Helle jatkuu yhä vain. Välillä jo toivoisi vähän sadetta ja pilvistäkin ilmaa, mutta ei. No, loppuviikolla on viilenevää, lupasi säätiedotus eilen.Onhan se ihanaa kun aurinko paistaa, pelkästään se jo antaa energiaa. Kun itse ei ole auringonpalvojasorttia, sellaista joka voisi maata tuntitolkulla auringossa ja nauttia siitä, vaan tällainen etäältä aurinkoa ihaileva, jonka on parasta pysytellä varjossa ja viileässä kuumalla ilmalla (niin ettei oikein normaalista elämänmenosta tule mitään), toivoisi jo vähän viileämpääkin, että voisi päästä tositoimiin. Mutta ei hätää, kyllä se viileys, niin, jopa kylmyys, vielä vääjäämättömästi tulee, siitä voimme kaikki olla varmoja.
Viikonloppu meni lastenlasten seurassa, he jopa olivat yökylässä. Neljä vilkasta ja ihanaa lasta, kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Kun iltauinnin jälkeen rauhoituttiin iltapalalle, muistelimme menneitä ja ajattelimme tulevia. Heitä huoletti, kun asun yksin, eikö se ole vähän pelottavaa, kun on ihan hiljaista, ja mitä minä teen täällä yksin ollessani. Kerroin heille yleensä nauttivani hiljaisuudesta ja yksinäisyydestä! (Enhän minä nyt NIIN yksin ole) Johon he kontrasivat: ...- ja sitten me tullaan tänne metelöimään ja sekoittamaan. Johon minä taas, että välillä on vain mukavaa, kun on elämää ja ääniä ympärillä.
Farmorin kultaiset pienet kullannuput!
Pienin väsyi iltapäivällä niin, että hän vain nukahti ulkoa tultuaan matolle ruskean unirättinsä kanssa (hän kyseli var är min bruna snuttetrasa? Hän halusi nimenomaan sen ruskean.). Peittelin hänet siihen, en raaskinut nostaa sänkyyn, ettei hän olisi taas herännyt. Uni on kuitenkin tarpeen. Ja hänpäs nukkui makeasti, käänsi vain välillä kylkeään eikä kova alusta häirinnyt yhtään.
Tänään, tiistaina, hän täytti kolme vuotta!
Tein samojen lasten kanssa Kastelholmin linnaan retken lapsenvahtina, kun tämä Putte näki päivänvalon klo 12.12.
Johtuiko sitten siitä, että aivan sattumalta lähdin ajelemaan sinne päin tänäänkin aamulla kauppareissulta palatessani.
Katselin vain autosta maisemia.
Kastelholmin vierassatama. Näkyy tieltä ja sillalta.
Poikkesin vielä hautausmaalla kastelemassa kukat.
Ja kotimaisemissa oli otettava vielä kuva naapurina olevan kuninkaankartanon rakenteilla olevasta suurnavetasta, jossa tulee asustamaan lypsylehmiä, kunhan se valmistuu. Ehkä jo ensi kesänä.
Viikonloppu meni lastenlasten seurassa, he jopa olivat yökylässä. Neljä vilkasta ja ihanaa lasta, kaksi poikaa ja kaksi tyttöä. Kun iltauinnin jälkeen rauhoituttiin iltapalalle, muistelimme menneitä ja ajattelimme tulevia. Heitä huoletti, kun asun yksin, eikö se ole vähän pelottavaa, kun on ihan hiljaista, ja mitä minä teen täällä yksin ollessani. Kerroin heille yleensä nauttivani hiljaisuudesta ja yksinäisyydestä! (Enhän minä nyt NIIN yksin ole) Johon he kontrasivat: ...- ja sitten me tullaan tänne metelöimään ja sekoittamaan. Johon minä taas, että välillä on vain mukavaa, kun on elämää ja ääniä ympärillä.
Farmorin kultaiset pienet kullannuput!
Pienin väsyi iltapäivällä niin, että hän vain nukahti ulkoa tultuaan matolle ruskean unirättinsä kanssa (hän kyseli var är min bruna snuttetrasa? Hän halusi nimenomaan sen ruskean.). Peittelin hänet siihen, en raaskinut nostaa sänkyyn, ettei hän olisi taas herännyt. Uni on kuitenkin tarpeen. Ja hänpäs nukkui makeasti, käänsi vain välillä kylkeään eikä kova alusta häirinnyt yhtään.
Tänään, tiistaina, hän täytti kolme vuotta!
Tein samojen lasten kanssa Kastelholmin linnaan retken lapsenvahtina, kun tämä Putte näki päivänvalon klo 12.12.
Johtuiko sitten siitä, että aivan sattumalta lähdin ajelemaan sinne päin tänäänkin aamulla kauppareissulta palatessani.
Kastelholmin vierassatama. Näkyy tieltä ja sillalta.
Ja kotimaisemissa oli otettava vielä kuva naapurina olevan kuninkaankartanon rakenteilla olevasta suurnavetasta, jossa tulee asustamaan lypsylehmiä, kunhan se valmistuu. Ehkä jo ensi kesänä.
Kyllä farmorin elämää täytyy välillä tulla pientä töminää ja sehän piristää taas vähänaikaa. Kauniita nuo rakennukset. Ahvenanmaa on melkein ainut jossa en ole käynyt. Paitse vuosia sitten pysähtyi laiva Marianhaminaan ( matkalla Ruotsiin) ja saimme mennä maihin ja kuljimme siellä satamassa .
SvaraRaderaIhania kuulumisia :-9
SvaraRaderaSusanna, sitä nuortuu monta vuotta, kun on hetken lasten parissa.
RaderaSirkkis, piristää ja virkistää se kummasti, se on niitä isovanhemmuuden iloja. Satamakin on varmaan paljon muuttunut ajoista vuosia sitten.
SvaraRaderaKivaa toimintaa ollut sulla.
SvaraRaderaKastelholman linnaan en ole päässyt. Oli silloin juuri remontissa. Mutta ensi kesänä toiveissa.
Kirlah, kuten itsekin tiedät, lastenlasten vierailut ovat aina virkistäviä. Kyllä, linnahan oli remontissa pitkän aikaa. Nyt sinne pääsee sisällekin näkemään erilaisia näyttelyjä pysyvän linnanäyttelyn lisäksi. Siellä myös pidetään joskus juhlatilaisuuksia. Siihenhän se antaa hienot raamit. Nykyään vieressä on uusi ravintolayrityskin, ns Smakbyn, josta saa syödäkseen. Isäntänä Ahvenanmaan, Suomen ja Ruotsin mestarikokkikilpailujen voittaja, joten pitäisi olla tasokasta. Siellä sitten käytte kun seuraavan kerran tulette.
RaderaKyllä pikkuihmisissä virtaa piisaa XD.
SvaraRaderaJuu-u jos akku tyhjenee niin se on hyvä ladata vaik, matolla nukkuessa.
Upeat kauppareissu maisemat.
Vilpoisampia kesäpäiviä!
Tarina, kyllä virtaa piisaa ja akku ladataan silloin juuri, kun tarve on. Ihan kateeksi käy tuota kykyä nukahtaa hetkessä. Kiitos, maisemat on ihan okei. Toivotaan, että jo loppuviikosta hiukan viilenee. Mukavia työpäiviä ja iltoja oman mielesi mukaan!
SvaraRaderaNu har det blivit svalare! Passligt till skolstarten.
SvaraRaderaLjuvligt med barnbarnen...
kram
så har det blivit här också! Skönt! En bra skolstart önskar jag dig:) Jag håller med om barnbarnen.
Raderakram