Helteinen päivä 

Löysin rannalta  tiiran, jonka nokkaan ja kaulan ympäri oli kietoutunut kalastusverkoissa käytettyä lankaa niin, että tiira ei pystynyt sulkemaan suutaan, ei kunnolla liikkumaan. Se tippui veteen laiturilta odotellessaan emoaan, joka juuri oli lähtgenyt sen luota sitä ennen annettuaan sille tiukat ohjeet, mutta pystyi räpiköimään rantaan. Sain sen kiinni  heittämällä paitani sen päälle. Näin paitaan kiedottuna sain tutkittua tarkemmin, kuinka naru oli kiinni siinä. Se oli kietoutunut useamman kerran tiiran kaulan ympäri ja niin lujasti nokan ympäri, ettei tiira-paralla ollut minkäänlaista mahdollisuutta selvitä ilman apua. Siispä, saksia tarvittiin! Marssimme (minä marssin) ensin mökkiin, siellä ei ollut saksia, sieltä ylös talolle, ensimmäiset sakset olivat liian tylsät, toiset sakset sitten olivat tarpeeksi terävät langan katkomiseen. Lintu oli vielä niin terhakka, että otti nokallaan heti sormestani kiinni, kun pääsi eroon piinaavasta langasta! Hyvä niin. Siivet olivat okei, jalat okei kaulakin okei. Siispä takaisin rantaan, jossa päästin linnun laiturille. Se käveli vähän matkan päähän ja alkoi sukia sulkiansa ja pörhistellä niitä ojennukseen aivan niin kuin tehdään höyhenpuvun ryvettymisen jälkeen.Sen lajitoveri kävi katsomassa mutta ei laskeutunut. Seurasin kauempaa linnun touhuja. Jonkin ajan kuluttua se alkoi seurata taivaalle, varmaan samainen emo siellä antoi ohjeitaan sille. Sitten se teki pienen lentotestin laiturin yllä, kyllä, siivet kantoivat. Edelleen se jäi odottelemaan aivan selvästi. Ajattelin katsoa  niiden jälleentapaamisen, mutta sitä en saanut nähdä, sillä lopulta lintu lähti lentoon ja lensi veden yllä omille teilleen. Onnea matkaan!