt näin yksinkertaisesti ilmaistuna asiaan perehtymättömän puhetta. Minusta Päivi on rohkea seisoessaan vakaumuksensa takana. Rohkeutta ja sitkeyttä vaaditaankin, kun joutuu tuollaisen ryöpytyksen ja ajojahdin kohteeksi kuin hän joutuu heti, kun suunsa avaa.
Se on sitä politiikkaa.
Kannattaa lukea Päivi Räsäsen pari blogikirjoitusta aiheesta ja varsinkin itse puhe. Ikävää sotkua saadaan aikaan, kun lauseita irrotetaan asiayhteydestä. Lakien rikkomiseen omantunnon syihin perustuen ei Päivi Räsänen ole puheessaan suinkaan kehottanut.
SvaraRaderaMielenkiintoista on ollut seurata lehtikirjoittelua aiheesta.
(Blogitekstit löytyy Suomen Kristillisdemokraattien sivuilta.)
Hämmästelen kyllä lehtikirjoitusten asennetta, miksi ne ovat niin negatiivisia Päivi Räsästä kohtaan. Aion kyllä tutustua paremmin hänen puheisiinsa. Kiitokset kommentista.
RaderaSamansuuntaiset ajatukset minullakin. Kauniita kukkia.
SvaraRaderaKiitos, Marja-Leena. - Kuvissa olevat harjaneilikat ja ketoneilikat ovat mielikukkiani.
RaderaEsimerkiksi Amerikassa jokainen ja myös politiikot puhuvat omasta uskostaan ja tunnustavat sen tuomia oppeja julkisesti. Suomessa rehellinen puhuminen omasta uskonnosta on politiikoille ja joillekki ylemmille tahojen virkamiehille tosi vaikea asia puhua ääneen. Tämän vuoksi pidetään Räsästä jotenkin huu-haana kun tuo oman uskonsa rehellisesti esiin, yleinen mielipide suosii tuossa asiassa vaikenemista. Tuli vain mieleeni se koira haukkuu johon kalikka kolahtaa.....
SvaraRaderaSirkkis, Suomessa rehellinen puhuminen tuntuu olevan ylipäänsä mahdotonta (vähän liioitellen sanottuna). Minä en ainakaan näe mitään moitittavaa Räsäsen puheissa. Sitävastoin tämän päivän Hesarissa oli uutinen, että kirkko pitää Räsäsen esiintymistå rasitteena itselleen (=Siis ne ukot ja virkamiehet siellä ovat näin tuumailleet). Siinä voisi jo olla vähän aihetta harkita kirkosta eroamista, jos ne rupeavat vainoamaan Räsästä. Parempi kuitenkin, että joku (=Räsänen) puhuu kuin että vaietaan yhteistuumin, niin kuin kirkko yleensä tekee. Eihän ne ota kantaa mihinkään asiaan.
Radera