Sunnuntaina...

...tiet olivat auraamattomia vielä yhden aikaan päivällä, jolloin poikien perheet olivat tulossa käymään. Myös isot tiet olivat auraamatta. Lunta oli kuitenkin niin paljon tässä sisääntulotiellä, että oli soitettava aura hätiin, kun muuten ei kinoksissa päässyt etenemään. Kun aura tuli, oli tie hetkessä auki ja piha myös.
Sain siis lapsia ja lapsenlapsia talon täydeltä kylään! Kyllä siinä itsekin nuortuu, kun heidän kanssaan touhuaa.

Emil näytti todella nauttivan saadessan leikkiä Jenna-siskonsa kanssa. Jenna on niin huolehtivainen ja innokas hoivaamaan pikkuveljeään. Mutta niin ovat muutkin sisarukset.

Äitinsä huomasi isoäidin ruutujen virkkausohjeen Suuri Käsityö-lehdestä ja kertoi siitä Jennalle, joka on innostunut virkkaamisesta. Varmaan  ruutuja rupeaa syntymään vähitellen.

 Lapset rakensivat puupalíkoista korkean tornin ja jännitimme, pysyykö se pystyssä niin kauan, että saan kuvan otettua. Juuri sen ajan pysyikin! Noel ja Emma rakentavat Jennan kanssa.
Yksi huone on leikkihuoneena, siellä säilytän kaikkia jäljelläolevia leikkikaluja ja siellä lapset saavat touhuta kaikessa rauhassa.

Emmalla on pilkettä silmissään, energiaa riittää monenlaiseen touhuun. Hän juuri opetti minua taittelemaan servettejä omalla tavallaan joulun tienoolla. Mutta missä on Jeremi!? Tietokoneella näkyy olevan. Mutta Jeremistä on kuva joululta, jolloin hän leikki

                                                            Emilin kanssa! Tytöt leikkivät nukeilla serkkunsa kanssa, joka oli jo ehtinyt lähtemään, kun otin kuvia. Luulenpa, että kerronkin nukeista enemmän toisella kertaa.