Aurinko

paistaa ja pakkasta oli aamulla -3, päivällä -2 ja nyt se on varmaan lähempänä nollaa. Tuuli käy kuitenkin luoteesta, joten tuskin plussalle päästään tänään. Puolilta päivin oli aura käynyt kun palasin tunnin lenkiltäni. Siitä oli sitten jatkettava ulkoilua lumikolan kanssa toinen tunti lähes. Mutta tulos on sitten hyvä: piha on lumeton ja siisti.

Kataja pihaympyrän keskellä voi hyvin.

Auringolla on ihmeellinen voima saada kaiken näyttämään valoisammalta, niin konkreettisesti kuin kuvaannollisestikin.

Maailma avartuu, kun näkee vähän kauemmaksi. Poikkesin eilen kalakauppiaan kojulle, ja hänen kanssaan olimme yhtä mieltä siitä, että säät vaikuttavat kovasti vointiin ja mielentilaan. Kun aurinko näyttäytyy, mielikin kirkastuu samalla. Se on sitä luonnon omaa valoterapiaa.  Ostin häneltä savustettua lohta, graavattua lohta sekä suutarin lohta eli silakkaa säilöttynä. Jonkin aikaa pärjään niillä. Nyt kun ei muista tarvitse huolehtia, voin syödä mitä itse milloinkin haluan tai sitten ei.

Ihmettelin, kun  mallin piirtäminen ei oikein kiehtonut (ed. postauksessani), mutta olihan siihen syykin! Ajatukset olivat muualla. Olihan maailmaan tullut uusi pieni lapsenlapsi, pikkuinen poika oli nähnyt päivänvalon saman päivän aamuna! Kävin häntä jo tervehtimässä illansuussa ennen piirustukseen menoani. Mutta kuvia en pystynyt ottamaan, kun unohdin tohinassani kameran autoon. No, vanhemmat ovat ottaneet kuvia, joita minäkin saan nähdäkseni sitten vähitellen.
Niin se elämä jatkuu  nuorien kautta.